Kuuluuko lapsille jättää perintöä?

Jätän, koska olen itsekin perinyt. Haluan myös että lapsellani on helpompi elämä ja enemmän vaihtoehtoja kuin itselläni.

Ainakin, jos on saanut sitä itse.

Noloimpia ovat ne tapaukset, jotka saavat itse isohkoja suvun perintöjä (metsää, kesämökkejä, asuntoja, rahaa), pistävät ne haisemaan, ja omalle jälkikasvulle ei jää muuta kuin virtsatahraisia kalsareita.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin, jos on saanut sitä itse.

Noloimpia ovat ne tapaukset, jotka saavat itse isohkoja suvun perintöjä (metsää, kesämökkejä, asuntoja, rahaa), pistävät ne haisemaan, ja omalle jälkikasvulle ei jää muuta kuin virtsatahraisia kalsareita.

Jumala kyllä näkee tällaisetkin tapaukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin, jos on saanut sitä itse.

Noloimpia ovat ne tapaukset, jotka saavat itse isohkoja suvun perintöjä (metsää, kesämökkejä, asuntoja, rahaa), pistävät ne haisemaan, ja omalle jälkikasvulle ei jää muuta kuin virtsatahraisia kalsareita.

Jumala kyllä näkee tällaisetkin tapaukset.

Kai jumala olisi sitten voinut olla antamatta heille sitä perintöä?

Ei kuulu, mutta olisi se suotavaa, varsinkin jos on itsekin saanut perinnöstä nauttia.

oman omaisuudensa saa tuhlata eläisssään. jos jotain jää, niin samahan se on jättää lapsille. eläessään on maksettu niin paljon veroja, että turha alkaa valtiolle rahojaan lahjoittamaan.

ei kuulu, toki useimmilta meistä jotain jää. 

omaisuutta pitäisi olla sen verran että pystyy hankkimaan kunnon palvelua vanhana. sellainen olisi ihanteellista että rahaa jäisi vielä jonkin verran kun kuolee, niin jälkeenjääneet voivat järjestää hautajaiset.

Erikoisia perheitä Suomessa nykyisin... 

Tottakai haluan jättää perintöä lapsille. Ei toki tarvitse kaikkia rahoja perinnöksi säästää, mutta toivon itse pystyväni jättämään kiinteää omaisuutta ja sen verran rahaa, että hautajaisten ja perintöverojen jälkeen jää vielä vähän ylimääräistäkin :). Itse olen todella kiitollinen omille vanhemmilleni saamastani perinnöstä, unohtamatta tietysti myöskään sitä, miten elinaikanaan aina auttoivat tarvittaessa.

Ei tarvitse odottaa perintöön asti, omat isovanhempamme ovat auttaneet aikuisia lapsiaan, vanhempamme meitä ja me vuorostamme lapsiamme, ja tietysti myös toisin päin eli vanhempaa sukupolvea tarvittaessa.

Tähän auttamiseen on kuulunut joka sukupolvessa (työnteon ja) raha-asioiden, kuten säästämisen, opettaminen, mutta se ei tarkoita, että jälkeläisten olisi pakko väkisin yrittää "tulla toimeen omillaan", jos heillä on avuntarvetta ja muilla mistä antaa. Ei ole mieltä istua varojensa päällä, ellei niitä itse tarvitse, mutta nuoremmat tarvitsisivat, onpa sitten kyse ruokakassista ja selvästä rahasta.

Ei sekään ole häpeä ettei voi mitään perintöä jättää, kunhan edes pyrkii siihen, ettei kuolinpesänsä ole velkainen ja mielellään ne hautauskulutkin löytyisivät. Eikä kenelläkään ole syytä ylpeillä perinnöillään, sellainen on noloa.

Vierailija kirjoitti:

omaisuutta pitäisi olla sen verran että pystyy hankkimaan kunnon palvelua vanhana. sellainen olisi ihanteellista että rahaa jäisi vielä jonkin verran kun kuolee, niin jälkeenjääneet voivat järjestää hautajaiset.

Näin ajattelevilta ihmisiltä ei perintöjä todisankaan jää ja nämä suvut pysyvät ikuisesti varattomina elleivät voita lotossa. Varakas hoitaa hommat niin ettei senttiäkään omaa rahaa mene samojen palveluiden ostamiseen kuin köyhältäkään.

Minua viehättää ajatus, että lapsille jäisi jotain perintöä, mutta erikseen en sitä säästä. Olemme kannustaneet lapsia kouluttautumaan ja mikäli he saavat koulutusta vastaavat työpaikat, niin palkatkin tulevat olemaan hyvät. Lasten ei ole tarvinnut ottaa opintolainaa, kun säästimme heille rahaa opintoja varten. Luultavasti rahat ja omaisuus menee omaan hyvinvointiin vanhana. Silloin en järsi näkkäriä lapsille säästääkseni vaan ostan palveluja, vaikka hyvästä ravintolasta ruuat kotiin päivittäin ja tietenkin siivous.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

omaisuutta pitäisi olla sen verran että pystyy hankkimaan kunnon palvelua vanhana. sellainen olisi ihanteellista että rahaa jäisi vielä jonkin verran kun kuolee, niin jälkeenjääneet voivat järjestää hautajaiset.

Näin ajattelevilta ihmisiltä ei perintöjä todisankaan jää ja nämä suvut pysyvät ikuisesti varattomina elleivät voita lotossa. Varakas hoitaa hommat niin ettei senttiäkään omaa rahaa mene samojen palveluiden ostamiseen kuin köyhältäkään.

Jos pystyy asumaan kotona mahdollisimman pitkään, niin mikään julkinen palvelu ei tuota sen tason palveluja mitä itse maksaen saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin, jos on saanut sitä itse.

Noloimpia ovat ne tapaukset, jotka saavat itse isohkoja suvun perintöjä (metsää, kesämökkejä, asuntoja, rahaa), pistävät ne haisemaan, ja omalle jälkikasvulle ei jää muuta kuin virtsatahraisia kalsareita.

Jumala kyllä näkee tällaisetkin tapaukset.

Näkee kyllä, kaiken, mutta olet väärässä, jos luulet Jumalan valtakunnassa pelattavan maallisella mammonalla ja varallisuudella.

Jumala ei todellakaan vahdi, että kaikille kertyy massia tasapuolisesti.

Kullat ja hopeat ovat Minun, sanoo Herra. Omastani Minä jaan.

Ainakin sen verran mitä itse on saanut.

Ainakin saman verran, mitä itse olen perintönä saanut.

Ei. Me veljen kanssa haudattiin äiti sulassa sovussa toisiamme tukien, mitään perintöä ei jäänyt. Miehen isän kuoltua alkoi 15 vuotta kestänyt sukuriita ja riitaisat jaot omaisuudesta joka ei ollut edes kovin merkittävä. Näin tuntuu monella menevän. Kun itsestä aika jättää, toivon että lapset on toistensa tukena eikä tappelemassa maallisesta mammonasta.

Vierailija kirjoitti:

Erikoisia perheitä Suomessa nykyisin... 

Tottakai haluan jättää perintöä lapsille. Ei toki tarvitse kaikkia rahoja perinnöksi säästää, mutta toivon itse pystyväni jättämään kiinteää omaisuutta ja sen verran rahaa, että hautajaisten ja perintöverojen jälkeen jää vielä vähän ylimääräistäkin :). Itse olen todella kiitollinen omille vanhemmilleni saamastani perinnöstä, unohtamatta tietysti myöskään sitä, miten elinaikanaan aina auttoivat tarvittaessa.

Sama. Tulen auttamaan lapsiani rahallisesti myös ennen kuolemaani.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Me veljen kanssa haudattiin äiti sulassa sovussa toisiamme tukien, mitään perintöä ei jäänyt. Miehen isän kuoltua alkoi 15 vuotta kestänyt sukuriita ja riitaisat jaot omaisuudesta joka ei ollut edes kovin merkittävä. Näin tuntuu monella menevän. Kun itsestä aika jättää, toivon että lapset on toistensa tukena eikä tappelemassa maallisesta mammonasta.

Tee testamentti ja ole tasapuolinen, se on paras keino välttää riitoja