Onko kukaan teistä vahvasti erakko?

Mulla on vaan rakko :(

13 v sitten viimeksi ollut kavereita. Viime vuoden puolella asunnossani kävi lisäkseni kaksi ihmistä. Asun yksin ja vietän kaiken vapaa-aikani yksin. Töissä voi mennä päiviä että puhun kenkään kanssa. Puhelimessani on alle 10 puhelinnumeroa tallennettuna. Syntymäpäivinäni saan onnittelut isältä, äidiltä, veljeltä ja mummolta.

Mä olen. Olen 45 v nainen ja asun Helsingissä. Välttelen ihmiskontakteja aina kun voin. Ainoa läheisempi ihmissuhde on vanhaan äitiin jonka kanssa soittelen ehkä kerran kuussa. Muuten teen työtä etänä kotoa, harvoin tarvii ihmisten kanssa puhua, en käy muualla kuin kaupassa ja muilla asioilla, en harrasta mitään kodin ulkopuolella, olen toki sinkku ja lapseton omasta valinnastani.

En ole erakko, mutta haluaisin olla. Tykkään olla yksin. Kissa voi olla seurana.

Voisin ihan hyvin olla erakko, koska inhoan tyhjänpäiväistä pastanjauhantaa turhien tuttavuuksien kanssa. Nettipalstalle kirjoittelu tyydyttää smalltalkin tarpeeni 100-prosenttisesti.

En kuitenkaan voi olla erakko vielä, koska olen perheellinen. Kunhan lapset lähtevät kotoa, otan eron ja erakoidun. Voin parhaiten kun saan olla ihan yksin.

Täällä. En tykkää ihmisistä kun ovat järestään niin varautuneita. Kissa on ja lähikauppa. Se riittää.

Aika vahvasti erakko. En käy juuri muualla kuin kaupassa. Viihdyn vallan mainiosti yksin.

Olen tässä kai hyvää vauhtia erakoitumassa. Työt teen etänä, tosin nyt olen sairauslomalla, en vaan pysty tekemään mitään, siis töitä, sillä mies kuoli tapaturmaisesti kaksi kuukautta sitten. Lapsia ei ole, ystäviä/kavereita ei myöskään. Kaupassa käyn toisella paikkakunnalla, ei kestä mennä täällä pienellä paikkakunnalla kauppaan, tai muulle asioille, kun jokainen vastaantulija on tuttu ja tunsi mieheni.

Miehen kuoltua myin asunnon Helsingissä ja muutin aivan vieraaseen pikkukaupunkiin. Täällä on ollut hyvä erakoitua, kun ei tunne ketään. Ainoat ihmiskontaktit on ne pakkoasioinnit, kaupan kassa, terveysasema etc.

Olen erakko, en käy kaupassakaan, vaan käytän verkkokauppaa. Asun pk-seudulla. Haluaisin muuttaa "maakuntaan" ts. erääseen pienempään kaupunkiin, mutta mietin voiko siellä elää yhtä "hyvin" erakkona. Huomaako siellä vaikkapa naapurit erakoitumisen? Nythän naapurini eivät suhtaudu minuun mitenkään oudosti silloin, kun satunnaisesti törmätään.

Vierailija kirjoitti:

Olen tässä kai hyvää vauhtia erakoitumassa. Työt teen etänä, tosin nyt olen sairauslomalla, en vaan pysty tekemään mitään, siis töitä, sillä mies kuoli tapaturmaisesti kaksi kuukautta sitten. Lapsia ei ole, ystäviä/kavereita ei myöskään. Kaupassa käyn toisella paikkakunnalla, ei kestä mennä täällä pienellä paikkakunnalla kauppaan, tai muulle asioille, kun jokainen vastaantulija on tuttu ja tunsi mieheni.

Osanottoni surussa.

Olen erakko kaupungissa keskellä ihmispaljoutta. En pidä yhteyttä keneenkään. Kukaan ei tiedä kaivata minua kun kuolen. Lähtöni havaitaan ehkä puolen vuoden jälkeen tuoksusta. Tykkään todella olla itsekseni.

Vierailija kirjoitti:

Olen erakko, en käy kaupassakaan, vaan käytän verkkokauppaa. Asun pk-seudulla. Haluaisin muuttaa "maakuntaan" ts. erääseen pienempään kaupunkiin, mutta mietin voiko siellä elää yhtä "hyvin" erakkona. Huomaako siellä vaikkapa naapurit erakoitumisen? Nythän naapurini eivät suhtaudu minuun mitenkään oudosti silloin, kun satunnaisesti törmätään.

Pienemmissä paikoissa voi ollla vaikea saada olla rauhassa. Asuin yhdessä vaiheessa omakotitalossa maalla. Valitettavasti niillä kulmilla ihmiset oli järkyttävän sosiaalisia ja uteliaita. Koiranulkoiluttajat, kävelijät jne halusivat aina vaihtaa jokusen sanan jos oli pihassa. Kerran jopa jouluna eräs pariskunta noin parin km päästä tuli kutsumaan minut kotiinsa joulua viettämään kun raukka olen ihan yksin. Äyh, minä HALUSIN olla yksin, olisinhan voinut mennä vaikka vanhemmillenikin jos en haluaisi... Kyllä täälä Helsingissä vaan on paljon helpompi erakoitua, ketään ei tarvi edes tervehtiä missään.

Lähes erakko Espoossa. En välitä ihmisten seurasta. Helpompaa elää itsekseen. Vapaus valita.

Vierailija kirjoitti:

Olen erakko, en käy kaupassakaan, vaan käytän verkkokauppaa. Asun pk-seudulla. Haluaisin muuttaa "maakuntaan" ts. erääseen pienempään kaupunkiin, mutta mietin voiko siellä elää yhtä "hyvin" erakkona. Huomaako siellä vaikkapa naapurit erakoitumisen? Nythän naapurini eivät suhtaudu minuun mitenkään oudosti silloin, kun satunnaisesti törmätään.

Tässä nro 9. Mä olen nyt viisi vuotta asunut täällä ihan kerrostalossa kaupungin keskustassa. Mua ei ole kyllä naapurit noteerannut mitenkään. Ihan rauhassa olen saanut olla, tosin hirveän harvoin edes rapussa näen ketään. Tämä nyt kolmas asunto täällä ja kaikissa sama juttu. Ehkä tämän kaupungin ihmiset sitten ovat jonkinlaisia "erakoita" kaikki?! Sopii mulle kyllä oikein hyvin!

Vierailija kirjoitti:

Olen tässä kai hyvää vauhtia erakoitumassa. Työt teen etänä, tosin nyt olen sairauslomalla, en vaan pysty tekemään mitään, siis töitä, sillä mies kuoli tapaturmaisesti kaksi kuukautta sitten. Lapsia ei ole, ystäviä/kavereita ei myöskään. Kaupassa käyn toisella paikkakunnalla, ei kestä mennä täällä pienellä paikkakunnalla kauppaan, tai muulle asioille, kun jokainen vastaantulija on tuttu ja tunsi mieheni.

Voimia Sinulle🖤

Olen erakko, tai ainakin erakoitunut. Käyn itse itselläni terapiassa ennen nukkumaanmenoa.

Sellainen haitta erakoitumisesta on ollut että puhekyky tai puheentuottaminen on heikentynyt kun ei puhu oikein kenenkään kanssa.

Tällä erakko myös. Ikää vasta 3 ja 4 kympin välissä, vakitöissä käyn lähinnä toimeentulon takia, mutta luojan kiitos on itsenäinen liikkuva työ, joskin asiakkaiden kanssa joutuu olemaan tekemisissä. Selviän kyllä hyvin ja olen hyvä työssäni. Suvun juhlissa ja muissa tapaamisissa vedän aina sosiaalisen "kaikkien kaveri" -roolini ja minusta tykätään, vaikkei mua oikeasti kiinnosta pskaakaan, ja mielessä on vain kotiin pääsy. Sama töissäkin. Suurin haaveeni on taloudellinen riippumattomuus, jotta voisi lopettaa työt, myydä asuntoni ja muuttaa kesämökilleni ympärivuotisesti asumaan ja harrastaa omia juttujani, elää omalla tavallani, olla mahdollisimman omavarainen ja mahdollisimman vähän tekemisissä ihmis pskan kanssa. Dream is alive!

Unelmoin tästä. Valitettavasti olen vähävarainen niin en saa ehkä omaa tupaa metsästä. Mutta ehkä pääsen joskus vuokralle pikkukaupunkiin kun lapsi muuttaa kotoa pois.

Elämä on kohdellut minua näin, olen syrjään heitetty. Koulukiusattu, kotona kiusattu, aina miehet jättäneet, avioeronnut, ei ystäviä, työpaikallakin kiusattu ja nyt työtön. Olen lakannut yrittämästä. Ollaan yksin sitten. Silloin kukaan ei hauku.

Minä. En oikein viihdy ihmisten seurassa, mutta soittelen kyllä usein läheisilleni, äidin kanssa puhun päivittäin.