Lue keskustelun säännöt.
Epäreiluuden tunne ja kateus
16.01.2020 |
Minulla on ollut vastoinkäymisiä viime vuosina niin työn kuin parisuhteen saralla ja samaan aikaan olen kauhukseni huomannut kadehtivani kollegaani, jonka elämä hymyilee, parisuhde kukoistaa ja joka saa ylennystä ja palkankorotusta toisensa perään. Tiedän, että hänen saavutuksensa ja onnensa eivät ole minulta pois, mutta pahalta ne tuntuvat silti, vaikkei pitäisi vertailla. Harvoin kukaan kehtaa myöntää kokevansa kateutta, mutta miten mielestänne pitäisi toimia, jos huomaa kadehtivansa?
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joko voi kadehtia, tai sitten miettiä, että mitä pitäisi tehdä toisin, jotta oma tilanne paranisi. Minunkin kolleega on ns. ajanut minun ohi, mutta hän on kyllä sen ansainnutkin.
Hyvin paljon on itsestä kiinni ja kuinka asioihin suhtautuu.
Ajattelen, että yleensä kaikille tulee vastoinkäymisiä jossain vaiheessa, joten kadehtimiseni menee hukkaan. Ja vaikkei tulisi, niin enhän enää kadehdi montaakaan niistä joita kadehdin vaikka 20 vuotta sitten (kadehdin paljon ja usein).
Elämä on epäreilua, eikä se miettimällä muuksi muutu. Voit kuitenkin parantaa omaa elämääsi, asemaasi ja oloasi, mutta voit tehdä sen vain itse. Muut ihmiset eivät sitä tee puolestasi.
Käytä energiaa jatkossa oman elämäsi parantamiseen, älä hukkaa sitä kyräilyyn tai muiden ihmisten asioiden miettimiseen ylipäätään.
Ja voithan tehdä ajatuskokeita, että olisiko olosi oikeasti parempi, jos kollegaa kohtaisi epäonni tai jos hän menettäisi saavuttamiaan asioita.
Muista sekin, ettei kenenkään elämä ole niin ruusuista kuin ulospäin saattaa näyttää.
Maailma ei ole reilu.
Sinä et automaattisesti ansaitse mitään 'samanlaista etuutta ja autuutta' kuin työkaveri.
Sinun in itse työskenneltävä oman onnesi ja menestyksesi eteen.
Ja ehkä kaikkein tärkeintä: sinun tulee löytää omasta elämästäsi ne asiat mitkä on hyvin, joku toimen kadehtii niitä sinulta.
Kateus on pahanlaatuinen syöpä. Se vie ilon omista onnistumisista ja elämän hyvistä asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, otit rohkeasti puheeksi monille vaikean ja kipeänkin aiheen.
Kadehdintaa harva myöntää, mutta se on eräs inhimillinen tunne ja tavallaan myös tarpeellinen. Kateuden tunne osoittaa, millaisia asioita tahtoisi ja tarvitsisi omaan elämäänsä. Toisten (näennäinen) onni peilaa näitä tietoisuuteen.
Kuitenkin aikuiseksi kasvamisen yksi tärkeä pointti on ottaa vastuu omasta elämästään, elää ns omiin nimiinsä. Vertaileminen ei auta, koska jokainen elää oman elämänsä kivut ja ilot kuitenkin yksilöllisesti. Mainitset esim, toisten parisuhteen aiheuttavan kateuden tuntemuksia. Millainen oma parisuhteesi on tai eikö sinulla ole sitä enää? Minkälaisena näet parisuhteen arvon elämässä? Kuinka tärkeä se on? Mitä parisuhteessasi pitäisi muuttua? Minkä verran voit itse luoda tätä muutosta? - Tämäntyyppiset kysymykset johdattavat sinua kohti OMAA elämääsi, eikä 'Maijan' parisuhdetta (tai sinun kuvitelmaasi siitä).
On tärkeä, että kysyt itseltäsi mihin voit vaikuttaa, millainen oma vastuusi on omasta tyytyväisyydestäsi ja toisaalta, miten hyväksyä se, ettei kaikkea voi saada.
Yksi kateuden vastalääke on kiitollisuus. Ja kiitollisuus on taito jota voi harjoitella. Jo tänään. Muutamankin asian listaaminen kiitollisuuslistaan lisää yleensä kiitollisuuden kokemusta. Elämä vaihtaa kokonaiskuvaa. En olekaan enää 'vajavainen' vaan kiitollinen näin paljosta. Mitä tästä ajattelet?
Olet ilmeisesti nainen, en osaa kyllä auttaa.
Onko tuo kateutta?