Ihmiset jotka ovat aina sairaana oli syy mikä hyvänsä

Et sitten yhtään laajempaa kysymystä keskustelupalstalle kesksinyt kuin selvittää miksi ihminen sairastelee. Oletko koskaan harkinnut tutkijan uraa.

Vierailija kirjoitti:

Et sitten yhtään laajempaa kysymystä keskustelupalstalle kesksinyt kuin selvittää miksi ihminen sairastelee. Oletko koskaan harkinnut tutkijan uraa.

Olen ammatiltani tutkija. Oletko koskaan harkinnut ennustajan uraa ja positiivista asennetta? Suosittelen!

Tupakoin ja minulla on huono yleiskunto. Sairauslomalla olen ollut kerran yhdeksän vuoden aikana. Olen terve, ei mitään lääkitystä, ensi vuonna jään eläkkeelle.

Matala immuniteetti esim. kohonneiden stressitasojen takia.

Syitähän nyt voi olla tuhat ja yksi, mutta varmaan ainakin nämä:

- henkilö on vakavasti sairas ja joutuu siksi olemaan usein pois, muttei halua tätä suoraan kaikille ilmoittaa (esim. suolistosairaat, syöpää sairastavat)

- sisäilmaongelma, joka alentaa yleiskuntoa. Pahimmillaan silloin, jos ongelma on kodissa. Sairauslomalla altistuu entistä enemmän haitallisille yhdisteille.

- alkoholiongelma ja/tai elämänhallinna ongelmat

Yleensä nukkuvat huonosti, stressaavat vähän kaikesta, ovat usein tyytymättömiä elämään ylipäätään.

Nykyäänhän mielenterveyssaikut yleistyvät. Mielenterveydelliset vaivat ovat tietysti yhtä painavia kuin kehonkin vaivat. Mutta huomattavan moni taitaa pitää mielenterveyssaikun paikkana sitä, kun ulkona on kylmää ja pimeää ja töihin lähtö ei huvittaisi.

Se on mielestäni absurdia: ei meitä muitakaan huvita aina lähteä töihin, mutta me lähdetään silti. On unohdettu, että elämään kuuluu myös keljuutta, inhottavuutta ja sitä, ettei huvittaisi. Ei se ole saikun paikka, eikä saikku poista näitä puolia elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä nukkuvat huonosti, stressaavat vähän kaikesta, ovat usein tyytymättömiä elämään ylipäätään.

Mulla on nämä kaikki en ole ollut kuin kerran raskaudesta johtuvasta syystä sairauslomalla. Työura 22 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et sitten yhtään laajempaa kysymystä keskustelupalstalle kesksinyt kuin selvittää miksi ihminen sairastelee. Oletko koskaan harkinnut tutkijan uraa.

Olen ammatiltani tutkija. Oletko koskaan harkinnut ennustajan uraa ja positiivista asennetta? Suosittelen!

Tulkitset väärin. Olin kovasti huvittunut kysymyksestä en ollenkaan negatiivinen.

Olen ollut tänä vuonna viisi kertaa saikulla. Kaksi saikkua oli koska olin todella kipeä. Kaksi saikkua pidin koska samana vuonna kuoli kaksi läheistäni, eri aikoihin. Yhden pidin koska olen niin saa*anan kyllästynyt ja väsynyt tuohon työhön.

Olen tunnollinen työntekijä, aina ajoissa ja aina hoidan hommat. Muidenkin. Se sitten jossain vaiheessa purkautuu ja pakko hoitaa päästäkin, varsinkin kun sairautta ja kuolemaa on koko ajan.

Työnantaja suhtautuu hyvin ja tukee, vaikka kilttinä ja tunnollisena syyllistyn itseäni. Että kyllä sinne töihin voi mennä vaikka tulehdus on viemässä henkeä.

Eikä se yhtään auta että täälläkin joku "tutkija" epäsuorasti syyllistää.

Minulla syynä oli luuydinsyöpä, jota työterveyslääkäri ei osannut tutkituttaa. 

t. "lintsari"

Vierailija kirjoitti:

Nykyäänhän mielenterveyssaikut yleistyvät. Mielenterveydelliset vaivat ovat tietysti yhtä painavia kuin kehonkin vaivat. Mutta huomattavan moni taitaa pitää mielenterveyssaikun paikkana sitä, kun ulkona on kylmää ja pimeää ja töihin lähtö ei huvittaisi.

Se on mielestäni absurdia: ei meitä muitakaan huvita aina lähteä töihin, mutta me lähdetään silti. On unohdettu, että elämään kuuluu myös keljuutta, inhottavuutta ja sitä, ettei huvittaisi. Ei se ole saikun paikka, eikä saikku poista näitä puolia elämästä.

Nuori työkaveri on koko ajan mt-sairauslomalla. Hän kuitenkin reipastui töihin syntymäpäivänään, tiimipäivänä ja pikkujoulupäivänä. 

Lähipiirissä on parikin jotka saikuttaa koko ajan ja ties mistä syystä. Toinen matkustelee koko ajan ja kun sitten on siitä väsynyt niin hakee saikkua, toki hänellä on mt-ongelmia että tiedä sitten saikkujen todellista syytä. Ne fyysiset saikun syytkin on ihan ihmeellisiä ja tyyliin kädessä on "kantaluun murtuma" mikä ei olisi edes tieteellisesti mahdollista.

Toisen olen tietänyt pari vuotta ja ikinä ei kukaan olen saikuttanut niin paljon kuin tämä henkilö. Voisi varmasti hakea eläkettä mutta saikuttaa vaan saikun perään.  On kaksi päivää töissä ja kaksi kuukautta saikulla. Tämä oravanpyörä pyörii koko ajan. Tuntuu että tahallaan tyyliin katkoo itseltään varpaita ja ties mitä että ei vaan tarvitsisi mennä töihin. 

Sanon suoraan että hieman halveksun molempia näistä tyypeistä. 

Mulla on jatkuvasti jotain flunssanpoikasta, harvoin olen tosin sairaslomalla vaan yleensä töissä puolikuntoisena. Epäilen että syy on fyysisesti liian rankka työ, työtä tehdään kamalalla kiireellä ja stressiä on jatkuvasti. Jos työkaveri on pois töistä pitää tehdä hänenkin työt koska sijaista ei useimminten hankita. Ei mun pää eikä kroppa kestä. 

Meil on kans yks, joka on vähän väliä saikulla, mut silti nähty kaupungilla pyörimässä. Pitkät saikut loppuu aina siinä vaiheessa kun palkanmaksu meinaa loppua ja kelalta pitäis hakea sairauspäivärahaa.

Minulla oli pari vuotta hoitamaton masennus ja paniikkihäiriö, jotka aiheuttivat suoraan ja epäsuorasti lukuisia sairaslomia. Käytin paljon energiaa, että näytin ulospäin reippaalta ja huolitellulta, vaikka romahdin joka päivä viimeistään kotiin päästyäni. Olin niin ahdistunut, että en saanut nukuttua yli vuoteen normaalisti. Yleiskuntoni romahti, joten sain jokaisen mahdollisen flunssan ja vatsapöpön. Kärsin pahasta olostani myös vatsallani ja joskus ahdistuin niin paljon jo ajatuksesta mennä muiden ihmisten pariin, että sulkeuduin vain vessaan oksentelemaan. Tätä tapahtui joskus myös töissä. 

Fyysiset oireet pahensivat psyykkisiä, joten kierre oli valmis. Vaikka se tuntui silloin maailmanlopulta, oli loppujen lopuksi hyvä asia, että sain töistäni potkut. Pidin sitä silloin kamalana vääryytenä, mutta nyt tajuan, etten mitenkään pystynyt suoriutumaan töistä siinä kunnossa enkä olisi koskaan toipunut ilman taukoa työelämästä. Minulta vei melkein viisi vuotta toipua tuosta "normaaliksi": terapiaa, aluksi unilääkkeitä, opinnot rauhassa loppuun, liikuntaa ja lepoa. Rauhallista arkea ja rakkautta.

Nyt en ole pariin vuoteen ollut kuin yhden kerran kolme päivää flunssassa. Kehomme toimivat niin kokonaisvaltaisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et sitten yhtään laajempaa kysymystä keskustelupalstalle kesksinyt kuin selvittää miksi ihminen sairastelee. Oletko koskaan harkinnut tutkijan uraa.

Olen ammatiltani tutkija. Oletko koskaan harkinnut ennustajan uraa ja positiivista asennetta? Suosittelen!

Tulkitset väärin. Olin kovasti huvittunut kysymyksestä en ollenkaan negatiivinen.

Kuinka monet hermosauhut vedit välissä? Tutkijalla palaa piippu tälläkin hetkellä kun analysoin vastauksia. ;)

Vierailija kirjoitti:

Minulla syynä oli luuydinsyöpä, jota työterveyslääkäri ei osannut tutkituttaa. 

t. "lintsari"

Voi ei! Miten tämä selvisi? Olitko ensin koko ajan kipeä?

Olen itse usein sairauslomalla. Juurikin viime yönä yövuorossa kauhistelin omia tietojani ja sairauslomien määrää. Usein olen lasten sairastelun vuoksi pois töistä. Esikoinen on 8 vuotias, välissä on 6 ja 4 vuotiaat sekä kuopus 2 vuotta. Kaksi nuorinta on vähän väliä kipeänä. Milloin päiväkodista tulee enterorokkoa, kuumetta, keuhkoputkentulehdusta, silmä ja/tai korvatulehduksia... kaikkea mahdollista. Mies toki jää noin puolet kotiin, mutta kyllä joka kuukausi itselle tulee poissa oloja lasten sairasteluiden vuoksi. Ja kyllä, kyllä se ahdistaa, mutta olen päässyt jotenkin sen yli. Enhän voi sille mitään!