Onko kellään vaihtanut yläkoululainen normiluokalta pienluokalle?

Hei, kaipaisin asiallista keskustelua seuraavasta.
Meillä kasiluokkalainen poika, jolla diagnosoitu add. Koulu meni alakoulussa hyvin, sen ansiosta että opiskelimme paljon yhdessä. Luimme kokeisiin ja teimme paljon hommia. Kutosen lopussa kuitenkin minun ja mieheni voimavarat tämän ihanan koululaisen kohdalla hiipuivat ja ajauduimme kriisiin. Siitä selvittiin ja meille sanottiin että nyt ei ole enää meidän tehtävä avustaa niin paljoa poikaamme. Tämä oli meille suuri helpotus.

Ongelmana on nyt se, että poikamme koulunkäynti on laskenut kuin lehmän häntä. Arvosanat ovat 5-6, joskus joku seiska ja enkusta (joka ennen 10 ja vahvin kieli) on nyt kasin pintaan. Hänen add on melko paha ja esim iltatoimista lähtien meillä melkoista jankkaamista, koska ajoissa pitäisi päästä nukkumaan. Hänellä kokeiltu useita add lääkkeitä. Nykyinen vaikuttaa ihan ok.lta. En tiedä kuitenkaan tietenkään ikinä, että onko se juuri paras pojallemme.

Olemme jopa harkinneet pienluokalle siirtymistä, mutta tämän ovat poikamme kohdalla monet opettajat ja rehtori tyrmänneet. Ihan sillä että poikamme on kiltti ja rauhallinen. Hän kuulemma otettaisiin tod näk pienluokalla kohteeksi ja voisi tulla toisenlaisia ongelmia. Koulussa meillä on tapaamisia kahden kuukauden välein, joissa on erityisopettaja, luokanvalvoja, me vanhemmat sekä rehtori. Meille kokoajan sanotaan että arviointimenetelmiä on muitakin kuin vain kokeet, mutta näen sieluni silmin, ettei poikamme kyllä viittaile add tapauksena, eikä muutenkaan osoita mitään osaamistaan. Läksyjenlukua olemme korostaneet ja painottaneet pojallemme niin kauan kuin muistan, tämä kun helpottaisi suunnattomasti kokeisiin valmistautumista. Mutta tuntuu että poikamme ei ota asiaa kuuleviin koirviinsa. Kokeisiin lukee paljon, mutta silti tulokset on hyvin heikkoja. Hän on tehostetun tuen piirissä, joten saa esim matikassa tukiopetusta. Koulu on uusi "lasikoulu", joka kuulemma ei aiheuta häiriötä keskittymisessä. On kokeiltu Celiaa, on oltu kelan add kursseilla, joista olemme saaneet vinkkejä ja eväitä. Jotenkin tuntuu ettei mistään ole apua.

Olemme vanhempina jotenkin toivottomia asian suhteen. Odotamme kokoajan, milloin suunta vaihtuu ja alkaisi olla jotain valoa. Asiaa ei tietenkään auta sekään että pojalla on nyt murrosikä päällä. Puhelimen käyttöä joudumme rajoittamaan paljon ja jopa ottamaan pois, että saa luettua kokeisiin ym.

Poika itse ei vaikuta tilanteesta huolestuneelta, hänen mielestään me aina ylireagoimme, mutta emme me ylireagoi. Huoli yläkoulunjälkeisisitä jatkopaikoista huolettaa jo nyt. Lukioon popikamme ei ole menossa.

Onko jollain ollut vastaavaa tilannetta? Miten olette ratkaisseet asioita, onko antaa vinkkejä? Onko pienluokka millainen valinta?

Kiitos jos jaksoit lukea ja tosiaan kaikki asialliset vinkit otetaan vastaan.