Mita HYOTYA on siita etta osaa virkata pannulapun? Mut pakotettiin ala-asteella tekemaan sellainen, se oli valilla niin harva, ettei ollut edes toimintakelpoinen. Aiti paran sormet
meinas palaa.
Kaupasta saa halvalla parempia ja niitä voi pestäkin! toisin kun jotain villavanu tiesmitä langasta väsättyä. ja KANGASPALAKIN on parempi!
Entä vispipuuro? Kaurapuuron saa mikrossa tehtyä. Mies osaa tehdä riisipuuroa. Minusta sekin on liian hidas valmistaa. Miksi pitäisi vatkata hulluna jotain virspipuuroa? Mitä se edes on?
terveisin nelikybänen nainen, joka on pärjännyt hyvin tähän asti
Kommentit (9)
niin on koulussa 50 vuotta tehty ja tottakai niin tehdään edelleen. hei mieti minkä verran esim pankkitoiminta on muuttunut 50 vuodessa ja miten vähän kouluasiat :DDD
ja silloin voi tehdä paljon muutakin kuin sen pannulapun. Siinä se pannulapun pointti :)
Tämän tyyppiset taidot tulee arvoon arvaamattomaan, kun tulee joku katastrofi ja joudutaan elämään ilman sähköä, liikennevälineitä tms. Silloin on hyvä jos ei mene sormi suuhun kun Punainen Risti jakaa jauhoja mistä pitäis saada sapuska aikaan... Tai kun vanhat vaatteet pitää saada uusiokäyttöön. Miettikää sitä!
Jos kukaan ei osaisi maailmassa ommella tai virkata, sinäkään et saisi vaatteita päällesi tai niitä patalappuja.
Siksi, että joku saattaa koulussa innostua virkkauksesta enemmän, voi innostua laajemminkin käsitöistä ja jotkut jopa saavat siitä ammatin!
Vierailija:
Jos kukaan ei osaisi maailmassa ommella tai virkata, sinäkään et saisi vaatteita päällesi tai niitä patalappuja.
välittömän hyödyn näkökulmasta ajatellaan, kyllä elämässä joutuu paljon muutakin ei-heti-hyödyllistä tekemään, tai asioita, joiden hyödyn tajuaa vasta myöhemmin.
Sitä paitsi eikö se virkkaaminen nimenomaan ollut suurta muotia vähän aikaa sitten, kun nuoret pojatkin virkkaili jotain pipoja itselleen.
Virkkauskone olisikin ihan kiva nähdä, en ole moisesta vielä kuullut. Käsittääkseni kaikki kaupassa myytävät virkatut tuotteet on tehty käsityönä.
T:7
Tosiaan ei siellä koulussa pannulappua virkattu sen pannulapun itsensä takia vaan oppiaksemme virkkaamaan.
Varmasti tekee kaikille hyvää alle kymmenen vuotiaana näpertää ja nypertää ja oppia käyttämään käsiään muuhunkin kuin syömiseen ja näppiksen näpyttelyyn.
Musta ainakin on huippuhomma että osaan virkata! Tietty määrä käsityötaitoja kuuluu kyllä jokaisen yleissivistykseen. Oishan se ikävää esim. joutua heittämään pois uusi jakku jos siitä sattuisi nappi irtoamaan.
Nelikymppinen nainen, joka ei tiedä mitä vispipuuro on, on kyllä harvinaisuus. Onnittelut siitä, meriitti kai sekin.
Vispipuuro on tosi hyvää. Ihan ei luokkaa kun mikrokaurapuuro (Kaurapuurokin on muuten parempaa liedellä haudutettuna)
Vispipuuro:
1 l vettä
3 dl puolukoita
1,5 dl mannasuurimoita
1-2dl sokeria
Keitä puolukoita vedessä n. 5-10 min. Vispilöi joukkoon mannasuurimot ja lisää sokeri. Keitä välillä sekoittaen n. 5 min. Anna puuron jäähtyä kylmäksi ja vatkaa se kuohkeaksi.
Puolukoiden tilalla voi käyttää mm.
5 dl raparperia, 1/4tl kanelia (tää on huippu hyvää)
6dl omenalohkoja, 1/4tl kaelia
200g kuivattuja, liotettuja aprikooseja
200g kuivattuja luumuja
200g kuivattuja taateleita
(Maan Parhaat -mannasuurimopaketista)
Vispipuuro on helppo tehdä. Ihan sikahyvää tulee omenasoseesta ja pihlajanmarja-omenasoseesta. Lapsetkin tykkää.
Vihasin käsitöitä koulussa ja olin niissä surkea. Aikuisena olen kuitenkin tullut siihen johtopäätökseen, että ihan hyvä on koulussa jotain perusjuttuja opetella. Yksi kokemus elämässä lisää, lisää yleissivistystä. Minusta on kiva tietää, että osaan virkata. :)