Taas yksi orastava juttu kariutumassa, mitä teen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viestitelkää vähemmän, viettäkää aikaa kasvotusten enemmän. Parempi kun etsii ne seuralaisetkin muualta kuin nettideittisivustolta tai Tinderistä. 

Ja kyllä on hälyttävää, jos muutamassa viikossa on jo "tosi rakas" jollekulle. Varsinkin jos yhteydenpito on ollut lähinnä viestittelyä.

Eikä mistään suhteesta tai tapailusta voi edes puhua, jos homma perustuu puhelimen välityksellä kommunikointiin.

Ap:n ei kannata alkaa vaatia mitään selityksiä mieheltä, vaan odotat rauhassa, onko mies vielä yhteydessä. Todennäköisesti olit laastari eron keskellä. Mutta odota nyt ja katso, miten homma etenee. Älä ryhdy epätoivoiseksi tai ala roikkua.

Onkohan sullakaan mitään kokemusta deittailusta 2000-luvulla?

Entä miksi ap:n pitäis pelata jotain peliä ja odottaa rauhassa onko mies yhteydessä? Miksi? Miksei voi suoraan kysyä? Miksi suoraan toiveistaan kertova nainen, joka ei vaan istu passiivisena kotona "odottamassa rauhassa" (löytääkö mies paremman vai tyytyykö häneen?) on epätoivoinen roikkuja? Mun mielestä tuo kiltisti odottaminen enemmänkin kuulostaa epätoivoiselta.

Itsekin pari kertaa saman kokeneena pidän kyllä näitä teidän "Harrasta jotain muuta, viihdy yksin!" ja "Lähde ulos tapaamaan ihmisiä ja unohda Tinder!" -vastauksia ylimielisinä. Mikä siinä on niin väärin, että sanoo kaipaavansa kumppania ja tekee töitä sen eteen? 2020 jo kohta ja naisen pitäisi siveellisesti odottaa kelpaako jollekin miehelle? Ja sillä välin, on ilmeisesti ihan ok, että häntä kohdellaan noin?

Muutamia järkeviäkin vastauksia onneksi. Ap, kysy suoraan vaan missä mennään.

Mitähän ihmettä oikein lässytät? Jotain feminististä fantasiaakin sait ympättyä rönsyilyysi mukaan.

Sinulla ei ole selvästikään mitään käsitystä miehistä, miesten ja naisten välisestä dynamiikasta, "suoraan puhumisesta" ja nykyisestä Tinder-kulttuurista.

Mutta seuraavaksi varmasti toteat, että sukupuoli on pelkkä sosiaalinen konstruktio. Siihen olikin jo viittausta rivien välissä.

Ei tässä ole kukaan sanonut, että naisen pitää jäädä odottamaan kiltisti miestä ja katsomaan, kelpaako miehelle. Miten sait edes päähäsi jotain tuollaista? Se kertoo vain omasta värittyneestä raivosuhtautumisestasi aiheeseen.

Olet kyllä aivan pihalla siitä, miten ihmiset toimivat ja mikä näyttää alistuneen naisen käytökseltä ja mikä ei. Mielestäsi "suoraan kysyminen" on jokin merkki voimaantuneesta naisesta :D :D :D  Joo, olet aivan sekaisin.

No lässyn lässyn vaan itsellesi. "Odota rauhassa jne." oli suoraan lainaamastani tekstistä, ei mikään oma päähänpisto eikä edes oma tulkintani vaan todellakin _suora lainaus_. Kommentoin myös muita vastauksia kuin ko. tekstiä. Sulla tässä nyt meni vähän yli hilseen. :D 

Vierailija kirjoitti:

Oon ehkä vähän tampio itse näissä suhdejutuissa, mut mä sanon asiat ihan suoraan vaan. :D

Siis jos tykkään viettää aikaa jonkun kanssa, niin kerron sille ihan avoimesti että mikä mun suunnitelma on. Jos mulla on kivaa mut en koe että suhde ois vakava, sanon sen. Jos taas etin jotain vakavempaa, sanon senkin jotta ei kumpikaan tuhlattais aikaamme ja ihastuttais turhaan väärään tyyppiin. 

Sun tilanteessa soittaisin ja pyytäisin itse treffeille. Saattaisin sanoa puhelimessa jo että olis kiva jutella syvällisemmin siitä mitä hän hakee ja mitä ite haen, et tiedetään kumpikin missä mennään eikä tarvii arvailla tai ottaa painetta. Jos se sanoo ettei haluu jutella tulevasta koska ahdistaa, voit sitten päättää et haluutko odotella vaikka kuukauden jos se lämpenee, vai jatkatko eteenpäin ja löydät jonkun jolle kolahdat alusta asti. (:

Tunnen yleensä ennalta ne tyypit, joihin ihastun joten oon ihan tampio netissä ja sanon kaiken niinkun puhuisin kavereille. :D Mutta oon huomannu, että hyvin harva pahastuu siitä jos niille on rehellinen ja ikäänkun paljastaa sydämensä ja kertoo suoraan missä itse menee tunteidensa kanssa sillä hetkellä. Harvempi tykkää arvailla ja pelailla, toki jotkut on sellasia et niitä ahdistaa selvät suunnitelmat ja ne haluaa vähän vaan pitää hauskaa kaikkien kanssa. Mut mun mielestä sellanen on kiva tietää mahdollisimman nopeesti, jotta en ihastu liikaa tai hukkaa aikaani kun toinen kuitenkin on siirtymässä pian uuteen. Varmaan siksi että oon ite parisuhde-ihminen joka haluaa perheen jossain vaiheessa, kunhan ensin elän muutaman vuoden yhdessä sen miehen kanssa jotta varmistun et voin rakastaa sitä loppuelämäni ja kasvattaa sen kanssa lapsia. :D

Sinä, minä ja kaikki muutkin ansaitsee jonkun, joka heti tietää et "hei NYT löytyi! tää sopii mulle tosi hyvin! en malta odottaa et pääsen tutustumaan paremmin!" :)

Tsemppiä! Älä hukkaa aikaas, sun aika on arvokasta. Mut sä voit olla just niin suorasukainen tai salamyhkäinen kun ite haluat. Kyllä niitä ehdokkaita löytyy, vaikutat tosi mukavalta ja pohdiskelevalta tyypiltä, ja sellaset on järjestään ihania!

Kiitos ihanista sanoista! :)

Olen kyllä myös nykyään yleensä melko suorapuheinen tunneasioista, ja siitä mitä kumpikin suhteelta haluaa ja miten vastapuoli kolahtaa. Tämä mies olisi vaan sen verran "ylitse muiden", että tosi syvällisen alun jälkeen huomaan molempien tulleen nyt hieman varovaisemmiksi. Mutta koska ero, muutto ym on sen verran tuore juttu, niin en halua olla liian painostava. Toisaalta eilenkin mies sitten kuitenkin soitti päivän aikana 2 kertaa ja tänäänkin heti aamulla. Eli ilmeisesti kiinnostusta kuitenkin on vaikka mitään ei enää viestitelläkään.

Annan nyt ainakin joulun pyhien ym mennä rauhassa ja katselen alkuvuodesta mihin suuntaan homma liukuu ja sitten otan asian puheeksi, jos siltä näyttää.

Mutta kun siis olen tässä sinkkuaikanani miehiä tavannut, niin on tuntunut, että ne kestä en ole kiinnostunut ja joita kohtaan olen tästä syystä välinpitämättömämpi, niin he ovat niitä sitkeimpiä ja heitä saa kuulemma tarvittaessa kaivaa milloin mistäkin "ö-mapista", jos tarve vaatii. Kun taas ne joita kohtaan olen enemmän osoittanut kiinnostusta, niin pysyvät varmasti vaiti jatkossakin. Ja tässä ei edes ole ollut miesten välillä mitään merkittäviä tasoeroja, joten sekään ei selitä asiaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kukaan ehdi ja jaksa jatkuvasti olla viestittelemässä, ei siinä välttämättä tarvitse mitään sen dramaattisempaa olla. Kuinka aktiivinen olet itse? Jättääkö mies vastaamatta sulle, vai odotatko passiivisesti miehen viestejä ja puheluita?

Mies on ollut koko ajan se aktiivisempi osapuoli ja pitänyt hommaa enemmän yllä, hän on käytännössä aina se soittaja.

Eniten ehkä ihmetytti aktiivisen viestittelyn yhtäkkinen lopahtaminen. Mutta varmaan niin kauan tilanne on ihan ok kun edes jotain kuuluu.

Aiemmissa tapailujutuissa olen vaan tottunut siihen, että yhteydenpidon väheneminen enteilee jutun pikaista sammumista. Mutta toki olen mielelläni väärässä tällä kertaa..

Olisiko sun syytä myös pitää yhteyttä miehen suuntaan?

Olit laastari. Nyt miehellä alkaa eropaniikki hellittää eikä hänellä ole enää tarvetta kirjekaverille.

Ei toi nyt kovin vaaralliselta kuulosta, jos tänään jo kaksi kertaa soittanut. Olet ilmeisesti vain korviasi myöten ihastunut. Itse en uskaltaisi kovin paljoa ihastua juuri eronneeseen. Toki tilanteita on erilaisia.

No joo, valitettavasti olen tosi ihastunut kyseiseen tyyppiin :/

Koitin itselleni alkuun puhuakin järkeä ettei kyseisessä tilanteessa olevaan kannata mennä ihastumaan. Mutta sitten kun toinenkin kertoi tunteistaan, niin en enää saanut itseänikään jarruteltua.

Ja olen joku ilta koittanutkin laittaa jonkun kuvan tms, mutta koska keskustelu ei ole ihan aiemmin totuttuun tyyliin lähtenyt käyntiin, niin olen antanut olla ja miettinyt että kaippa tuo itse laittaa viestiä, jos ylipäänsä haluaa viestitellä.

Ennen ko.tyypin tapaamista olin kyllä jo suunnitellut astuvani hetkeksi sivuun deittimaailmasta, koska tuntuu joka kerta aiheuttavan X määrän ylimääräistä stressiä. Mutta katsellaan nyt sitten tää vielä..

Vierailija kirjoitti:

No joo, valitettavasti olen tosi ihastunut kyseiseen tyyppiin :/

Koitin itselleni alkuun puhuakin järkeä ettei kyseisessä tilanteessa olevaan kannata mennä ihastumaan. Mutta sitten kun toinenkin kertoi tunteistaan, niin en enää saanut itseänikään jarruteltua.

Ja olen joku ilta koittanutkin laittaa jonkun kuvan tms, mutta koska keskustelu ei ole ihan aiemmin totuttuun tyyliin lähtenyt käyntiin, niin olen antanut olla ja miettinyt että kaippa tuo itse laittaa viestiä, jos ylipäänsä haluaa viestitellä.

Ennen ko.tyypin tapaamista olin kyllä jo suunnitellut astuvani hetkeksi sivuun deittimaailmasta, koska tuntuu joka kerta aiheuttavan X määrän ylimääräistä stressiä. Mutta katsellaan nyt sitten tää vielä..

Täällä samankaltainen tilanne päällä, melkein identtinen. Mies oli mun mielestä liian tykästynyt liian pian ja se sai mut jo varpailleen. Ja nyt on hiljentynyt yhteydenpito ja tyyli on erilainen, että tajuan hänen vetäneen jarruja päälle. On vasta eronnut pitkästä suhteesta, joten en ihmeitä oottele. Tajuan, että vaatii aikaa toipua, tavata erilaisia naisia, olla yksinään... Ja sitten vasta miettiä uudelleen sitoutumista. Nyt ollaan liian ajoissa liikkeellä ja homma kusee jo siihen, heti tai myöhemmin. En vaan tajua sitä alun intoilua... Onko se vaan niin uutta ja hienoo näille eronneille olla taas naisen kanssa ettei oo ees väliä millainen se nainen on???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No joo, valitettavasti olen tosi ihastunut kyseiseen tyyppiin :/

Koitin itselleni alkuun puhuakin järkeä ettei kyseisessä tilanteessa olevaan kannata mennä ihastumaan. Mutta sitten kun toinenkin kertoi tunteistaan, niin en enää saanut itseänikään jarruteltua.

Ja olen joku ilta koittanutkin laittaa jonkun kuvan tms, mutta koska keskustelu ei ole ihan aiemmin totuttuun tyyliin lähtenyt käyntiin, niin olen antanut olla ja miettinyt että kaippa tuo itse laittaa viestiä, jos ylipäänsä haluaa viestitellä.

Ennen ko.tyypin tapaamista olin kyllä jo suunnitellut astuvani hetkeksi sivuun deittimaailmasta, koska tuntuu joka kerta aiheuttavan X määrän ylimääräistä stressiä. Mutta katsellaan nyt sitten tää vielä..

Täällä samankaltainen tilanne päällä, melkein identtinen. Mies oli mun mielestä liian tykästynyt liian pian ja se sai mut jo varpailleen. Ja nyt on hiljentynyt yhteydenpito ja tyyli on erilainen, että tajuan hänen vetäneen jarruja päälle. On vasta eronnut pitkästä suhteesta, joten en ihmeitä oottele. Tajuan, että vaatii aikaa toipua, tavata erilaisia naisia, olla yksinään... Ja sitten vasta miettiä uudelleen sitoutumista. Nyt ollaan liian ajoissa liikkeellä ja homma kusee jo siihen, heti tai myöhemmin. En vaan tajua sitä alun intoilua... Onko se vaan niin uutta ja hienoo näille eronneille olla taas naisen kanssa ettei oo ees väliä millainen se nainen on???

Ihanaa, kohtalotoveri!

Kuulostaa kyllä valitettavan tutulta.. Meillä itseasiassa pitikin eka olla vain kevyttä tapailua, mutta jo muutaman tapaamiskerran jälkeen mies kertookin olevansa suunnilleen jo rakastunut ja miettii jotain yhteistä tulevaisuutta jne. Olin ensin vähän varpaillaan, mutta koska virheistään ei ikinä opi, niin lähdin tähän mukaan.

Tosin se on myönnettävä, että joku tosi vahva kemia välillämme on ollut (en ole vastaavaa ikinä ennen kokenut) ja muutenkin tilanteita missä molemmat huomasivat saman tunneyhteyden tms, ja näistä paljon puhuttiinkin.

Osittain sen takia viime aikojen vetäytyminen ihmetyttää, mutta sitten taas toisaalta samasta syystä en halua kovin helposti lyödä hanskoja tiskiin, koska olen saanut uskoteltua itselleni tässä olevan jotain spesiaalia (aika näyttää onko , vai onko se vaan joku oma harhakuva).

Miten itse ajattelit nyt toimia; vetäydytkö, haluatko keskustelua tilanteesta vai miten?

Ap

Tutustumisen alussa voi helpolla viestiä aika 24/7 sivuuttaen muut jutut elämässä, kun sitten menee aikaa niin tulee muutakin ja viestittely pakosti jää vähemmäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No joo, valitettavasti olen tosi ihastunut kyseiseen tyyppiin :/

Koitin itselleni alkuun puhuakin järkeä ettei kyseisessä tilanteessa olevaan kannata mennä ihastumaan. Mutta sitten kun toinenkin kertoi tunteistaan, niin en enää saanut itseänikään jarruteltua.

Ja olen joku ilta koittanutkin laittaa jonkun kuvan tms, mutta koska keskustelu ei ole ihan aiemmin totuttuun tyyliin lähtenyt käyntiin, niin olen antanut olla ja miettinyt että kaippa tuo itse laittaa viestiä, jos ylipäänsä haluaa viestitellä.

Ennen ko.tyypin tapaamista olin kyllä jo suunnitellut astuvani hetkeksi sivuun deittimaailmasta, koska tuntuu joka kerta aiheuttavan X määrän ylimääräistä stressiä. Mutta katsellaan nyt sitten tää vielä..

Täällä samankaltainen tilanne päällä, melkein identtinen. Mies oli mun mielestä liian tykästynyt liian pian ja se sai mut jo varpailleen. Ja nyt on hiljentynyt yhteydenpito ja tyyli on erilainen, että tajuan hänen vetäneen jarruja päälle. On vasta eronnut pitkästä suhteesta, joten en ihmeitä oottele. Tajuan, että vaatii aikaa toipua, tavata erilaisia naisia, olla yksinään... Ja sitten vasta miettiä uudelleen sitoutumista. Nyt ollaan liian ajoissa liikkeellä ja homma kusee jo siihen, heti tai myöhemmin. En vaan tajua sitä alun intoilua... Onko se vaan niin uutta ja hienoo näille eronneille olla taas naisen kanssa ettei oo ees väliä millainen se nainen on???

Ihanaa, kohtalotoveri!

Kuulostaa kyllä valitettavan tutulta.. Meillä itseasiassa pitikin eka olla vain kevyttä tapailua, mutta jo muutaman tapaamiskerran jälkeen mies kertookin olevansa suunnilleen jo rakastunut ja miettii jotain yhteistä tulevaisuutta jne. Olin ensin vähän varpaillaan, mutta koska virheistään ei ikinä opi, niin lähdin tähän mukaan.

Tosin se on myönnettävä, että joku tosi vahva kemia välillämme on ollut (en ole vastaavaa ikinä ennen kokenut) ja muutenkin tilanteita missä molemmat huomasivat saman tunneyhteyden tms, ja näistä paljon puhuttiinkin.

Osittain sen takia viime aikojen vetäytyminen ihmetyttää, mutta sitten taas toisaalta samasta syystä en halua kovin helposti lyödä hanskoja tiskiin, koska olen saanut uskoteltua itselleni tässä olevan jotain spesiaalia (aika näyttää onko , vai onko se vaan joku oma harhakuva).

Miten itse ajattelit nyt toimia; vetäydytkö, haluatko keskustelua tilanteesta vai miten?

Ap

En kyllä tiiä mitä pitäis tehdä. En halua keskustellakaan vielä, koska tuntuu ettei hän itekään tiedä mitä ajattelee tai haluaa. Liian aikaisin hän oli tunteilla mukana, ennenkuin ees tunsi minua. Siksi mä himmailin enkä lähteny tunteilemaan sen enempää. Toki mulla tunteita on herännyt, mutta en ole päästänyt itseäni ihan hulluna ihastumaan, tunteet on ikäänkuin jossain lasin takana enkä niitä ole päästänyt sieltä valloilleen. Jotenkin näen, että meillä ois potentiaalia, että on jotain erityisen hyvää ja jopa kaunista meidän välillä, mutta on myös eroavaisuuksia ja haasteita. Näitä hänkin varmaan mietiskelee ja sitä sinkkuutta toisena vaihtoehtona. Jotenkin musta tuntuu, että voi päättää jutun tai toisaalta kysyä myös ihan oikeeta seurustelua. On tosi kinkkinen tilanne ja luulen, että ratkee tämän vuoden aikana kyllä.

Päivitetääs vähän..

Saatoinkin hätäillä vähän turhaan (ei ole ensimmäinen kerta..)

Mies onkin taas vähän aktivoitunut viestien suhteen ja on soittanut joka päivä kerran tai kaksi. Eli kiinnostusta tuntuu edelleen olevan.

Toki aika näyttää koituuko välimatka ja miehen hankalahko elämäntilanne jutun kohtaloksi, mutta sekin varmaan selkenee tässä alkuvuoden mittaan mihin suuntaan ollaan menossa.

Ap