Onko ok, jos hankkii lapsia, vaikka tietää jo etukäteen, ettei ikinä tule osallistumaan mihinkään teoriassa vapaaehtoiseen juttuun vanhempana?

Mä sain lapsen täysi-ikäiseksi ja maailmalle ilman vanhenpainiltoja, harrastustalkoita ja myyjäisiä. Tervehtiminen ja parin sanan vaihtaminen kuuluu hyviin tapoihin, vasukeskustelut päivähoitoon ja kaverit lapsen elämään. Miksi haluaisit lapsen, jos et aio hyväksyä lapsen elämään kuuluvia asioita?

Laki ei pakota, mutta sosiaalinen paine pakottaa. Kokeileppa jättää menemättä noihin: lasten kavereiden vanhemmat alkavat hylkiä sekä sinua että lastasi. Koettu on. Mulla tämän aiheutti jo se että olen viikot töissä toisessa kaupungissa ja en voinut tästä syystä osallistua mokkapalojen tekoon, myyjäisten henkilökunnaksi tai keksipakettien myymiseen. Tuli kunnon ”rebound” kurinpalautusta muiden lasten vabhemmilta ja heitä ei mun syyt/perustelut kiinnostaneet tippakaan. Jos et osallistu, olet paska vanhempi.

Vierailija kirjoitti:

Mä sain lapsen täysi-ikäiseksi ja maailmalle ilman vanhenpainiltoja, harrastustalkoita ja myyjäisiä. Tervehtiminen ja parin sanan vaihtaminen kuuluu hyviin tapoihin, vasukeskustelut päivähoitoon ja kaverit lapsen elämään. Miksi haluaisit lapsen, jos et aio hyväksyä lapsen elämään kuuluvia asioita?

No jos haluaa vain lapsen mutta ei halua yhtään ylimääräistä sosiaalista kuviota. Eli vastauksesi otsikon kysymykseen on, että ei ole ok.

Miksi haluat eristää lapsesi yhteiskunnasta ja muista ihmisistä?

Jos sinulla itselläsi on sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyviä rajoitteita, kannattaa miettiä lapsen hankkimista kahteen kertaan.

Muista, että se lapsi tarvitsee sosiaalista kanssakäymistä sinulta PALJON. Jos epäilet että et jaksa sitä, jätä koko homma väliin.

Lapsia kannattaa hankkia vain siinä tapauksessa, että nimenomaan haluaa sitä lapsiperhe-elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä sain lapsen täysi-ikäiseksi ja maailmalle ilman vanhenpainiltoja, harrastustalkoita ja myyjäisiä. Tervehtiminen ja parin sanan vaihtaminen kuuluu hyviin tapoihin, vasukeskustelut päivähoitoon ja kaverit lapsen elämään. Miksi haluaisit lapsen, jos et aio hyväksyä lapsen elämään kuuluvia asioita?

No jos haluaa vain lapsen mutta ei halua yhtään ylimääräistä sosiaalista kuviota. Eli vastauksesi otsikon kysymykseen on, että ei ole ok.

Lapsen mukana niitä sosiaalisia kuvioita tulee, halusi tai ei. Vanhemmuus on sitä, että toimit lapsen parhaaksi. Jos ajatuksesi on eristää lapsi maailmasta, se ei tule onnistumaan, onneksi.

Itse olen jättänyt lapsen hankkimatta juuri siksi, että olen erakkoluonne enkä missään nimessä voisi osallistua tuollaiseen mitä listaat. En minä kyllä erakkouttani jaksaisi sitä lastakaan, varsinkaan sitten kun se vähän kasvaisi ja sen kanssa täytyisi jaksaa jutella.

lapsen kasvattaminen on hyvin vaikeaa, jos et  osallistu mihinkään. Vasu-keskusteluistakin on yleensä se hyöty, että tietää, että asiat sujuvat hyvin.

Jos taas jättää tervehtimättä päiväkotikavereita, ei tervehdi lasten kavereiden vanhempia eikä salli lasten kavereiden tulla teille kotiin, niin kehen otat yhteyttä, jos 12-vuotias jonain iltana ei tulekaan kotiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä sain lapsen täysi-ikäiseksi ja maailmalle ilman vanhenpainiltoja, harrastustalkoita ja myyjäisiä. Tervehtiminen ja parin sanan vaihtaminen kuuluu hyviin tapoihin, vasukeskustelut päivähoitoon ja kaverit lapsen elämään. Miksi haluaisit lapsen, jos et aio hyväksyä lapsen elämään kuuluvia asioita?

No jos haluaa vain lapsen mutta ei halua yhtään ylimääräistä sosiaalista kuviota. Eli vastauksesi otsikon kysymykseen on, että ei ole ok.

Lapsen mukana niitä sosiaalisia kuvioita tulee, halusi tai ei. Vanhemmuus on sitä, että toimit lapsen parhaaksi. Jos ajatuksesi on eristää lapsi maailmasta, se ei tule onnistumaan, onneksi.

Eli vastauksesi otsikon kysymykseen on, että ei ole ok.

Tarkoitus ei tietenkään olisi "eristää lasta maailmasta", vaan asettaa raja aloituksessa mainittuihin asioihin eli että niitä ei tee. Lapsi saisi kyllä käydä koulua, harrastaa ja tavata kavereita jne., mutta itse luikkisi aina piiloon eikä vastaisi puheluihin eikä osallistuisi vanhempainiltoihin, päiväkotihauissa jäisi portille odottamaan ja kun lapsi on taaperoiässä, joko hoitaisi kotona tai päiväkodissa pukisi nopsaan lapsen eikä puhuisi mitään muille.

En muuten puhu itsestäni. Tuli vain tuosta palstan harrastusseurakeskustelusta mieleen.

Ei toimi. Olisi vahingoksi lapselle ja tylyä muita ihmisiä kohtaan. Eli ei ole ok.

Niin onhan näitäkin joilla on syystä tahi toisesta lapsi otettu huostaan. Tai muusta syystä mielenterveys tms. Miksi he eivät oysty lapsiaan hoitamaan. Silti nämä jokaisen uuden kumppanin kanssa tekevät lisää lapsi vaikkeihat entisistäkään pysty huolehtimaan. On todella raadollista ajatus miten monillakaan ei ole minkäänlaista vastuuntuntoa tekemistään lapsista.

Ei ole ok. Se lapsi jää eristyksiin myös, koska vanhemmat on se joka opettaa sosiaaliseksi. Noita taitoja on vaikea oppia myöhemminkään, jos niitä ei lapsena oppinut. Tuomitset lapsen yksinäiseksi ja syrjityksi, ja olisi julmaa ja itsekästä tehdä lapsi tietäen että se tulee kärsimään.

Noi vasukeskustelut ja koulun henkilökunnan tai terveydenhoitohenkilökunnan kanssa kommunikoinnit kuuluu lapsesta huolehtimiseen ja lapsesta tulee huolehtia jos sellaisen on tehnyt. Samoin lapsen sosiaalisten suhteiden mahdollistaminen kuuluu lapsesta huolehtimiseen. Jotkut mokkapalatalkoot on sitten eri asia.

Lapset kasvattavat vanhempia.

On paljon asioita, mihin en olisi ryhtynyt "ennen" lapsien tuloa ja joihin olen ajautunut lasteni myötä ja joista olen oppinut nauttimaan.

Ei asioita kannata pohtia etukäteen. Pitää vain heittäytyä elämään, olla rohkea. Elämätöntä elämää ei saa takaisin. Ja lapsissa on elämä, tulevaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Lapset kasvattavat vanhempia.

On paljon asioita, mihin en olisi ryhtynyt "ennen" lapsien tuloa ja joihin olen ajautunut lasteni myötä ja joista olen oppinut nauttimaan.

Ei asioita kannata pohtia etukäteen. Pitää vain heittäytyä elämään, olla rohkea. Elämätöntä elämää ei saa takaisin. Ja lapsissa on elämä, tulevaisuus.

Jos tietää pohtimatta etukäteen, ettei tule ikinä osallistumaan noihin, siinä tapauksessa vastauksesi otsikon kysymykseen että ei ole ok.

Minulla on kolme lasta ja olen hymyssä suin osallistunut erilaisiin tapahtumiin, ollut vuosia ensin vanhempaintoimikunnassa ja sitten vanhempainyhdistyksen hallituksessa, ollut keskusteluissa ja vanhempainilloissa, kuljettanut harrastuksiin ja järjestänyt meillä kotonakin kaikkea mukavaa toimintaa lapsille ja heidän kavereilleen.

En ymmärrä miten jollekin sellaiset voisivat olla mitenkään ongelmia. Tietenkään niihin vanhempainyhdistyksiin yms. harrastustoimintaan ei tarvitse mennä, mutta siellä olen oppinut tuntemaan niin monia eri vanhempia, opettajia, ohjaajia ja varsinkin lapsia, että se on ollut todella upeaa omasta mielestäni. Olen saanut olla yksi luotettava aikuinen vieraillekin lapsille, ihminen, joka on käärinyt hihansa, tehnyt mielellään heidän kanssaan erilaisia asioita ja osallistunut yhteisiin toimintoihin innostuneesti.

Jos joku ei siis edes yritä olla mukava asiallinen vanhempi lasten elämässä, niin mielestäni lapset pitää jättää suosiolla tekemättä.

Kyllähän tuo voi onnistua. Meillä mies hoitaa vanhempainillat, vasut (silloin kun lapset oli pieniä), harrastukset, hammaslääkärit... ylipäätään kaiken lapsiin liittyvän kommunikoinnin ja asioinnin. Mulla on ilta- ja viikonlopputyö niin olen välttynyt monelta itselle hankalalta lapsiin liittyvältä iltaan ja viikonloppuun sijoittuvalta tekemiseltä. Lasten kaverit ovat yleensä jo häipyneet kun tulen töistä. Kaikkiin lippulappuihin olen laittanut lasten isän puhelinnumeron ensisijaiseksi numeroksi. Mulla ei ole töissä aina puhelin kuuloetäisyydellä tai olen katvealueella. Työskentelen yksin, niin että en voisi lähteä töistä kesken poiskaan ja työkohde voi olla kymmenien kilometrien päässä kotoa. Miehen työpaikka sijaitsee 2km kotoa ja 1km kouluista, niin hän ehtii nopeammin jos jotain akuuttia on. Hän myös pystyy helpommin lähtemään, koska ei ole töissä yksin. Hänellä on ma-pe 8-16 työ.

Mokkapaloja en ole ikinä leiponut. Esikoinen on 20v ja kuopus 8v.

Olen sitä mieltä, että myyjäiset ja mukkapalasulkaiset on tarkoitettu lähempänä 40 ikävuotta vanhemmaksi tulleille ihmisille, jotka ovat päättäneet pyhittää loppuelämänsä lapselle. En ole osallistunut kuin vasuihin ja koulun arviointikeskusteluihin. Vielä koskaan ei kukaan ole tullut sanomaan mitään, mutta jos tulee niin kysyn tilinumeron, mihin laitan meidän osuuden leirikoulusta.

Leipominen ja omien leivosten takaisinosto myyjäisissä ei käy omaan järkeen mitenkään, enkä halua sosialisoida itseäni 10-20 vuotta vanhempien superäitien kanssa, hyi olkoon. Elän mukavaa elämää oman perheen parissa.

Entäs leikkipuistot ja ulkoilu muuten, harrastukset (vaativat yleensä kuljetuksia ja hankintoja), pyöräilemään ja luistelemaan ja hiihtämään ja uimaan opettaminen, saksien käytön opettaminen, kuivaksi opettaminen, pukemaan opettaminen jne? Eikai mikään noistakaan ole lakisääteistä ja jos vauvan tuuppaa päiväkotiin mahdollisimman pienenä niin kyllä siellä väkisin oppii ja koulussa sitten loput.

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä mieltä, että myyjäiset ja mukkapalasulkaiset on tarkoitettu lähempänä 40 ikävuotta vanhemmaksi tulleille ihmisille, jotka ovat päättäneet pyhittää loppuelämänsä lapselle. En ole osallistunut kuin vasuihin ja koulun arviointikeskusteluihin. Vielä koskaan ei kukaan ole tullut sanomaan mitään, mutta jos tulee niin kysyn tilinumeron, mihin laitan meidän osuuden leirikoulusta.

Leipominen ja omien leivosten takaisinosto myyjäisissä ei käy omaan järkeen mitenkään, enkä halua sosialisoida itseäni 10-20 vuotta vanhempien superäitien kanssa, hyi olkoon. Elän mukavaa elämää oman perheen parissa.

Myyjäiset ja talkoot on tarkoitettu nimenomaan nuorille vanhemmille joilla on energiaa ja ovat terveitä. Ihan ensisijaisesti tietenkin ovat niille vanhemmille, jotka eivät käy työssä.

Mun äitini oli tuollainen. Rakastin kyllä häntä kobasti, mutta olisin mielelläni nähnyt hänet osallistumassa juttuihin.

Ja kadehdin esim.ystävääni jonka äiti oli kaikessa mukana.

Toisaalta taas äitini avasi kyllä kotimme ystävilleni, meille sai aina tulla. Ja muistan, että meillä on ollut parhaillaan 7 naapurin lasta yökylässä.