Eikö masenna että vain ulkonäkö ja raha merkitsee maailmassa?
Jos oot ruma niin sua todennäköisemmin kiusataan ja hyljeksitään. Jos oot hyvännäköinen sua pidetään hyvänä tyyppinä ja sua kohdellaan paremmin. Hyvännäköisenä sulle aukeaa enemmän ovia elämässä. Rumana pelaat elämää kuin vaikeimmalla mahollisella tasolla videopelissä.
Jos oot rikas sua pidetään menestyjänä. Jos oot köyhä oot pelkkä luuseri.
Juhlissa tuntemattomat haluaa heti tietää mitä opiskelet ja missä oot töissä. Koska ne haluu tietää ootko rikas vai köyhä.
Kaikki on tässä yhteiskunnassa vain kilpailua ulkonäöstä ja rahasta.
Kommentit (23)
No mä tiedän monia jotka on rumia ihmisiä, ja kiusaa muita.. :DD ehkä just siks??
et ei ihan päde toi sun teoria. Mun kokemuksella just rumat saa helposti kavereita ja ihmiset pitää. jos on kaunis/sievä tms. nii ihmiset on et "voi voiii tuitui" ihan niinku jollekki kissanpennulle, ja saattaa naureskella "se on nyt sellanen", sen sijaa rumat otetaan vakavasti... :D et en oikee ymmärrä et miks väität et asia menee noin.
ehkä sun piireissä, mut yleisesti kyllä ei..
Monet missit ja mallit ovat kertoneet kiusaamiskokemuksistaan. Eli ei tätäkään asiaa voi yksinkertaistaa.
Ulkonäkö merkitsee enemmän kuin raha, mutta toisaalta ulkonäöllä saa parempia työpaikkoja vähemmällä kyvykkyydellä, mikä tarkoittaa helpompaa rahaa.
Ulkonäön merkitys tietysti harmittaa, kun en kuulu kärkikaunotarten joukkoon ja moni varmasti pitää minua suorastaan vastenmielisenä. Mutta samat ongelmat ne ovat kauniillakin, eli eivät kelpaa sille jonka haluaisivat, heitä petetään, ym. Toisaalta, arvotanpa itsekin ihmisiä ulkonäön perusteella, joten mikäs minäkään olen puhumaan.
Minua on usein sanottu kauniiksi ja huomannut että otetaan sitten vakavasti. Miksi ihmiset tekevät näin? En ole pyytänyt erityiskohtelua tai ylimääräistä "ääntä" mihinkään.
On muitakin merkittäviä vaikuttavia voimia, kuten valta, intohimo, rohkeus, sosiaalisuus, voima, luovuus, karisma, viisaus. Osan voi laittaa toki kauneuden kategoriaan ja toiset taasen menestymiseen/rikastumiseen tähtäävään, mutta ihmisiä kiinnostaa vahvasti myös se viihdepuoli tässä maailmassa ja silläkin on arvoa, eli luovuus, sosiaalisuus jne.
Nope. Mulla on täysi valta määrittää itse oman elämäni arvot ja menestyksen mittarit. Elämäni myös pyörii hyvin pitkälti vain sellaisissa ympäristöissä, joissa minua arvostetaan ei-pinnallisten ominaisuuksieni vuoksi.
En ole samaa mieltä. Tavallisella pallinaamalla ja keskinkertaisilla ansioillani elän oikein hyvää elämää.
Ei noilla omassa arvomaailmassani kummoista sijaa ole, ja valitsen ympäröidä itseni sellaisilla ihmisillä, jotka myös hyväksyvät toiset ja arvostavat näitä ihan muiden asioiden perusteella. Sairas muu maailma tukehtukoon ulkonäkö- ja rahakeskeisyyteensä.
Minua on usein sanottu kauniiksi ja huomannut että otetaan sitten vakavasti. Miksi ihmiset tekevät näin? En ole pyytänyt erityiskohtelua tai ylimääräistä "ääntä" mihinkään.
-joo itekki huomannu että jos pitää huolta ulkonäöstä niin jotenki sun sana muistetaan. :D mut taas joskus tuntuu siltä,että ihmiset ei ota vakavasti siltikään...... en usko et ulkonäkö on ainoo joka tohon vaikuttaa.. mut kyl sen huomaa jos tosi tarkka ulkonäöstä ja moni kehuu kauniiks, niin sillon jos on vaikka jossain koulussa nii opettajat on tosi kiinnotuneita että mitä sanoo, jne. :D
mua ei ainakaan ikinä kiinnostais elää minkää pintaliitäjien ympäröimänä jotka lesoilee rahasta ja ulkonäkö on ihmisarvon mittari. hyi. :DDDDD toi olis niinku viiminen vaihtoehto mitä haluun. jopa meiluummin vähän rumempi ja köyhempi, ku jos toinen vaihtoehto olis tollanen pintaliito elämä. sit johki hiton seiskaan lopulta päätyis... nou tänks.!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! en oo koskaa ihaillu jotai maisa torppaaeikä mua vois vähempää kiinnostaa sen elämä.
Onneksi saan tällaisena näkymättömänä ja vähävaraisena tarkkailla muiden ihmisten touhuja ilman paineita.
Joskus nuorena ja olen hyvännäköinen kasvoista mutta sosiaalisesti vähän retardi. Ulkonäkö ei merkkaa mitään jos on weirdo. Huomasin että tuli parempi olo kun syrjäytyi. Näin on parempi. Mua ärsyttää vaan kun työkkäri ei jätä rauhaan.
Vierailija kirjoitti:
En ole samaa mieltä. Tavallisella pallinaamalla ja keskinkertaisilla ansioillani elän oikein hyvää elämää.
Täsmälleen sama vastaus ja sillä samalla vastauksella menevät myös ystäväni. Olemme kaikki ihan tavallisia ihmisiä, joilla menee ihan hyvin, vaikka penniä saa välillä venyttää ja kauneuskin on lähinnä sisäistä kauneutta. Ystävällinen luonne ja tarmokkuus tekevät kuitenkin paljon ja hymyssä suin täällä tyytyväisinä työtämme teemme ja perheidemme kanssa olemme. N45
Vierailija kirjoitti:
Joskus nuorena ja olen hyvännäköinen kasvoista mutta sosiaalisesti vähän retardi. Ulkonäkö ei merkkaa mitään jos on weirdo. Huomasin että tuli parempi olo kun syrjäytyi. Näin on parempi. Mua ärsyttää vaan kun työkkäri ei jätä rauhaan.
Mutta jos haluasit sosiaalisempaan elämään ja opetella taitoja, ei hyvästä ulkonäöstä varmaan ole haittakaan sinulle.
Ei enää.
Nuorempana pidin itseäni miehenä jonka ulkonäöstä ei kukaan voisi pitää, ja kävi ilmi että vaikka henkisestä puolesta pidettiin kaverimielessä, ei se ollut sitä mitä haluttiin seksuaalis-romanttisessa mielessä. Myöhemmin huomasin millainen vaikutus on ammatilla ja käsityksillä rahatilanteesta; kun molemmat arvioitiin esim. pukeutumisen takia yläkanttiin, kiinnostusta tulikin.
En kuitenkaan halua olla kiinnostava teeskentelemällä sellaista mitä en ole, tai rahan/statuksen vuoksi (ei niin että kumpaakaan juuri olisi). Ulkonäön osalta taidan sittenkin olla aika normaali, mikä on entiseen käsitykseen verrattuna positiivista.
Miehenä olemisessa on yksi etu, nimittäin se että miesporukoissa on enemmän porukkaa laidasta laitaan. Samoissa bileissä voi helposti olla asunnoton alkoholisti, miljonääri ja julkkis. Kaikkia näitä kuuluu kaveripiireihin, ja kaikki ovat kavereita keskenään kunhan toinen on hyvä tyyppi. Naisporukoissa sosiaalinen luokka-ajattelu on selkeästi tyypillisempää. Kun noustaan ammatin/koulutuksen tai vaikka aviomiehen myötä "korkeampaan luokkaan", kaveripiiri vaihtuu nopeasti.
Elämänkumppanin löytäminen toki on köyhälle naiselle helpompaa koska miehet eivät katso tässä samalla tavalla sosioekonomista statusta ja vaurastuminen mahdollista joko itse tai pariutumisen kautta, eli toki naisilla on etujakin.
Vastaan siis ei. Asia ei juuri nykyisellään kiinnosta, ja suhtaudun siihen lähinnä huvittuneesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus nuorena ja olen hyvännäköinen kasvoista mutta sosiaalisesti vähän retardi. Ulkonäkö ei merkkaa mitään jos on weirdo. Huomasin että tuli parempi olo kun syrjäytyi. Näin on parempi. Mua ärsyttää vaan kun työkkäri ei jätä rauhaan.
Mutta jos haluasit sosiaalisempaan elämään ja opetella taitoja, ei hyvästä ulkonäöstä varmaan ole haittakaan sinulle.
Se ei vaan tunnu hyvältä. Joku ei klikkaa siinä touhussa. Vaan yksin pystyn olemaan oma itseni. Muiden kanssa menee aina ihme jarrut päälle mitkä ei yksin mene ja mä olen oikeasti ihan hauska tyyppi tai ei mulla ainakaan yksin koskaan tylsää ole.
Ei masenna. Mun elämääni kuuluu ihan tavallisia ihmisiä, joiden elämä ei pyöri sen paremmin ulkonäön kuin rahankaan ympärillä.
Vierailija kirjoitti:
Ei enää.
Nuorempana pidin itseäni miehenä jonka ulkonäöstä ei kukaan voisi pitää, ja kävi ilmi että vaikka henkisestä puolesta pidettiin kaverimielessä, ei se ollut sitä mitä haluttiin seksuaalis-romanttisessa mielessä. Myöhemmin huomasin millainen vaikutus on ammatilla ja käsityksillä rahatilanteesta; kun molemmat arvioitiin esim. pukeutumisen takia yläkanttiin, kiinnostusta tulikin.
En kuitenkaan halua olla kiinnostava teeskentelemällä sellaista mitä en ole, tai rahan/statuksen vuoksi (ei niin että kumpaakaan juuri olisi). Ulkonäön osalta taidan sittenkin olla aika normaali, mikä on entiseen käsitykseen verrattuna positiivista.
Miehenä olemisessa on yksi etu, nimittäin se että miesporukoissa on enemmän porukkaa laidasta laitaan. Samoissa bileissä voi helposti olla asunnoton alkoholisti, miljonääri ja julkkis. Kaikkia näitä kuuluu kaveripiireihin, ja kaikki ovat kavereita keskenään kunhan toinen on hyvä tyyppi. Naisporukoissa sosiaalinen luokka-ajattelu on selkeästi tyypillisempää. Kun noustaan ammatin/koulutuksen tai vaikka aviomiehen myötä "korkeampaan luokkaan", kaveripiiri vaihtuu nopeasti.
Elämänkumppanin löytäminen toki on köyhälle naiselle helpompaa koska miehet eivät katso tässä samalla tavalla sosioekonomista statusta ja vaurastuminen mahdollista joko itse tai pariutumisen kautta, eli toki naisilla on etujakin.
Vastaan siis ei. Asia ei juuri nykyisellään kiinnosta, ja suhtaudun siihen lähinnä huvittuneesti.
Paitsi että vastaavasti miehet tuntuvat katsovan juuri sitä ulkonäköä, eikö?
t. nainen
muistan kun ulkonäköni parantui vuodessa ja samainen mies joka ei kiinnittänyt mitään huomiota, näki minut seuraavan kerran ja reaktio olikin aivan toinen, mitä tästä pitäisi ajatella?
Normielämä siedettävän duunin, harrastusten ja kohtuullisen elintason kanssa on jo ihan riittävän tyydyttävää. Sellaiseen kun vielä pääsisi itsekin.
Noinhan se on 😑
Minuakin masensi ennen, kunnes tajusin ettei tarvitse olla pintaliitäjien kanssa missään tekemisissä. Kaikki eivät onnistu lahjakkuudesta ja yrityksistä huolimatta. Sitten menestyy ne, jotka hädin tuskin ovat keskinkertaisia. Maailma on epäreilu, mutta turha sitä on miettiä.
Menettää vaan mielenterveytensä.