Lue keskustelun säännöt.
Olen iloinen etten nuorena luovuttanut
14.01.2020 |
En viiltänyt, en ottanut unilääkkeitä, en juossut auton tai junan alle, en hukuttautunut...
Elin vain, ja yritin. Hajan hujan koko tyttö. Ja kaikki kultakimpaleet kävin läpi.
En tappanut itseäni enkä luovuttanut, paniikkista ja kauhusta huolimatta.
Ja oliko silloin nettejä, tietoa, keskustelupalstoja...
Nope.
Tänään kiitän kaikesta, ja jos olet nähnyt Pianon, samoin kuin Ada, minäkin päästän pianosta irti ja tartun iloon, valoon ja elämään.
Suukkoja ja voimia toipumisen tielle.
N45
Kommentit (5)
Totta, ykkönen. Leimat vois unohtaa ja hymyillä jollekulle tänään ihan muuten vain.
Kaikilla on se oma, jatkuvasti työn alla oleva tarinansa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulinnäinihmettelin... Mistäs nyt alapeukku? Vai huvikseenko näitä räpsitään?
Noh, ehkä en koskaan saa tietää.
Voi.
Ap
Minkälaiset vanhemmat sulla ap oli? minulla olivat läsnäolevia ja varmasti kestivät osaltani aivan liikaa asioita. Jopa niin paljon, että ennemmin kuuntelivat murheitani mitä veivät terapiaan. Toisaalta juuri tuo läsnäolo saattoi pelastaa minut.
Valoisaa aamua sinnekin! Olet ollut kyllä mahdottoman sitkeä, ihmiset tarvitsisivat tällaisia positiivisia muistutuksia arkeensa, joissa elämä on sittenkin voittanut. Nuorena masennuksen kourissa painiskeleva ihminen vaan voi olla kovin yksin, eikä näköala vielä riitä sinne onnellisempiin vuosiin, varsinkin kun nuoret (ja aikuisemmatkin) ympäröidään instagram-pintaliidolla ja "täydellisillä" elämillä. Jotenkin olisi hienoa, jos vaikeuksien kautta voittoon -kokemuksien omaajat saataisiin auttamaan kokemuksillaan heitä, joille elämä ei ole vielä näyttänyt onnellista puoltaan. Se voi meinaan olla pienikin teko joltain viisaalta aikuiselta, joka sen elämän lopulta pelastaa.