Lue keskustelun säännöt.
Entinen köyhä lapsi kertoo..
12.12.2019 |
Sain 10 v sitten teininä joululahjaksi keräykseltä tuliterän huippuhienon mac-tietokoneen ja sen vaikutus oli kyllä käänteen tekevä monen asian suhteen.
Olin jakanut mainoksia ja muuta alipalkattua keikkaa tehnyt, jotta saisin ees jonkinlaisen tietokoneen, jota meillä kotona ei ollut. Ei ollut meillä älypuhelimiakaan, vaikka jo tuolloin kaikilla kavereillani oli.
Kun tajusin, että siinä se masiina tosiaan oli, niin oli itkussa pitelemistä. Äiti itki, kun oli niin iloinen mun puolesta. Veli sai vuoden kuntosali-jäsenyyden ja äiti itki siitäkin, kun ei varaa olis sellaiseen ollut mitenkään.
Mä varjelin konetta kuin pyhää aarretta, heräsin joskus öisinkin sitä ihmettelemään, veli asui kuntosalilla.
Se, kun mulla oli se huippuhieno koneeni motivoi mua kouluasioissa ja itseasiassa ihan kaikessa. Ei sitä voi selittää, jos ei ole itse kokenut. Kone on vieläkin kaapissa. Sen tuella on käyty lukiot ja vielä amkkikin. Ois varmaan huonompikin kone ajanu saman asian, mutta kun se oli sellainen mihin ikinä ei ois ollu varaa eikä mahdollisuuksia, niin se vaan tuntui niin mahtavalta. Mietin vieläkin silloin tällöin sen lahjoittajaa. Että onkin niin hyviä ihmisiä.
Kun arjessa ei voi valita mitä syö, ei mitä pukee, on auttamatta ulkona meikki/harraste ym kuvioista, niin oli edes jotain luksusta.
Köyhyys ei ollut mun vika eikä veljen. Eikä kyllä äidinkään. Äiti maksoi pienestä palkastaan isän ja sen yhteisiä velkoja ulosotolla, isä lähti toisen matkaan eikä sitä paljoa näkynyt. Meillä jäi kolmeen pekkaan alle tonni kuussa laskujen jälkeen eli reippaasti köyhyysrajan alapuolella. Ja sillä alle tonnilla maksettiin vielä matkakortit kaikille (usein veli ja mä käytettiin samaa, olkoonkin rikollista, mutta säästöä!) Äiti kyllä pyöräili kohtuu matkaisen työmatkan aina kun sää salli. Ja korostan vielä, että sillä alle tonnilla oli siis ostettava ruuat, pesuaineet, hygieniajutut, vaatteet ym kolmelle. Minä tuolloin 14, veli 16 ja äiti aikuinen.
Mä en ns köyhänä opiskelijanakaan ollut niin tiukoilla.
Ja näille likaisten kalsarien ja käytettyjen sukkien lahjoittajille voin vaan todeta, että kaikenlaisia idiootteja sitä onkin. Jos tarkoituksena on "ken kuusen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa" tyyppisen elämän viisauden opettaminen, niin kohdistakaa sitä vaan omillenne. Jos mä oisin saanut jotain tollasta epäinhimillistä veetuilua joululahjaksi olisin tänään varmasti ikävämpi ihminen.
Kommentit (8)
Toivottavasti tämä juttu oli totta, palauttaa uskon ihmisiin ja kyynisyyteni väistyi ainakin hivenen.
En itse kieriskele rahassa, itseasiassa köyhyysrajoilla menen itsekin, mutta nuukasti kun elän, tulen toimeen ja olisi varaa lahjoittaakin joskus jonnekin. Olen vaan viime aikoina ollut helv etin pettynyt ja raivoissani, kun jouduin itse näkemään kuinka muutama semiläheinen käytti törkeästi hyväkseen köyhille suunnattuja avustuksia.
Mutta kiitos tarinastasi ap, ihana kuulla että teille tehdyt lahjoitukset ovat tulleet tarpeeseen ja ilahduttaneet oikeasti, kaikkea hyvää sulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi olkoon. Voin samaistua, vaikka en mitään noin kallista saanutkaan. Sain tarvitsemani vaatteen uutena, laadukkaana, enkä halvimpana mahdollisena ja se oli minulle iso asia. Muuten elin todella köyhästi yli 10 vuotta ja en ottanut yhtään velkaa, vaikka tiukkoja paikkoja olikin, tulin toimeen omin varoin..Selvisin noista ajoista ja näin jälkikäteen ajateltuna oli hyväkin, etten saanut ilmaiseksi muuta. Opin elämään säästeliäästi ja ennakoiden tulevia yllätysmenoja ja pyrkimään kohti parempia aikoja koulutuksen avulla.
Jaa, mää en vaan saanut ja silti nyt korkeakoulutettu.
Tosin olisin varmaan rikkonut sen tai muuttunut ho moksi.
Täälläkin on pitkä ketju siitä kun köyhät lapset haluaa liikaa. Kyllä, jotkut ylikalliit mihin harvoilla on varaa on aika kyseenalaisia mutta se että lapsi edes unelmoi on minusta positiivista.
Me olimme ennen köyhiä ja se oli todella sydäntä särkevää tajuta miten oma lapsi ei edes taloustilanteen parannuttua osannut haaveilla että voisi ikinä saada mitään yhtään kalliimpaa tai turhuutta vain iloksi.
Köyhyys vaikuttaa myös lapsen itsetuntoon, tästä on tutkimuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen ollut köyhä lapsi. Meidän perheessä oli 5 lasta. Vanhemmilla oli todella matalapalkkainen työ ja talolaina maksettavana. En saanut koskaan juuri mitään, edes kaikkia perustarpeita kuten huulirasvaa. En saanut myöskään rakkautta, vaikka se olisi ollut ilmaista.
Olen katkera ja kyynistynyt. En auta ketään, koska minunkaan ei kukaan auttanut.
Myös yritykset on ainakin joskus lahjoitellu keräykseen ns parempia lahjoja.
Ihanaa, että vähäosaiset saa joskus muutakin kuin hävikkiruokaa❤
Up