Lue keskustelun säännöt.
Olenko ihan kamala ihminen?
12.01.2020 |
Olen äiti ekaluokkalaiselleni ja minusta hänen piirrustuksensa eivät ole kauniita. Siis tiedän että niillä on tunnearvoa mutta useimmat ovat kamalia söherryksiä. Sitten kun hän tulee niitä näyttämään ja kehun niitä, tulee tunne että en ole rehellinen hänelle enkä itselleni. En nyt tietenkään negatiivisesti arvostele hänen kuulleen vaan voin sanoa että onpas kivat värit ja hahmo siinä hassun näköinen.
Muutenkin niitä piirustuksia on kotona muutenkin niin valtavasti niin moniin en osaa sanoa juuta eikä jaata. Toki jos hän tekee jotain sellaista mihin on käyttänyt paljon aikaa ja vaivaa ovat toki hienoja. Mutta paperi missä on muutama viiva sinne tänne ja tulee esittelemään ylpeänä niin en aina tiedä miten suhtautua.
Kommentit (12)
Olet kamala. Ei se ole sinulta pois, jos kehut lastasi. Häneltä se kyllä on pois. Lapsesi huomaa kyllä, jos et pysty kehumaan hänen ylpeydellä esittelemiään asioita, vaan odotat jotain ihmelapsen suorituksia. Ensimmäisiä asioita itsetunnon kehitykselle on äidin rakastava katse, se on äärimmäisen tärkeää.
Sitä paitsi se on piirustus, ei piirrustus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No juu, anteeksi kirjoitusvirhe. Siis tiedän että kehuminen ei ole minulta pois, mutta en pysty esittämään että pidän jostain jos en pidä. Olen todella huono esittämään. Se on ollut kyllä ongelma ja olen tajunnut että se voi olla osasyy siihen että vuorovaikutus ei toimi. Mutta kuten kirjoitin niin en suoranaisesti hauku piirustuksia vaan katson jotain yksityiskohtaa joka on kiva jne. En tiedä tuenko tarpeeksi lapseni itsetuntoa kun en mahtipontisesti kehu kuinka upea jokin teos on. En ole tekemässä lapsestani mitään ihmelasta. Ap
Lasten on ihan hyvä oppia, ettei kaikki heidän tekemänsä ole automaattisesti fantastista. Nykyisin kehutaan muksuja niin paljon, että kaikki luulevat olevansa neroja ja kilpailtaessakin kaikki saavat mitalin.
Vierailija kirjoitti:
Lasten on ihan hyvä oppia, ettei kaikki heidän tekemänsä ole automaattisesti fantastista. Nykyisin kehutaan muksuja niin paljon, että kaikki luulevat olevansa neroja ja kilpailtaessakin kaikki saavat mitalin.
Eli pitää opettaa, että kelpaat vain silloin, kun onnistut. Tai ettei vaan kakara ylpisty ja luule olevansa jotakin.
Ei ihme, että täällä on niin paljon itsetunnoltaan vajavaisia ihmisiä.
Kyllä minä olen aivan rehellisesti sanonut lapselle joskus, että nyt et ole nähnyt kovin paljon vaivaa ja piirustus/muu tekele on huolimattoman näköinen. Tietysti tällöin olen vertaillut vaikka johonkin oikeasti hienoon työhönsä.
Kyllä asiallista kritiikkiä saa antaa lapsellekin. Mollaaminen ja vähättely on jotain ihan muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten on ihan hyvä oppia, ettei kaikki heidän tekemänsä ole automaattisesti fantastista. Nykyisin kehutaan muksuja niin paljon, että kaikki luulevat olevansa neroja ja kilpailtaessakin kaikki saavat mitalin.
Eli pitää opettaa, että kelpaat vain silloin, kun onnistut. Tai ettei vaan kakara ylpisty ja luule olevansa jotakin.
Ei ihme, että täällä on niin paljon itsetunnoltaan vajavaisia ihmisiä.
Miten kelpaaminen liittyy siihen, että onnistuu jossain? Vanhemmat näyttävät lapsilleen rakkautta ja osoittavat hyväksyntää kaikkina päivinä ja kaikkina hetkinä. Lapsi oppii kyllä tavallisissa perheissä, että ei jonkin asian suorittaminen hyvin tai huonosti liity hänen kelpaamiseensa. Eikä kaikkea mitä lapsi tekee tarvitse kehua maasta taivaaseen.
Kannattaa kehua niitä, johon lapsi on nähnyt oikeasti vaivaa. Sitten sellaisista, joihin ei ole nähnyt samalla tavalla vaivaa, voi sanoa, että voisiko tätä vielä kehittää tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten on ihan hyvä oppia, ettei kaikki heidän tekemänsä ole automaattisesti fantastista. Nykyisin kehutaan muksuja niin paljon, että kaikki luulevat olevansa neroja ja kilpailtaessakin kaikki saavat mitalin.
Eli pitää opettaa, että kelpaat vain silloin, kun onnistut. Tai ettei vaan kakara ylpisty ja luule olevansa jotakin.
Ei ihme, että täällä on niin paljon itsetunnoltaan vajavaisia ihmisiä.
Lapsen itsetunto ei kehumalla kasva. Ainainen kritiikitön kehuminen vääristää minäkuvan ja tuottaa vaikeuksia myöhemmin, kun arvostelijoina ovatkin puolueettomat tahot esim. koulussa.
Ei kannata kehua ihan kaikesta. On tosi kurjaa, kun alkaa itse huomaamaan muut paremmiksi kun on kuvitellut olevansa loistava. Haukkuakaan ei saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseäni ainakin ärsyttäisi jatkuva turha hehkutus.
Voithan hieman huijata ja sanoa että olisi kiva saada talteen ja paras olisi arkistoida picassot vaatehuoneeseen tai minneikinä.
Ja lopuille piirustuksille ehkä jääkaapin ovi. Hallitusti.
Kyllä lapselle voi rehellinen olla, mutta täti aikoinaan laittoi aina kaikkien lähilasten teokset näytille ja tykkäs niistä.
Sitten jossain vaiheessa kun lapset kasvo saattoi tulla vaivautunutta kommenttia et voisko noi rumat jutut piilottaa...
Täti vaan nauroi ja antoi mehua ja kakkua.
Lapset on köyhän rikkaus. Pääasia että joku huomaa.
Iloista vuotta teille. Menkää hampurilaiselle...
Jos sinusta tuntuu, että haluat kehua etkä keksi mitä sanoisit, niin voit kehua piirustusta esim. näin:
-Kylläpä sinä jaksat ahkerasti harjoitella piirtämistä, se taitaa olla sinusta mukavaa puuhaa. Harjoittelemalla sinusta tulee taitava.
-Olet tässä kohtaa miettinyt värit tarkasti (jos siltä näyttää). Haluatko että katsotaan yhdessä miten sateenkaaren värit menevät järjestyksessä?
-Mitä olet tähän piirtänyt (osoita jotain kohtaa), mistä sait idean siihen?
-jne.
Perusteetta ei kannata kehua taitavaksi ja hienoksi, mutta yhtä hölmöä on jättää kommentoimatta mitään kun lapsi on selvästi jostain puuhasta kiinnostunut. Hyvät kehut ovat niitä, joilla kehutaan lapsen tekemisen prosessia - ei itse lopputulosta. Mutta tietysti jos oman lapsen piirustus on oikeasti ihana (vaikka ei suurinta taidetta olisikaan) niin totta kai on lupa sanoa aidosta, vau tämä on ihana. Laitan sen seinälle.
Lapset oppivat näkemään kyllä milloin vanhemmat pitävät heidän töistään oikeasti ja milloin kehuvat kohteliaisuudesta. Huomasin omistani, että kyllä heille oli selvää mikä minua miellytti, eikä siinä ole mitään pahaa. Jokaisella on makunsa.