Miespuoliselle sukulaiselle tuli avioero pitkästä liitosta. Miten tukisit häntä?

Anna hänen pyytää apuasi, jos sitä tuntee tarvitsevansa. Älä sotkeudu asiaan, jos ei pyydetä.

Paras tapa on kuunnella ja tukea eteenpäin. Jos mahdollista kannattaa vuoden päästä hakeutua eroseminaariin jos sellainen on paikkakunnalla. Järjestäjänä voi olla srk tai jokin muu järjestö/ yhdistys. Ikärajaa ei ole noihin eron jälkeisiin kursseihin.

Vierailija kirjoitti:

Anna hänen pyytää apuasi, jos sitä tuntee tarvitsevansa. Älä sotkeudu asiaan, jos ei pyydetä.

En ole sotkeutumassa. Lähinnä haluaisin hänen tietävän, että minulta voi pyytää apua ja että haluan tukea häntä.

Kutsu kahville joku päivä ja juttele, etenkin kuuntele jos on jotain sydämellä. 

Onko edes varmaa, että ero tulee olemaan vaikea paikka? Saattaa olla myöskin helpotus, jos ei avioliitto ole enää toiminut.

Vierailija kirjoitti:

Onko edes varmaa, että ero tulee olemaan vaikea paikka? Saattaa olla myöskin helpotus, jos ei avioliitto ole enää toiminut.

Hän ei olisi halunnut erota. ap

Up

Sano että olet käytettävissä jos haluaa puhua tai juttuseuraa. Ja että tekisit sen mielelläsi, muttet halua väkisin tunkea.

Kutsu kylään teille tai kahville/ syömään kaupungille. Ole läsnä. Ole valmis kuuntelemaan. Ole myös hidas neuvomaan.

Säälittää miesraukka. Miehet selviävät erosta paljon huonommin kuin naiset, silloin kun vaimo on se joka jättää.

Varmaan nainen petti,  ja jätti, sellaisia ne ovat, epäluotettavia kaikki, alusta loppuun.

Pyydä johonkin menoosi mukaan. Jos käyt musakeikoilla, kysy lähtiskö kuuntelemaan. Tai uutuusleffaa katsomaan ja siinä samalla reissulla keffella turisemassa. Pääasia olis saada sukulaisukko ulos sieltä huushollista elämään, näkemään ja kokemaan, että saa muutakin ajateltavaa.

Sanot että olet käytettävissä ja vinkkaat silmää

Anna miehelle piletsua, johan tokenee :D 

Vinkkaa erokurssista ja jostain uudesta harrastuksesta.

Yhden kommenttiin joka kehoitti antamaan piletsua. Varmasti mies innoissaan ja unohtaa helposti ex eukon kun tarjoot nätisti piparia ja alat kourimaan äijää haaroista :D 

Silloin, kun ihmisten elämässä tapahtuu suuria ja ikäviä asioita on paras tapa puhua suoraan heille. Suurin osa on haavoilla ja eksyksissä elämässään, joten muiden  kohteliaat ja hienovaraiset lähestymistavat  ovat vaikeat tulkita saati jaksaisikaan tulkita.

Voit aivan hyvin soittaa, laittaa viestiä, että olet tietoinen hänen tilanteestaan ja jos mitenkään voit olla avuksi voi sinuun olla yhteydessä. Jos mitään ei kuulu ota uudelleen yhteyttä kuukauden tai kahden kuluttua ja kysyt vain, miten hän pärjää. 

Apua ei voi väkisin antaa, sillä jotkut haluavat sulkeutua kuoreena ja eristäytyä kaikista. Mutta ja jos näet, että hän käyttäytyy itsetuhoisasti esim. juomalla liikaa puutu siihen ihan heti. JOs ei muuta, niin puhut silloinkin suoraan.

Me jäämme ikävissä tilanteissa monet todella yksin, sillä liika arvailu siitä mitä kehtaan tehdä tuottaa sen lopputuloksen ettei tehdä mitään. "Ettei voi sekaantua toisen elämään".  Todellisuudessa moni on kaaoksen keskellä yksin ja todellakin toivoisi apua, mutta ei kehtaa pyytää. Pattitilanne, joten hienoa kun haluat auttaa. Todella hienoa!!!!

Minua itse auttoi kävelylenkit eron jälkeen. Arvostan kysyjää huolehtimisesta. Minimissään voisi ehkä katsoa perään hienotunteisesti, että mies ei pääse erakoitumaan, masentumaan tai läträämään viinan kanssa. Alkuvaiheessa on tärkeä että pystyy sopimaan ja hoitamaan lasten tapaamisasiat kunnolla ettei lähde väärille jengoille alussa. Jos on selkeä huoli että lapset eivät pärjää äidin luona ja/tai että on näkemyseroa huoltajuudesta, niin silloin on avun tarve mielestäni välttämätön. Mutta että yleisesti jos muuten peruskaavan mukaan mennään, niin Miessakit ry:stä saa vertaiskaverin joka kyllä tietää mistä on kyse ja että erosta kyllä toipuu.