Lue keskustelun säännöt.
Kysymys couperosa-ihoisille
18.01.2020 |
Kuinka monesti olette joutuneet tai joudutte tilanteisiin, joissa teidän punaisena enemmän tai vähemmän heloittavaa ihoanne tulkitaan ujouden, ahdistuksen, häpeän tai korkean verenpaineen merkkinä?
Minä olen couperosa-ihoisena saanut kuulla noista jokaista tulkintaa ihmisiltä, jotka eivät edes tunne minua ihmisenä. Ihoni on kuiva ja herkkä. Aina ei ole saatavilla edes couperosaa hillitysti peittäviä vihertäviä ihovoiteita. Paksun pakkelin tekijäksi minusta ei ole. Miehet eivät yleensä myöskään käytä paksua pakkelia.
Hulluinta on se, etten ole ujo, ahdistunut, häpeissäni jne eikä verenpaineessakaan taida olla mitään vikaa kun lukemat ovat pikemminkin turhan matalat ja minua pyörryttää jos nousen nopeasti.
Olen yrittänyt päästä eroon ongelmistani muun muassa plastiikkakirurgilla ja kosmetologin tekemällä diadermialla. Rahat menivät täysin hukkaan. Parempi oli oppia sanomaan ihmisille, että couperosa ei kerro mitenkään ihmisen luonteesta tai terveydestä. Minkä minä sille voin jos vanhemmat saunottivat minua kovissa löylyissä lapsena?
Kommentit (5)
Yöksi vauvoille tarkoitettua sinkkivoidetta! Toimii ainakin mulla :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse sain couperosan 80-luvun liian vahvan hedelmähappokuorinnan kylkiäisenä. Finnien arpia piti sillä vaalentaa, mutta iho rikkoontui ja herkistyi niin, että tuli pigmenttivaurioita ja myöhemmin couperosa. Vieläkin harmittaa, että piti moiseen käsittelyyn mennä sille kosmetologille!
Käytän kodin ulkopuolella aina puuteria. En tiedä, paljonko se auttaa, koska helottaessani naama kuumottaen en itseäni peilistä vilkuile.
Ei kukaan ole vielä huomauttanut, mutta monet katsahtavat kyllä.
Jatkan vielä, että alkoholia en voi käyttää, enkä ottaa aurinkoa, kumpaakaan en voisi kuvitellakaan.
Minulla on usein punoitusta kasvoissa (taitaa olla rosacea), ja etenkin nuorempana ihmiset usein kommentoivat ihoani. Olen kyllä myös ujo ja melkoinen jännittäjä, joten usein ihmisten arvelut punoituksen syistä osuvat usein ihan oikeaan.
Nuorempana minua suorastaan kiusattiin punaisuudesta. Nykyään saan olla rauhassa.
Joo, onhan se joskus noloa. Ennen käytin aika paksuja meikkivoiteita, nykyään siirryttyäni kevyempiin tuotteisiin näytän mielestäni paljon paremmalta vaikka vähän punastelisinkin. En kiinnitä asiaan mitään huomiota (koska jos ajattelen asiaa, punastun entistä enemmän).
Jos minun täytyy esiintyä yleisön edessä, vaikka puhumassa, käytän astetta peittävämpää meikkivoidetta. Se antaa tietyn turvallisuuden tunteen, vaikka tiedän ettei se peitä kunnon punastusta, kunhan hiukan tasoittaa ihon sävyä. Olen kai hyväksynyt, että olen tällainen ja muiden mielipiteet asiasta ei kiinnosta.
Lääkäriltä sain reseptin Mirvaso-geeliin, joka supistaa verisuonia ja kalventaa ihoa. Periaatteessa sitä voisi käyttää ennen em. tilaisuuksia estämään punastumista. Toistaiseksi en ole kokeillut koska ensinnäkin vaikutus kestää alle 12 tuntia, liika-annostus voi tehdä kasvot oudon kalpeiksi, ja sivuvaikutuksena jollakin voi olla ns. jälkipunastuminen. Ei ole tehnyt mieli testata kyseistä tuotetta sen takia. Ehkä joku kerta vielä kokeilen. Lääkäriltä voit kysyä tuosta tuotteesta. N48
Itse sain couperosan 80-luvun liian vahvan hedelmähappokuorinnan kylkiäisenä. Finnien arpia piti sillä vaalentaa, mutta iho rikkoontui ja herkistyi niin, että tuli pigmenttivaurioita ja myöhemmin couperosa. Vieläkin harmittaa, että piti moiseen käsittelyyn mennä sille kosmetologille!
Käytän kodin ulkopuolella aina puuteria. En tiedä, paljonko se auttaa, koska helottaessani naama kuumottaen en itseäni peilistä vilkuile.
Ei kukaan ole vielä huomauttanut, mutta monet katsahtavat kyllä.