Onko mahdollista, että on olemassa hyviä yksityisiä palvelukoteja?

Ymmärrät kai että tuollaisia korulauseita löytyy jokaisen puljun mainoslehtisistä? Ota mieluummin selvää henkilöstömitoituksista. Kymmeniä huonokuntoisia dementikkoja ja yksi yökkö jonka pitää keitellä puurot kaiken ohessa niin yksilöllinen kohtaaminen voi jäädä hiukan ohueksi vaikka kuinka haluat, samoin aamulla voi olla hiukan haipakkaa ja illalla myös.

Itse vanhusten hoitajana olen kerran työskennellyt eräässä säätiön paikassa määrä-aikaisena. Vanhukset hoidettiin todella hyvin ja ilmapiiri oli mukava. Oli kiva aina mennä töihin. Olisin voinut jäädä kyseiseen paikkaan töihin loppuiäkseni, mutta olin sairausloman sijaisena ja niin hyvästä paikasta eivät työntekijät lähde pois. Tämä ainoa hyvä kokemus alalta, monen vuoden jälkeen. Kaikissa muissa paikoissa ongelmia, oli yksityinen tai kuntatyönantaja.

Isoäitini asuu hyvässä yksityisessä hoitokodissa, vieläpä yhden näistä parjatuista jättifirmoista omistamassa. Eivät kaikki paikat ole niin kamalia, kuin viranomaisten ja median paljastamat ongelmatapaukset antavat ymmärtää. Paljon on kiinni esim. siitä, millainen henkilökunta yksittäisessä paikassa on.

Kai te ymmärrätte, että nämä palveluseteleillä toimivat yksityiset palvelut ovat aina heikkoja, koska kunta kilpailuttaa palvelut pelkän hinnan mukaan. Halvin saa palveluseteliaseman. Omalla rahalla kun ostaa, saa aina laatua.

Teoriassa varmaan voi ollakin jonkun pienen palvelutuottajan (yksityisyrittäjä tai vaikka juuri säätiö) paikka. Sellainen, jossa voitontavoittelua ei ole viety maksimiin. Pörssiyritysten yms. kohdalla en tähän usko, siellä on kyllä taloudelliset prosessit hiottu sellaisiksi, että kaikki otetaan mikä irti lähtee.

Kyllä minä haluaisin ajatella että meidän paikka oli sellainen. Henkilöstömitoitus pyöri 0,76 -0,83 välillä. Olimme pieni yksikkö, kahdessa kodissa kummassakin kymmenen asukaspaikkaa samassa pihapiirissä. Tehtiin kotia vanhuksille. Saimme paljon hyvää palautetta, niin omaisilta kuin kaikilta, jotka toimimaan tutustui.

Oma omaiseni on samassa paikassa kuin missä presidentti Koivisto vietti viimeiset kuukautensa. Olemme hoitoon oikein tyytyväisiä.

Suvantopiha tampereella, äitini oli siellä aikanaan. Hoito oli laadukasta ja mukavat hoitajat.

Varmasti on, mutta rahaa täytyy olla, että sellaisessa pystyy asumaan. Ei pienituloiset eläkkeensaajat niihin pääse. Köyhille ovat nämä Attendot, Esperit yms. palvelusetelillä myönnettävät paikat. Kaupungin paikat samaa palvelusetelilaatua. Köyhät hoidetaan siellä, missä hoito on halvinta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä haluaisin ajatella että meidän paikka oli sellainen. Henkilöstömitoitus pyöri 0,76 -0,83 välillä. Olimme pieni yksikkö, kahdessa kodissa kummassakin kymmenen asukaspaikkaa samassa pihapiirissä. Tehtiin kotia vanhuksille. Saimme paljon hyvää palautetta, niin omaisilta kuin kaikilta, jotka toimimaan tutustui.

Kuulostaa hyvältä. Tarpeeksi pienimuotoista. Ei ole reilua silloin jos mitoitukset on vedetty parempikuntoisten mukaan vaikka asukkaat tarvitsevat paljon apua ja hoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Varmasti on, mutta rahaa täytyy olla, että sellaisessa pystyy asumaan. Ei pienituloiset eläkkeensaajat niihin pääse. Köyhille ovat nämä Attendot, Esperit yms. palvelusetelillä myönnettävät paikat. Kaupungin paikat samaa palvelusetelilaatua. Köyhät hoidetaan siellä, missä hoito on halvinta.

Olet kyllä nyt ymmärtänyt palvelusetelikäytännön väärin. Ei palveluseteli tarkoita suoraan huonoa laatua. Yleensä kunnat määrittävät jotkut kriteerit, ja jos ne täyttää, niin pääsee palveluseteliyritykseksi, josta ihmiset voi kunnan myöntämällä palvelusetelillä ostaa sitä palvelua. Ihminen voi sitten valita, mistä yrityksestä palvelun ostaa. Jos yrityksen palvelu maksaa enemmän kuin setelin arvo on, niin erotuksen maksaa ihminen itse. Jos ajatellaan että nämä kalliimmat yritykset ovat laadukkaampia (oma kokemus on että ei välttämättä), niin silloin tietysti pienituloisilla ei ole niihin vara. Mutta nämä kalliimmatkin ovat palveluseteliyrityksiä.

Ongelma laadun suhteen tulee siinä, että niitä yrityksiä ja palvelupaikkoja ei ole tarpeeksi. Siksi isojen ei ole tarvinnut laatuun kiinnittää huomiota, tulijoita on riittäänyt. Ja kun tähän lisätään huono valvonta viranomaisten puolelta, niin lopputulos on mitä on.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrät kai että tuollaisia korulauseita löytyy jokaisen puljun mainoslehtisistä? Ota mieluummin selvää henkilöstömitoituksista. Kymmeniä huonokuntoisia dementikkoja ja yksi yökkö jonka pitää keitellä puurot kaiken ohessa niin yksilöllinen kohtaaminen voi jäädä hiukan ohueksi vaikka kuinka haluat, samoin aamulla voi olla hiukan haipakkaa ja illalla myös.

Ymmärrän, ja siksi kysyinkin todellisia kokemuksia, en mainoslauseita.

Hienoa kuulla, että sentään jossain vielä on tällaisia, joissa arvot kohdallaan. Harmi tietysti, jos vaan rahalla saa. Kiitos vastauksista.

Ap.

Mä valitsisin yksityisen yrittäjän. Tekevät enemmän kuin palkkatyöläiset. Palkattu työntekijä on töissä sen kahdeksan tuntia vuoron vaihtoon asti, yrittäjä taas kantaa vastuuta koko ajan. Yrittäjän palkkaamat työntekijät ovat myös monesti sitoutuneempia työhönsä kuin isojen ketjujen. Siksi hoiva pienessä yksikössä on inhimillisempää. Toki tiedän tämän oman työni kautta, kun asutan ihmisiä, tosin mt-puolella. Ja myös ketjuissa tehdään joskus enemmän kuin palkan edestä töitä, paljon riippuu hoivakodin lähiesimiehestä.

Mutta on hoiva Attendolla, Mehiläisellä ja Esperillä ihan hyvää, parempi siellä kuin yksin kotona.

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti on, mutta rahaa täytyy olla, että sellaisessa pystyy asumaan. Ei pienituloiset eläkkeensaajat niihin pääse. Köyhille ovat nämä Attendot, Esperit yms. palvelusetelillä myönnettävät paikat. Kaupungin paikat samaa palvelusetelilaatua. Köyhät hoidetaan siellä, missä hoito on halvinta.

Olet kyllä nyt ymmärtänyt palvelusetelikäytännön väärin. Ei palveluseteli tarkoita suoraan huonoa laatua. Yleensä kunnat määrittävät jotkut kriteerit, ja jos ne täyttää, niin pääsee palveluseteliyritykseksi, josta ihmiset voi kunnan myöntämällä palvelusetelillä ostaa sitä palvelua. Ihminen voi sitten valita, mistä yrityksestä palvelun ostaa. Jos yrityksen palvelu maksaa enemmän kuin setelin arvo on, niin erotuksen maksaa ihminen itse. Jos ajatellaan että nämä kalliimmat yritykset ovat laadukkaampia (oma kokemus on että ei välttämättä), niin silloin tietysti pienituloisilla ei ole niihin vara. Mutta nämä kalliimmatkin ovat palveluseteliyrityksiä.

Ongelma laadun suhteen tulee siinä, että niitä yrityksiä ja palvelupaikkoja ei ole tarpeeksi. Siksi isojen ei ole tarvinnut laatuun kiinnittää huomiota, tulijoita on riittäänyt. Ja kun tähän lisätään huono valvonta viranomaisten puolelta, niin lopputulos on mitä on.

Kyllä ainakin Helsingissä yksityisiä paikkoja on jatkuvasti vapaana, mutta kriteerit palvelusetelin saamisille ovat todella tiukat. Vanhus, joka ei enää tunne omia lapsiaan, ei ole kaupungin mielestä välttämättä vielä tarpeeksi huonossa kunnossa saadakseen palvelusetelin. Lisäksi Helsingissä palveluseteli on mitoitettu siten, että vanhuksen omat tulot (esim. eläke ja mahdolliset pääomatulot) ja palveluseteli yhdessä kattavat hoitopaikan kuukausimaksuista 4000 euroa. Se ei vielä välttämättä yksityisessä paikassa riitä, vaan lisäksi voidaan tarvita säästöjä tai lasten apua, jotta maksut saadaan katetuksi.