Millanen olet, jonka puoliso on/ollut haluton?

En kehtaa vastata ensimmäisenä. Onko ap:lla kokemusta? Minua ei usko kukaan kuitenkaan.

Urheilen lähes päivittäin, puolimaraton lähtee alle 2h ilman eri treeniä. Salilla penkistä nousee jotain 120kg+, eli paino-indeksi vähän ylipainoisen puolella, vaikka se paino ei ole mahassa. Hyvin toimeentuleva ja sanalla sanoen nörtti. 184cm ja testosteroni aivan katossa.

Nainen, 35, hoikka ja hyväkuntoinen, naamassakaan ei isompaa vikaa. Mies ei vaan halua, ikää saman verran. Syynä milloin mitäkin, mutta niputan ne kaikki samaan, haluttomuus. Välillä ei vaan kykene edes sanomaan syytä, ei edes vastaa kysyessä.

Itse harrastaisin seksiä enemmän kuin mielellään päivittäin, tyytyisin muutamaan kertaan viikossakin, mutta viimeksi seksiä yli kk sitten ja sekin lyhyen kaavan mukaan. Kärsin tilanteesta, vaikka yritän ymmärtää, joustaa, antaa anteeksi torjumiset, pois työntämiset, ja tarjota sympatiaa olemalla vaan lähellä vaatimatta mitään, mutta raja se on mullakin. Suunta on vaan koko ajan huonompaan ja olo on masentuneen surullinen, mietin jatkuvasti onko syy kuitenkin yksin minussa.

Seksi oli ihanaa, kokeilevaa ja monipuolista, tyydyttävää molemmille, mutta miksi näin on käynyt? Tällä hetkellä en näe ratkaisua ongelmaan ja olen ehdottanut eroakin heikoimpana hetkenä, mies ei sitä halua. Tilannetta kestänyt vasta puolisen vuotta, mutta se on ollut minulle seksiä haluavana tuskien taival.

Olen vähän alle 30-vuotias nainen, 50+ kiloinen, nättikasvoinen ja hyväkuntoinen (säännöllistä hiit-treeniä kotona, mutta pidän muustakin liikunnasta kun sille on aikaa). Lasten saanti ei ole oikeastaan vaikuttanut ulkonäköön, ei ole roikkuvaa nahkaa tai arpia, mutta tissit ovat 1 koon pienemmät ja pieni ryppy tulee navan päälle.

Vaikea vastata objektiivisesti millainen olen parisuhteessa... tapasimme todella nuorina ja etenimme nopeasti. Miehen ja minun suurin luonne-ero on, että mies on introvertti ja minä todella ektrovertti, persoonallisuusanalyysissa melkein 100 % ero! Tuen mieheni työmahdollisuuksia ja siinä olen venynyt pitkälle eli aika ja rahat on kortilla. Mies on masentunut ja väsynyt. Omia tavoitteita minulla on, mutta olen vähän jumissa niiden kanssa ja tärkein projektini siirtyy nyt n. 5 kk:lla. Suurin turn off minussa on varmaan se, että kiroilen paljon kun teen kotitöitä (sadattelen yksinäni) ja se, että haluan niin paljon.

Suhteen alussa molemmat olivat yhtä aktiivisia seksissä ja sitä oli monta kertaa päivässä, raskaus- ja imetysaikoinakin oli vaikka tahti väheni siihen pariin kertaan viikossa. Nykyään miestä kiinnostaisi "perusseksi" = pikaiset, jossa molemmat saavat orgasmin, mutta joka ei sellaisenaan paljon lämmitä, kerran 1-2 viikossa. Seksiä nyt kuitenkin on se kerta viikkoon, mutta en saa miehen haluja syttymään kunnolla. Ja kaikkea olen kokeillut... Ei vain halua seksiä. Eikä katso pornoa senkään vertaa.

Haluaisin seksiä ja läheisyyttä, mahdollisuuksien mukaan monipuolista yhdessäoloa ja menoja...

Perusluonne-erot ja elämäntilanne ovat sellaisia, että vaikea saada molempien haluja sopimaan yhteen. Välillä kyllä mietin, että oli virhe suostua kosintaan vaikken haluaisi ajatella näin. Olenko itsekäs?

Olisi mahtavaa jos olisi kumppani, joka tykkää keskustella ajankohtaisista aiheista ja harrastuksista, dokumenteista, ilmiöistä, ihmisistä... nähdä ihmisiä! ei olisi aina väsynyt. Joku joka haluaisi koskettaa ja tulla mukaan suihkuun eikä olisi ehkä ollenkaan somessa (se varastaa todella ison osan ajasta). Olisi mahtavaa jos se olisi oma mies, mutta... Sitten toisaalta tuntuu tyhmältä miettiä eroa miehestä, joka ei käytä päihteitä tai ole väkivaltainen, taloudellisesti vähän epäluotettava kyllä... en tiedä mitä pitäisi tehdä. Paraneeko ajan kanssa vai ei koskaan? todella turhauttavaa elää ilman seksiä!

Aivan uskomatonta kuulla, että oikeasti seksistä kiinnostuneita naisia on olemassa. Vaan vaan, eipä teidänlaisia taitaisi löytää vaikka etsimään lähtisikin. Pitänee tyytyä juoksemaan turhautuneena kaummas ja nopeammin - väsyneenä halut ei niin häiritse. Mitään muuta toimivaa jarrua en ole vielä keksinyt.

Yritän vastata lyhyesti. Olemme nuoria aikuisia ja hyvännäköisiä. Mieheni on ollut haluton. Suhteessa ei ollut kriisiä, mutta hänelle osui monta peräkkäistä vastoinkäymistä kohdalle ja työtereydenhuollosta antoivat reseptin masennuslääkkeisiin. Seksi muuttui ja sitten halut loppuivat kuin seinään. Mies ei mm. tuntenut voimakkaita tunteita eikä aistit pelanneet, lisäksi orgasmihäiriöt vaikeuttivat/osittain estivät laukeamisen. Hän käytti lääkkeitä vajaan vuoden ja hyvin nopeasti lopetettuaan seksi alkoi taas kiinnostaa jopa moninkertaisesti verrattuna aiempaan. Nykyään seksi on upeaa, sitä on paljon ja se on molempien tärkeysjärjestyksessä kärkipäässä. On myös perustettu perhe tuon jälkeen ja samalla seksuaalisuus on auennut vielä laajemmalla tavalla, läpi elämän se monipuolistuu. :)

Kaunis vieraiden mielestä ja omankin miehen mielestä, 56 kg ja 168 cm, kuntosalilla käyn useamman kerran viikossa, korkeammin koulutettu kuin mies ja paremmassa asemassa työelämässä, elätän miestäni osittain. Olen ollut kiinnostunut seksistä ja ehdottanut miehelle erilaisia kokeiluja, hän on osasta kieltäytynytkin, ei jänellm itsellään ole kuulemma fantasioita.

Kiukkuinen.

Jätän sen sian.

M58

Vierailija kirjoitti:

Kiukkuinen.

Jätän sen sian.

M58

No nyt tuli rehellinen vastaus! :D

Ihan kaunis, vaikkakin pyöreä. Urheilen kuitenkin säännöllisesti ja kroppa pyöreydestä huolimatta ok. Onneksi puolison haluttomuus on nyt takana. Pitkään kestikin. Vaikka iloitsen muutoksesta, on käynyt niin että sitä mukaa, kun puolison halut on lisääntynyt, sitä mukaa inho omaa puolisoa kohtaan on kasvanut. Melkein kaikki toisen ulkonäössä ärsyttää, enkä koe häntä enää haluttavaksi. En tietenkään näytä tätä puolisolleni. En ymmårrä mikä mua vaivaa ja miksi koen näin.