Te naiset, jotka halusitte lapsia, mutta ette löytäneet "unelmien miestä", miten ratkaisitte asian?

Tilanne on siis se, että ikää on yli kolmekymmentä ja biologinen kello tikittää. Tiedostan, ettei aikaa lapsiasian kannalta ole ikuisesti, mutta sellaista miestä, jonka kanssa tuntuisi todella kolahtavan ei ole tullut vastaan. Tai jos on, mies ei ole halunnut lapsia. Tässä iässä ei oikein uskalla jäädä odottamaan sitäkään, jos miehen mieli muuttuisi, varsinkin kun kanta on tuntunut varsin ehdottomalta.

Joten, miten te naiset jotka olette olleet tällaisessa tilanteessa, olette ratkaisseet asian? Oletteko "tyytyneet" siihen ihan mukavaan mieheen, jolla on ollut samat toiveet perheen suhteen, vaikkette olisi suurta rakkautta ja intohimoa häntä kohtaan tunteneet? Vai oletteko päätyneet johonkin toiseen ratkaisuun?