Mistä tunnistat narsistivanhemman

Ikuisuus oli aikojen alussa. Mut synnytettiin 1974 joten mikään ei tässä valossa ole ikuista.

Otahan aamupalaa. Hyvää tapania.

Tunnistan myös ihan hienovaraisen, pienen murentamisen. Jokainen tilanne pitää pelata itselle pisteet kotiin. Eli vaikkapa sanoa vastaan ihan mihin tahansa. Tämä saattaa vaikuttaa positiiviselta: jos vaikka sanot että olet väsynyt, hän sanoo että ethän ole kun olet ollut niin ahkera ja aikaansaapa. Näin hän myös saa kaapattua sinun puheenaiheesi omien havaintojensa ympärille. Et ehtinyt kertomaan enemmän tunteistasi. Ulkopuoliset pitävät häntä erityisen mukavana tyyppinä.

Kun lapsi lähtee liikaa omaan suuntaansa, vanhemmat hylkäävät. Kehittelevät ikäviä tarinoita lapsestaan.

Jos eivät hyödy, sysäävät sivuun.

Siitä että tulet sen tänne säännöllisesti kertomaan.

Luulin että minulla jumittaa mutta voittaja löytyi.

Miniältä taas kuulostaa...

Numero kolmonen tiivisti erinomaisesti, mutta ilmiötä omissa nahoissaan tuntemattomille tiedoksi että kolmosessa pointti on todettu lakonisesti, kaikennähneenä ja -kokeneena, alisanoin. Se on juuri tuota, mutta järkyttävän itsekkyyden ja suoranaisen pahuuden vuoksi ilmenemismuodot ovat todella häijyjä ja kauheita.

Äitini on narsisti ja todellakin tämä ”lapsesta hyötyminen” on se juttu. Mutta äidin pitää olla se paras .., jos ohitat hänet niin sitten hylätään...

Narsisti loistaa polkemiensa ja häpäisemiensä olkapäille nousten, muita ylempänä, ei omantunnonvaivoissa tämä perheen kirkkain tähti. Narsistivanhemman lähellä tuhoutuu. Lasta ei ole, ei omana itsenään, ei omin tarpein. Lapsella on välinearvo. Joko hän täyttää tehtävänsä tai hänet hylätään totaalisesti, säälimättä, valhein maine tuhoten.

Siitä että sen kanssa ei ole koskaan hyvä olla. Aina jännität että miten se nyt taas reagoi. Jos hieman relaat ja luulet että on jotain normaalia kanssakäymistä niin se kestää vain hetken, ja taas tulee jotain aivan ihme shaibaa jota se mielessään kehittelee.

Ei välttämättä mitään järisyttävän ilkeää tai pahaa vaan jotain sille tyypillistä omaperäisen kummallista johon muitten täytyy sopeutua. Aina niin päin, hän määrää ja muut tottelee ja sopeutuu ja muuttaa käytöstään.

Narsistivanhempia yrittää eristää lapsen muista. Kaikkia kavereita haukutaan, poika/tyttöystäviä ei suvaita, maailmasta maalataan pelottava ja vaarallinen paikka, jossa keneenkään ei voi luottaa. Näin lapsi saadaan pysymään kotona, vanhemman seurana ja vanhemman tarpeiden palvelijana. Itsenäistymistä estetään kaikin mahdollisin tavoin. Fiksu narsisti tekee tämän hienovaraisesti manipuloiden.

Narsistinen vanhempi saa myös lapsen epäilemään omaa mielenterveyttään ja saa lapsen ja usein myös muut läheiset uskomaan että lapsi ei pärjää yksin, koska on niin heikko. Narsisti ei ole ihminen vaan manipuloiva, tunteeton hirviö.

T. Narsistisen äidin tytär, joka pääsi pyristelemään irti vasta aikuisena