Lue keskustelun säännöt.
Mistä asiasta vannoit nuorempana, että et ikinä tekisi sitä, mutta olet vanhemmiten alkanut tehdä kuitenkin?
17.12.2019 |
Aloitan: viinin juominen ja siitä nauttiminen.
Niin vaan maku ja juomatavat muuttuivat.
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ryhdyin opettajaksi.
Sinusta tuli juuri se, jota lapsena vihasit.
No ei, vaan opettajaperheen lapsena olin aina saanut kuulla sitä "No niin, eikös vaan Maijastakin tule isona ope".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmmmm. Tosi hyvä kysymys! En keksi mitään, mutta ehkä en nuorena ajatellut, että harrastaisin vielä joskus ihan huvikseni säästämistä ja saisin roopeankkamaista nautintoa rahojeni laskemisesta. :D
Minun ei pitänyt mennä ikinä naimisiin, etenkään mieheni sukunimisen kanssa (pidin kyllä omani, periaatteesta). Ei pitänyt valita nykyistä ammattia, tehdä silloin tällöin myös entisiä töitä eikä muuttaa tähän osaan kuntaa.
Nuorena ei pitänyt joutua suhteeseen alkkiksen kanssa eikä tulla raskaaksi.
Lidlissä ei pitänyt käydä koska sehän on ruokakauppojen Ikea.
Vierailija kirjoitti:
Minun ei pitänyt mennä ikinä naimisiin, etenkään mieheni sukunimisen kanssa (pidin kyllä omani, periaatteesta). Ei pitänyt valita nykyistä ammattia, tehdä silloin tällöin myös entisiä töitä eikä muuttaa tähän osaan kuntaa.
Nuorena ei pitänyt joutua suhteeseen alkkiksen kanssa eikä tulla raskaaksi.
Lidlissä ei pitänyt käydä koska sehän on ruokakauppojen Ikea.
Ja tietotekniikka nyt oli ihan sielunvihollisesta. Haaveilen alan tutkinnoista.
En halua miestä, jolla on lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttää nahkarukkasia ja kas mitkä ostinkaan viikko sitten ja Ai miten ihanan lämpöiset ja kätevät ovat.
Keski-ikäinen kirjoitti:
Menen viikonloppuna nukkumaan ennen puolta yötä ja voin herätä aamulla seitsemältä, vaikken menisi töihin.
Minä olin erilainen nuori, enkä koskaan valvonut. Just ja just kympin uutiset saatoin katsoa ennen kuin nukahdin. Nelikymppisenä aloin valvomaan pikkutunneille tietokoneen ääressä, vaikka seuraavana päivänä olisi töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettei minusta tulisi umpipihiä kuten äidistäni ja kappas, tuhlailevan nuoruusiän jälkeen olen tosi pihi aikuinen ja tarkka rahoistani.
En koskaan asu Espoossa, omista farmariautoa eikä minulla ole kahta lasta ja vakituista virkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä alta parikymppisenä olin sitä mieltä, että minähän en anna itseni lihoa koskaan paria kiloa enempää, koska en aio lopettaa huvikseni urheilua, koska se on niin mukavaa.
Kappas, nyt 15v myöhemmin +31kg. Niin ne ruuhkavuodet ja vuorotyö muuttaa mieltä.
Alaspäin kapenevien farkkujen käyttäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vannoin, että en aikuisena koskaan komenna lapsia alas puusta. Vielä nuorena aikuisena väitin, etten koskaan kiinnostu astioista.
En koskaan aio olla karvainen, huolittelematon, absolutisti, vihreä, liberaali..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä olen joutunut pohtimaan uusiksi:
- "Raha ei merkitse mitään, rahalla ei voi ostaa onnea" jne
- "Kyllä tänne mahtuu, mikä oikeus meillä on itsekkäästi voida hyvin kun muut voivat huonosti, meillä on velvollisuus auttaa" jne
Nuorena on vain niin hemmetin tyhmä.
Polttanut tupakkaa ja pilveä, juonut viikon aikana useita kännejä yksin. Tapaillut tupakoivia ja huumeita käyttäviä miehiä, harrastanut yhden yön juttuja, sairastunut syömishäiriöön.
En myöskään koskaan ajatellut nuorena ja tunnollisena "kympin tyttönä" että lopettaisin rakkaan urheiluharrastukseni, joka aikoinaan oli käytännössä koko elämäni.
Ei niitä voi tähän edes kirjoittaa.
Kahvia ja tilkan konjakkia maistoin lapsena, olivat niin hirveetä että vannoin etten enää koske moisiin, no konjakkia en pahemmin olekaan maistellut mutta kahvia pitää saada joka päivä
Homejuustojen syöminen. Olin niin onnessani, kun työpaikan joulupaketissa oli sinihomejuustoa, ja työtoveri lahjoitti omansa minulle! Juhlapäivinä minullekin tarjottiin lapsena viiniä lasiin (pieni tilkkanen) ja joskus otin, kun halusin maistaa. Hyi kuinka pahaa!!! Ja arvatkaapas mikä minulla on kaapissani Joulua varten...
Sitten vannoin myös että koskaan ei minusta tule mitään plösähtänyttä keski-ikäistä tavismammaa, jolla on polkkatukka ja joka käy jossain tylsässä tavallisessa toimistotyössä. 10 pistettä sille joka arvaa, olenko lihonut teini-iän jälkeen, minkämallinen tukka minulla on sekä työympäristöni.
Pidin järkyttävänä että monet aikuiset vastasivat kysymykseen alavalinnasta että "sitä on vain ajautunut". Ajattelin että ajautuminen on selkärangan ja kunnianhimon puutetta. Nyt vastaisin itse samalla tavalla.
Lapsena suhtautumiseni (koulu)liikuntaan ja julkiseen esiintymiseen oli vaikea. Nyt liikunta on osa arkeani ja esiintymiset osa työtäni.
Lapsena perheen vaikeat vaietut salaisuudet tuntuivat asioilta joita en voi ikinä ottaa puheeksi ja joiden kanssa en voi ikinä pärjätä. Nykyään onneksi puhun asioista ääneen eivätkä lapsuuden tapahtumat varjosta elämääni. :) Olen lyhyesti sanottuna rohkeampi ja toisaalta tavallisempi ä, esim vähemmän idealistinen kuin olin ajatellut.
Huumekokeilut ja tosiaan kokkaaminen harrastuksena.