Sosiaalinen sietokyky on heikko

Tuntuu, että edes rauhoittavilla ei ole tarpeeksi vaikutusta, vaikka syönkin niitä vain satunnaisesti, joten toleranssista ei voi olla kyse. Voikohan ihminen mennä rikki liiasta ahdistuksesta, jolloin parantuminen ei enää onnistu. AP

Voin pahoin, kun joudun ihmisten kanssa tekemisiin, lihakset aina ihan jumissa, jähmettynyt ja ahdistunut olo. Ajattelu on jähmeää. En osaa olla luontevasti. Täydellinen erakoituminenkaan ei ole elämässä vaihtoehto. AP

No nyt on taas pakko lähteä 😔. Tuntuu, että sydän vedettäisiin irti rinnasta. Heipä hei 😭. AP

Jos jonkin vinkin voin antaa, niin sen, että lopeta toistaiseksi itsesi altistaminen näille tilanteille. Olet todennäköisesti nyt ylikuormittunut liiasta yrittämisestä ja se pahentaa sosiaalista ahdistustasi entisestään. Tiedän, että tämä neuvo on sellainen, jota harva mt-alan ammattilainen koskaan kellekään sanoo, koska yksinolo ja sosiaalisista tilanteista vetäytyminen nähdään yksisilmäisesti AINA pahana, varsinkin silloin, jos henkilöllä on sosiaalisten tilanteiden pelkoa tai niistä ahdistumista.

Kun olet päässyt taas hetkeksi sille omalle mukavuusalueellesi ja saanut pahimman ylikuormituksen purettua, niin rupea sitten miettimään, mikä voisi olla se juurisyy sosiaalisen ahdistuksesi taustalla. Sosiaalisista tilanteista ahdistuminen ei ole kenenkään mielestä niin kivaa, että sitä harrastaisi huvikseen ilman käypää syytä. Joskus se voi olla niinkin mitättömältä vaikuttava, kuin että on lapsena sanonut jotain omasta mielestään täysin loogista ja ympärillä olevat aikuiset ovat purskahtaneet nauruun. Joskus se voi taas juontua siitä, että olet tullut lapsuudessasi tai nuoruudessasi jatkuvasti vertailluksi muihin ja oppinut pitämään itseäsi muita huonompana. Toisaalta kasvuympäristön asettamat korkeat odotukset ja jatkuva jalustalle nostaminen voivat nekin laukaista ahdistuksen: on pakko olla paras, että minut hyväksytään.

Älä mitätöi mitään muistoja ja fiiliksiä, jotka nousevat pintaan. Mikään muistikuva ei ole liian vähäpätöinen eikä mikään tunteesi ole "ylireagointia". Monesti tukahdutetut muistot ja tunteet ikään kuin keräävät massaa ajan mittaan, minkä vuoksi ne tuntuvat niin raskailta käsitellä. Mutta muista, että ne eivät kerro mitään sinusta ihmisenä. Myöskään ahdistus ei määrittele sinua ihmisenä. Sinä et ole huono, viallinen, rikki tai häiriintynyt siksi, että olet ahdistunut sosiaalisissa tilanteissa. Hyvin moni meistä on, mutta peittää ahdistuksensa kovan ja kiillotetun naamion taakse. Ikinä ei voi tietää, kuinka paha olo siellä menestyvän ja trendikkään ihmisen kuoren alla jyllää.

Toivon sinulle parempaa oloa ja myötätuntoa itseäsi kohtaan! <3

Voimia niin paljon, itselläkin sama ongelma.

Ap huhuu, oletko linjoilla? Miten menee?

Mullla on itellä sellaiset aivot mitkä assosioiiivat tosi vilkkaasti mutta huomaa sen että sellainen sosiaalinen älykkyys kun jäää noteeraamatta niiin helposti tulee vaivaaminen siiitä että on loukannut jotakuta. Ja sittten kun on lähtenyt jollekin tielle josssa se sosiallisen älykkyden ottamat seikat tuliisi otttaa huomioon, niiin huomaakin olevansa jo niiin syvissä mvesissä kalasssa että vasta jälkeen päin alkaa tajuamaaan että tulee reagtion kautta esillle se että ei olisi pitänyt kun tämä nyt loukkkaa jotakuta ja sittten miettiii että pitäisikö lähteä korjaamaaan vai kaivanko itsellleni siiinä vaan syvempää kuopppaa.

No mulla on sikäli heikko, että ärsyynnyn ihmisiin helposti, jos heillä mielestäni tyhmiä mielipiteitä (esim.työkaveri jonka mielestä sudet pitäisi tappaa sukupuuttoon Suomesta). En pelkää, en ahdistu, mutta ärsyttää. En tosin sitä näytä ulospäin.