Lue keskustelun säännöt.
Tiedän ettei lapselle saisi suuttua tai loukkaantua, mutta..
29.12.2019 |
Olen aina niin surullinen mitä tyttäreni sanoo minulle.
Olen eronnut 5 vuotta sitten lapseni isästä. Tyttö on nyt ala-asteella ja hänelle isä on maailman paras (joo ymmärrä).
Lapsi asuu isällään, koska ei halua olla kanssani. Kun tulee yöksi, valittaa vain että on ikävä isää. Lähtee aina kesken kaiken. Kaikki mitä ostan on kamalaa, hirveää, ei voi pitää. Leluihin ei koske, mikään mitä minä annan ei ole tärkeää.
Tämä tekee minut niin surulliseksi. Suurimmaksi osaksi iltaisin itken, kun lapsi on mennyt nukkumaan. Tiedän etten saisi tälläisestä loukkaantua, mutta minkä sille voi? Muutenkin kamalaa etten saa asua lapsen kanssa ja haluaisin että meillä olisi mukavaa yhdessä.
Harvoin ostan siis mitään leluja tms. Yleensä vain vietämme aikaa ja ulkoillaan. Mutta kaikki mitä isänsä tekee on parempaa kuin minä. Jos ostan uudet kengät ”isän paremmat” jne. Ei sano vihaisesti mitään, eli ei siis ole ns vihainen minulle vaan aidosti vain välittää isästään enemmän.
Voi Huoh. Nytkin meni uudet talvikengät hukkaan, kun ei kelpaa ei vaan isän ostamat vanhat vain. Ja halusi lähteä takaisin isälle. En tiedä miten toimia kun toinen sanoo ettei halua olla luonani ja haluaa pois...
Poika taas haluaa olla täällä ja tykkää minusta. Joten en nyt kokonaan paha voi olla.. :(
Ja ei pointti ei ole ettei lapsi käytä ostamiani vaatteita vaan se etten ole koskaan niin tärkeä että joku antamani lahja olisi lapselle aarre..
Kommentit (3)
Älä osta lapselle mitään omin päin, vaan ostakaa yhdessä. Jos ei kelpaa, niin jätät ostamatta. Panosta siihen läsnäoloon ja yhdessä tekemiseen. Noin pienen lapsen voi olla vaikea käsitellä tunteitaan, joten ne saattavat tulla ulos ikävällä tavalla. Hän saattaa kokea, että olet hylännyt hänet tai ettei hän ole kelvannut sinulle, ja peittää tätä tunnetta torjumalla sinua. Jos kuitenkin olet luotettava ja läsnäoleva vanhempi (vaikkakin etänä), niin uskoisin tilanteen tasaantuvan ajan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko puhunut puolisosi kanssa tilanteesta? Voisiko hän tukea sun etävanhemmuutta ja jutella lapsen kanssa?
Katsotko murhaavasti lapsen kaveria, jos tämä on erehtynyt joulupäivänä kylään? Onko jotain muuta erikoista tunnetaakkaa lapsen kannettavana?
Tsemppiä!
Tai sitten asia ei olekaan ollenkaan niin kuin tulkitset. Ehkä tyttäresi on vaikea olla kanssasi ja näyttää kiitollisuuden tunteita, jos onkin edelleen pettynyt eroonne ja on pahoillaan, kun olet etävanhempi. On varsin tavallista, että lapsi osoittaa mieltään etävanhemmalle. Kannattaa vielä selvitellä tyttären tuntemuksia, lähinnä siitä syystä, että lapsi voisi saada apua ja käsiteltyä tunteensa sinuun.