Ex haluaa olla kavereita lasten takia

Sinun ei todellakaan tarvitse olla kaveri!  Sano hänelle, että asiat hoidetaan, muuten saat painua hornan kuuseen!

No ei sinun ole pakko olla kaveri tietenkään jos et halua. Riittää asialliset välit niin että saatte tosiaan lasten asiat sovittua. 

Itse olen exäni kanssa hyvä kaveri, mutta meillä oli vähän erilainen tilanne, ei kumpikaan ihmeemmin satuttanut toista vaan todettiin vaan että ei sovita yhteen arkielämässä yhdessä asuen. Kavereina kyllä hyvinkin.

Miksi pitäisi olla kaveri? Voitte olla lasten takia asiallisissa väleissä ja puhua toisistanne kunnioittavasti. Kuulostaa vähän siltä, että ex on tullut katumapäälle.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa vähän siltä, että ex on tullut katumapäälle.

ei, vaan siltä, että exä käyttää ap:ta vain pelinappulana. Ymmärtäisin, jos eron jälkeen haluaisi palata suhteeseen ja yrittää vielä kerran. Ap kuitenkin kertoo, että tämä on ollut exän tapa ja tyyli monta kertaa. Poistoihin vaan koko jätkä. Toivottavasti ap löytää jonkun kivan ihmisen elämäänsä, niin exäkin voi hakea kaverinsa jostain muualta. Ei kenenkään tarvitse tuollaista sietää loputtomiin.

Joo, en itsekään usko, että on katumapäällä. Haluaa vain näyttää hyvältä muiden silmissä, kun yrittää olla kaveri. Minä sitten se hankala ex, kun en suostu, mutta ihmiset ei tiedä kuinka paljon p*skaa olen hänen takiaan kärsinyt, vaikka omaa tyhmyyttäni hänet takaisin aina otin.

Olen vain yrittänyt miehelle sanoa ystävällisesti ja epäystävällisesti, että en halua enää tuttavallisempaa suhdetta, mutta ei tunnu ymmärtävän. Ärsyttää, kun alkaa lasten edessä puhumaan mukavia ja muistelemaan vanhoja. En siinä tilanteessa voi edes sanoa mitään. Mitä sille kannattaisi tehdä? Nyrkki naamaan ehkä..? xD ap

Eikö se ole kaverina olemista ihan tarpeeksi, kun on asiallinen ja hoitaa lasten asiat kuten pitää exän kanssa? Ei sen enempiä tarvitse kaveerata.

Jos lakkaa lasten edessä muistelemaan vanhoja, niin yksinkertaisesti lähdet pois. Lapset ovat silloin isänsä seurassa, joten lapsille ei fyysisesti pitäisi tapahtua mitään pahaa. Toinen mahdollisuus on joka kerran sanoa: " Niin silloin olikin mukavaa, nyt ei enää ole, koska on valehdeltu ja petetty. Haluatko keskustella lisää tästä aiheesta lasten kuullen? Jos et, niin näkemiin." Lapsille voit ihan hyvin kertoa, että äiti ei pysty olemaan isän kanssa samassa tilassakaan, koska isä ei ole käyttäytynyt kaikilla mahdollisilla tavoin aviomiehenä hyvin. Tämä ei kuitenkaan poista sitä, etteikö isä rakastaisi teitä lapsia maailman eniten...

Minä vaadin kavereiltakin lojaalia käytöstä. Jos pettävät lupauksensa ( Toki joskus voi tulla jokin oikea este), niin silloin he eivät ole kavereita,vaan jotain tuttavuuksia. Jos mies on valehdellut, pettänyt ja huijannut, niin miten voisit olla hänen kanssaan kaveri?

Vierailija kirjoitti:

Joo, en itsekään usko, että on katumapäällä. Haluaa vain näyttää hyvältä muiden silmissä, kun yrittää olla kaveri. Minä sitten se hankala ex, kun en suostu

Yleensä näissä käy vielä niin, että jos et suostu "kaveruuteen", niin exän todellinen karva (ja motiivit) alkavat paljastua. Hän ryhtyy hankalaksi, riidanhaluiseksi, vaikeuttaa kaikenlaisia arkisia (lapsiin liittyviä) asioita. Eli alunalkaenkaan ei ollut kyse mistään kavereina pysymisestä, vaan siitä, että haluaa eron jälkeenkin kontrolloida entisen kumppaninsa elämää.

En ole kaveri exän kanssa. Jätin hänet ja minulla on syyni miksi inhottaa koko ihminen. Teini-ikäiset lapset saa olla tekemisissä isänsä kanssa. Minä en halua.

Ei tarvitse olla kaveri. Riittää, kun saa lasten asiat sovittua.

Oma ex teki niin törkeät temput, että en olisi uskonut pahimman vihamiehenkään koettelevan minua kuten tämä silloinen aviomieheni ja lapseni isä minua kohteli. En todellakaan ole siten käyttäytyvän ja puhuvan ihmisen kaveri.

Lapseen liittyvät asiat sovitaan, muusta ei puhuta. Minunkin exäni yrittää välillä selittää jotain elämästään, mutta totean vaan, että nyt on kiire töihin tms ja poistun paikalta. Minun elämäni ei hänelle kuulu ja hänen elämänsä ei minua kiinnosta.

Emme kyläile, emme astu toistemme kynnyksen yli. Jos lapsen asioista pitää keskustella laajemmalti, tapaamme tarkoitukseen sopivassa paikassa, kuten asianajotoimiston neuvotteluhuoneessa.

Exälle voi tylysti sanoa, että valitsen itse ystäväni, ja sinä et kuulu niihin. Jos ei mene perille, niin "lakkaa jankuttamasta, olen jo sanonut asiasta". Lasten kuullen voi sanoa, että olette menneet eteenpäin, ja vanhojen muistelu on typerää ym.

Kiitos neuvoista! Kokeilen näitä ensi kerralla! Ap

Missä tilanteissa ex alkaa turisemaan niitä vanhoja? Haku- ja noutotilanteissako? Jos näissä, niin pyydä joku oikea kaveri/sukulainen ottamaan lapset vastaan/antamaan lapset isälle.

Muuten sähköpostitse ne lasten asiat. Näin pääset henkisesti enemmän eroon miehestä, kun et näe häntä. Parin kuukauden päästä on jo helpompaa.

Eihän kaveruutta saavuteta pakolla tai edes sopimuksella. Ystävät / kaverit käyttäytyy arvostavasti, kunnioittavasti ja tukee, kun sitä tukea tarvii. Minun exäni tarjosi ystävyyttä ja olisi tuonut uuden sutturansakin minun ystäväpiiriini. Pidin ja pidän tuota edelleen isona vitsinä.

Kaveri ei mutta asiallinen kyllä, eikä miestä sovi lasten kuullen mollata. 

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse olla kaveri. Riittää, kun saa lasten asiat sovittua.

Oma ex teki niin törkeät temput, että en olisi uskonut pahimman vihamiehenkään koettelevan minua kuten tämä silloinen aviomieheni ja lapseni isä minua kohteli. En todellakaan ole siten käyttäytyvän ja puhuvan ihmisen kaveri.

Lapseen liittyvät asiat sovitaan, muusta ei puhuta. Minunkin exäni yrittää välillä selittää jotain elämästään, mutta totean vaan, että nyt on kiire töihin tms ja poistun paikalta. Minun elämäni ei hänelle kuulu ja hänen elämänsä ei minua kiinnosta.

Emme kyläile, emme astu toistemme kynnyksen yli. Jos lapsen asioista pitää keskustella laajemmalti, tapaamme tarkoitukseen sopivassa paikassa, kuten asianajotoimiston neuvotteluhuoneessa.

Tämä!

Minulle exä soittelee aina silloin tällöin (nousuhumalassa) ja yrittää jutella kaverina. Jos ei kolmetoista vuotta sitten kiinnostanut olla puoliso, eikä mitään oman lapsensa asioita hoida, niin eipä nappaa. Kysyn, onko mitään lapsen liittyvää asiaa, ja jos ei, niin lopetan puhelun. 

Tapaa lapsensa ainoastaan muutaman kerran vuodessa... Annan aikanaan lapsen itse päättää, haluaako esim riparijuhliin tai yo-juhliin kutsua. Enpä usko että lasta nappaa sen luuserin kutsuminen, enkä kyllä koe velvollisuudeksi niin tehdä. Yksin olen lapsen kasvattanut ja elättänyt. Toinen on lähinnä ollut sukusolujen luovuttaja. 

Ikävä ex. Kohteli sinua huonosti ja nyt olettaa että ne on vaan menneitä.

Lasten takia on hyvä pitää asialliset viileät välit mutta älä nyt anna sen kiusata sinua noilla feikkikaveerauksilla. Sinulla on oikeus ikäviin tunteisiisi ja ex oli niiden aiheuttaja. Välttele tilanteita, lähde pois, suunnittele vaihdot niin ettette aina näe jne.

Suojele itseäsi. Olet sen arvoinen.

Ihminen joka ei kykene kantamaan vastuuta teoistaan käyttäytyy kuin apn ex.

Pahansuopaisimmat ja sosiopaattisimmat versiot yrittävät mustamaalata jos ei halua olla kaveri.

Haluaako hän oikeasti olla kaveri, eli jos vaikka tarvitset apua, kuljetusta, lainaakin, niin hän suostuu auttamaan. Kaverit joutuvat tekemään noin, tai muuten eivät ole kavereita. Voit penätä häneltä jotain, ja jos ei suostu, niin vetoat eikö haluakkaan olla kaveri.