Olen työkyvytön, ja pelkään muiden ihmisten kohtaamista omana itsenäni
Auttakaa. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä, ollut jo vuosia. Olen pitänyt asian omana tietonani, mutta nyt alkaa näyttää siltä, että joko alan valehdella jotakin pätevää itsestäni tai kerron totuuden (lapsilleni, sukulaisille, mieheni sukulaisille).
Ongelma on, että en haluaisi. Se, että kertoisin, tarkoittaa minulle sitä että myönnän ääneen olevani saamaton luuseri. Epäonnistunut, turha yksilö. Kaikenlisäksi vielä mt-syistä, joten olen myös epäluotettava ja epäilyttävä. Tiedän että tämä kuulostaa älyttömältä ja varmaan luulette, että provoan. Mutta tämä on iso möykky sisälläni. Olisin halunnut elämältä niin paljon enemmän, olisin halunnut kokea enemmän, saavuttaa enemmän, mutta tällainen minusta tuli. Se, että kertoisin ääneen kuka olen tarkoittaa, että myöntäisin itsellenikin, ettei minusta ollut mihinkään.
Kommentit (9)
Et ole saamaton luuseri olet arvokas omana itsenäsi. Mitä sen on väliä mitä muut ajattelevat kuollaan sitä muutenkin oli titteliä tai ei. Arvosta niitä pieniäkin asioita joita saat aikaiseksi. Hyvää Joulun odotusta. Ole arvokas muista se.
Ymmärrän. Olin 5 vuotta pois opiskeluista ja työelämästä työkyvyttömyyseläkkeellä. Häpesin aivan valtavasti itseäni ja eristäydyin kotiin. Toiset nuoret valmistuivat lukiosta ja menivät jatkamaan korkeammalle asteelle kun itse kamppailin vaikean masennuksen, anoreksian ja paniikkihäiriön kanssa.
Tämä vaihe kuitenkin loppui. Pikku hiljaa nousin pois tuolta pimeydestä. Nykyään olen edelleen masentunut, mutta yliopistossa opiskelemassa unelma-alaani. Asiat voivat muuttua. Siihen pitää kyetä uskomaan. Ja vaikka jäisitkin työkyvyttömyyseläkkeelle, olet silti tärkeä ihminen. Olet muutakin kuin työkyky.
Kaikkea hyvää sinulle. Mä uskon, että jonain päivänä voit itse kokea elämäsi vielä mieluisaksi.
En ole työkyvytön, vaikka jotkut niin saattavat niin luulla ja tehdä jopa provoaloituksia minusta. Mieheni saa kaiken kunnia heidän silmissään! Totuus on, että miehellä ei pää kestä sekä vaativaa ja lähes koko valveillaoloajan vaativaa uraa että kotia ja lapsia. Järjestän miehen elämää ja olen kotiäiti ja -rouva. Näin saamme enemmän rahaa koko perheelle, kuin että mies tippuisi vähemmän vaativiin ja pienipalkkaisin tehtäviin ja minä alkaisin tekemään koulutustani vastaavaa matalapalkkaista vuorotyötä.
Ihmisillä on monia syitä jäädä / joutua pois työelämästä. Itse en ole moneen vuoteen ollut töissä.
Olen yrittänyt opiskella, homma kaatui lopulta, vaikka opinnot etenivätkin melko hyvin.
En kuitenkaan valmistunut ja enää ei ole edes opiskeluoikeutta.
Lähipiirissä on henkilö, joka puhuu epäarvostavasti työttömistä. Olen hänelle sanonut, että miksi
et sitten minua hauku kun minäkään en vuosikausiin ole ollut töissä. Hän vastasi: "No en kai minä nyt sinua..."
Lopulta kun tuli puhetta kyseisen henkilön toiminnasta tietyissä tilanteissa, hän veti esiin työttömyyskortin ja totesi, että minulla ei ole oikeutta puhua hänen tekemisistään ja se on vain epäkunnioittavaa ja huonoa käytöstä, koska hän mahdollistaa minunkin elämäni.
Ihmettelin aluksi tätä kommenttia, mutta lopulta tuli ilmi, että hän katsoo olevansa minua parempi ihminen, koska käy töissä, maksaa veroja ja hankkii rahansa rehellisesti. Olen yrittänyt kysyä miten minä hankin rahaa epärehellisesti, mutta en ole vastausta saanut.
Kyseinen henkilö on tituleerannut itseään ystäväkseni, mutta en todellakaan pidä ystävänäni henkilöä, joka ajattelee olevansa minua parempi, koska on töissä.
Olen kehoittanut häntä juttelemaan ihmisten kanssa ja selvittämään sitä seikkaa, millaisia erilaisia syitä ihmisillä voi olla työttömyyteen. Tämä ei tule kuuloonkaan, vaan kaikki työttömät niputetaan samaan, huonompien ihmisten kategoriaan.
En voi ymmärtää sellaista ajattelua, että vain työssäkäyvä ihminen olisi arvokas ja yhteiskuntakelpoinen.
Niin olen minäkin enkä salaa sitä.