Yksinäisyyden rikkaus

Viihdyn yksin. Olen työssäni aina ihmisten kanssa ja viihdyn kun kotona saan olla yksin. Päättää mitä teen, milloin ja miten.

Olen tosi yksinäinen 30-vuotias. Käyn töissä ja olen päällisin puolin täysin normaali. Työkaveritkin luulevat että minulla on kiva sosiaalinen elämä, mutta oikeasti olen viikonloput yleensä yksin. Tämä on aivan hirveää elämää enkä toivo tätä kenellekään. Aion tehdä kaikkeni jota asian tila muuttuisi, ei elämän kuulu olla tällaista.

Ketjun avaus taas oli täysin ihmeellinen. Minusta yksinäisyys on ihan syvältä, eikä siinä ole mitään hienoa.

Olen työkyvyttömyyseläkkeellä, ei siis ole työyhteisöä eikä työkavereita. Ystäviä tai vapaa-ajan kavereita ei ole myöskään. Olen käytännöllisesti katsoen aina yksin, ilman ihmiskontakteja. Joskus harrastuksesssa voinvaihtaa muutaman sanan jonkun kanssa, esim. uimahallin saunassa. On selvää, ettei siellä mitään syvällisiä puhuta, sitä tavallista small talkkia vain.

Kuljen sujuvasti keskustan ihmisvilinässä ja ruuhkaisessa supermarketissa.

Minua ei ole muille olemassa, enkä minäkään juuri kiinnitä enää huomiota muihin. Olen kuin ulkomaassa, jonka kieltä en osaa ja asukkaat ovat omissa ympyröissäån.

Rikkautta on se, että minusta on pakon edessä tullut hyvin osaava ja pärjäävä, kun ei voi pyytää ketään auttamaan missään. Joskus näen unia ,joissa toinen ihminen koskettaa minua, ja se tuntuu hyvältä. Valveilla en kaipaa sellaista.

Vierailija kirjoitti:

Olen työkyvyttömyyseläkkeellä, ei siis ole työyhteisöä eikä työkavereita. Ystäviä tai vapaa-ajan kavereita ei ole myöskään. Olen käytännöllisesti katsoen aina yksin, ilman ihmiskontakteja. Joskus harrastuksesssa voinvaihtaa muutaman sanan jonkun kanssa, esim. uimahallin saunassa. On selvää, ettei siellä mitään syvällisiä puhuta, sitä tavallista small talkkia vain.

Kuljen sujuvasti keskustan ihmisvilinässä ja ruuhkaisessa supermarketissa.

Minua ei ole muille olemassa, enkä minäkään juuri kiinnitä enää huomiota muihin. Olen kuin ulkomaassa, jonka kieltä en osaa ja asukkaat ovat omissa ympyröissäån.

Rikkautta on se, että minusta on pakon edessä tullut hyvin osaava ja pärjäävä, kun ei voi pyytää ketään auttamaan missään. Joskus näen unia ,joissa toinen ihminen koskettaa minua, ja se tuntuu hyvältä. Valveilla en kaipaa sellaista.

Miksi et voi? Mä joudun useinkin pyytämään apua ihan tuntemattomilta. En ole virallisesti lyhytkasvuinen, mutta ei ole pituudellakaan siunattu. Usein kaupoissa haluamani tavarat ovat ylimmällä hyllyllä ja/tai niin perällä, että en ylety. Pyydän aina apua joltain toiselta asiakkaalta ja olen huomannut, että ihmiset auttavat hyvin mielellään. Selvästi monelle tulee hyvä mieli, kun voivat itselleen pienellä vaivalla olla jollekin avuksi.