Mielen ongelmat ja lastesuojeluilmoituksen pelko
Olen läpeensä traumatisoitunut exän tekemistä lastensuojeluilmoituksista, jotka poikivat usean vuoden helvetin. Ilmoitukset eivät johtaneet asiakkuuteen, mutta jatkuvat selvitystyöt söivät minut loppuun. Rauha on toistaiseksi laskeutunut.
Nyt onkin se ongelma, että koko ikäni jatkuneiden mielialahäiriöiden takia (vaikea lapsuus ja nuoruus) pitäisi mennä lääkäriin lääkityksen tarkistamista varten, mutta olen hilkulla perua varaamani ajan pelkoni takia. En koe itseäni niinkään masentuneeksi, vaan lähinnä lapsuuden takia traumatisoituneeksi, ja siitä johtuvat ongelmat toiminnan ohjauksessa haittaavat elämääni. Olen perehtynyt viime vuosien aikana paljon vointiini ja löytänyt piirteitä ADHD:sta. Oireet ovat olleet lapsuudesta saakka, mutta ne ovat jääneet masennusdiagnoosin alle. Haluaisin selvittää asiaa, mutta pelkään että saan vain lastensuojelun kimppuuni.
Pitäisikö minun ottaa mukaan lasun paperit jossa todetaan ettei asiakkuudelle ole tarvetta? Miten voin kertoa kaikista oireistani ilman että ns. huoli herää? Pitäisi tietysti olla mahdollisimman avoin ja kertoa oireet tarkasti. Oireina mm. keskittymiskyvyn häiriöt ym. adhd-oireistoon sopivat ongelmat.
Kommentit (23)
Minulla on ollut masenmusjaksoja ja suhteellisen kova lääkitys ennen ja jälkeen raskauden. Sekä perheneuvolassa hoidettavia parisuhdeongelmia. Ei minusta ole koskaan tehty lasua, vaikka lääkitystäni on muokattu useaan kertaan äitiyden aikana.
Tosin lapsen kanssa ei ole ollut ongelmia. Nautin lapsestani ja rakastan häntä yli kaiken. Pidän HYVÄÄ huolta.
Vierailija kirjoitti:
Yksityiselläkin on velvollisuus tehdä lasu.
Kyllä, jos lapsen turvallisuus on vaarassa. Mutta kyse on aikuisesta. Mulla on lapset hyvin hoidettu ja turvassa, siltikään en mene julkiselle traumaani hoitamaan. Monikaan ei tajua että ne tiedot on helppo kaivaa sieltä esiin. Yksityinen puoli ei luovuta tietoja jos et anna lupaa.
Julkiselle on turha pyrkiä johtohommiin jos kannasta löytyy masennusdiagnoosi tms.
Olen sairaala-puolella pomona ja mun tietoja on työpaikalla katseltu ihan huolella. Sanotaanko näin että ns salaisten potilastietojen katsomiseen on paljon keinoja jäämättä siitä kiinni. Moni luulee että niitä ei voi katso ilman että jää kiinni - vaan kylläpä voi, useammallkin tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut masenmusjaksoja ja suhteellisen kova lääkitys ennen ja jälkeen raskauden. Sekä perheneuvolassa hoidettavia parisuhdeongelmia. Ei minusta ole koskaan tehty lasua, vaikka lääkitystäni on muokattu useaan kertaan äitiyden aikana.
Tosin lapsen kanssa ei ole ollut ongelmia. Nautin lapsestani ja rakastan häntä yli kaiken. Pidän HYVÄÄ huolta.
Oletko yksinhuoltaja? Minä olen, ja siksi "huoli herää" helpommin kuin parisuhteessa olevilla. Edelleen tunnutaan ajattelevan, että masennus tai muut psyykenhäiriöt/ neuropsykologiset vaivat tekevät vanhemmasta automaattisesti lasun palvelujen tarvitsijan. Ei auta, vaikka kuinka osoittaa rakkautta ja huolenpitoa lastaan kohtaan. Epäilys itää silti.
Ap
Lasulle riittää, että mt ongelmat on hoidossa. Lasu on aiheellinen kun vanhempi on sairaudentunniton ja karkaa esim. Sairaalahoidosta psykoottisena. Tai kertoo ettei jaksa esim. Ruokkia lapsiaan.
Vierailija kirjoitti:
Lasulle riittää, että mt ongelmat on hoidossa. Lasu on aiheellinen kun vanhempi on sairaudentunniton ja karkaa esim. Sairaalahoidosta psykoottisena. Tai kertoo ettei jaksa esim. Ruokkia lapsiaan.
Kuule, lasuja on tehty esim sillä perusteella että ei ole isovanhempia, tai äiti on meikkaamaton ja nuhjuisen näköinen. Se huoli kun on terkan suvjektiivinen henkilökohtainen näkemys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasulle riittää, että mt ongelmat on hoidossa. Lasu on aiheellinen kun vanhempi on sairaudentunniton ja karkaa esim. Sairaalahoidosta psykoottisena. Tai kertoo ettei jaksa esim. Ruokkia lapsiaan.
Kuule, lasuja on tehty esim sillä perusteella että ei ole isovanhempia, tai äiti on meikkaamaton ja nuhjuisen näköinen. Se huoli kun on terkan suvjektiivinen henkilökohtainen näkemys.
Niin, mutta että olisi tarve lasun asiakkuuteen. Ja kyllä minäkin huolestuisin, jos vastaanotolla olisi jaksamaton, väsynyt yh paskaisissa vaatteissa ja rasvaisessa tukassa. Jos ei itseään jaksa pestä, niin missä kunnossa on vauva?
Ole rehellinen. ADHD ei ole syy lasuun.
Kyllä lapsesi opettajat näkevät, onko lapsellesi kaikki OK. Joa lapsesi voi ulkopuolisten tahojen mielestä hyvin, sinulla ei ole mitään pelättävää.
Onnea tutkimuksiin!
Vierailija kirjoitti:
Lasulle riittää, että mt ongelmat on hoidossa. Lasu on aiheellinen kun vanhempi on sairaudentunniton ja karkaa esim. Sairaalahoidosta psykoottisena. Tai kertoo ettei jaksa esim. Ruokkia lapsiaan.
"Sairaudentunnoton" on todella karmiva sana. Jokaikisellä muulla lääkärillä potilaan oma kokemus terveestä olosta otetaan huomioon. Vain mt-puolella voidaan täysin sivuuttaa se tuolla termillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasulle riittää, että mt ongelmat on hoidossa. Lasu on aiheellinen kun vanhempi on sairaudentunniton ja karkaa esim. Sairaalahoidosta psykoottisena. Tai kertoo ettei jaksa esim. Ruokkia lapsiaan.
Kuule, lasuja on tehty esim sillä perusteella että ei ole isovanhempia, tai äiti on meikkaamaton ja nuhjuisen näköinen. Se huoli kun on terkan suvjektiivinen henkilökohtainen näkemys.
Niin, mutta että olisi tarve lasun asiakkuuteen. Ja kyllä minäkin huolestuisin, jos vastaanotolla olisi jaksamaton, väsynyt yh paskaisissa vaatteissa ja rasvaisessa tukassa. Jos ei itseään jaksa pestä, niin missä kunnossa on vauva?
Äidit huolehtivat ensin lapsistaan, sitten itsestään. Tää on ihan yleinen tieto, mennyt sulta ohi.
Hae ihmeessä apua! Ei tuollaisista mt-ongelmista mitään lasua tehdä. Olennaista on kokonaisuus ja se, miten huolehdit lapsistasi. Ja johan tilannettasi on tutkittu. :)
Ja jos nyt teoreettisesti ajattelee sitä mahdollisuutta että joskus vielä joku tekisi lasun, niin avun hakeminen ja itsesi hoitaminen on heille ehdottomasti plussaa! Sehän tarkoittaa että olet vastuullinen kun huolehdit itsestäsi ja lapsistasi.
Tsemppiä!
T. Yksi mt-äiti, kerran lasun kanssa asioinut (muusta syystä, oli positiivinen kokemus)
Riippuu täysin muista seikoista uskaltaako tuohon hakea apua.
Jos olet yh, matala-palkka-alalla, lapsi on keskosena syntynyt tai pienipainoisena syntynyt, näytät poikkeavalta eli edustat alakulttuuria, olet eri etnisyyttä tai terveystiedoissasi on paljon sairauksia olet selvästi heikommassa asemassa lasun suhteen.
Ikävää mutta totta.
Olen juuri menossa hakemaan apua ihan samojen ongelmien takia, juurikin sellainen että aina ennen kakki on jäänyt vaan ”masennuksen alle” vaikka enemmänkin olen koko ajan ahdistunut ja rauhaton sekä on monia ADHD:seen sopivia piirteitä jotka hankaloittavat elämää. Tietenkin se on monesti harmittanut ja ”masentanut” varsinkin kun ei nuorena oikein ollut aina oikeita sanoja kuvaamaan mistä voisi olla kyse.
Olen nyt päättänyt että lapsen takia kuitenkin on parempi että haen apua tuli lasu tai ei, arvioikoon ammattilainen onko sellaiselle tarvetta. Kuitenkin jos oireet oikein pahaksi kasautuu niin se voi lopulta vaikuttaa lapseenkin ja siinä vaiheessa lasu ei enää olisi perusteeton.
Miksi sitä lasua pitää pelätä. Sitä asiakkuutta annetaan siksi että voidaan auttaa. Adhd aikuisella voi joskus vaikuttaa paljon siihen miten selviää arjessa, ja moni tällä diagnoosilla tarvitsee sen lastensuojelun asiakkuuden, perhetyötä tai muuta että saa ne rutiinit toimimaan, vaikka ne eivät olisi sinulle tärkeitä, niin lapselle ne ovat juuri sitä mitä tarvitaan, että voidaan taata että lapsi saa riittävästi unta, ravintoa, ikötasoista aktivointia, ulkoilua... Näistä koostuu lapsen kehitys ja turvallisuuden tunne, tää on se mistä se lapsi voi kasvaa aikuiseksi ilman traumoja. Katkaise se kierre mitä pidät yllä, äläkä pelkää ottaa apua vastaan. Se sun lapsi vaan perii sun pelot, jos et kohtaa niitä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitä lasua pitää pelätä. Sitä asiakkuutta annetaan siksi että voidaan auttaa. Adhd aikuisella voi joskus vaikuttaa paljon siihen miten selviää arjessa, ja moni tällä diagnoosilla tarvitsee sen lastensuojelun asiakkuuden, perhetyötä tai muuta että saa ne rutiinit toimimaan, vaikka ne eivät olisi sinulle tärkeitä, niin lapselle ne ovat juuri sitä mitä tarvitaan, että voidaan taata että lapsi saa riittävästi unta, ravintoa, ikötasoista aktivointia, ulkoilua... Näistä koostuu lapsen kehitys ja turvallisuuden tunne, tää on se mistä se lapsi voi kasvaa aikuiseksi ilman traumoja. Katkaise se kierre mitä pidät yllä, äläkä pelkää ottaa apua vastaan. Se sun lapsi vaan perii sun pelot, jos et kohtaa niitä.
Voi helvetti mitä lässytystä :D Toivottavasti et ole sote-alalla.
Hain itse julkiselta puolelta apua ahdistukseen (miehen toistuva uskottomuus). Noh heillä heräsi huoli. Vaikka sanoin että lapset jaksan hoitaa oikein hyvin, ahdistus vaan valtaa mielen esim. illalla nukkumaan mennessä. Ja lapset siis ovat päiväkodissa eikä päiväkodin väellä ole ikinä herännyt huoli. Toiste en hae apua.
Olen ollut vähän vastaavassa tilanteessa. Meillä kävi pari sossutätiä juttelemassa ja sen jälkeen perhetyöntekijä muutaman kerran touhuamassa lapsen kanssa, kun mulla oli jotain pakollista menoa. Siinä kaikki.
No mä en edes uskalla hakea apua julkiselta puolelta, en ole siis koskaan saanut mitään apua traumaani (väkivaltainen lapsuus ja luonnehäiriöinen sadisti isä). En todellakaan mene julkiselle. Ja olen sote-alalla itse töissä eli en mikään foliohattu. Tiedän vaan sattumoisin miten ”homma etenee” jos jollain herää huoli.
Ap jos mitenkään vaan on rahaa käy yksityisellä.