Miten asettaa rajat ja sanoa ei?

Lyhyesti taustaa: olen nelikymppinen nainen ja perheessä, ystäväpiirissä sekä sukulaisten kanssa aina se, joka joustaa. Tapaamiset sovitaan muiden aikataulujen mukaan ja minä junailen omat juttuni niin, että tämä onnistuu. Sukulaiset kyläilevät miten haluavat, vaikka minulle ei sopisi ja sanonkin sen suoraan. Omassa perheessä muiden tarpeet ovat etusijalla, minun listan viimeisenä (jos silloinkaan). Autan sukulaisia ja ystäviä monissa asioissa, mutta en juurikaan saa apua.

Tiedän, että olen itse suurin syypää tähän tilanteeseen. Jotenkin olen ajautunut tähän ehkä siksi, että minulle on pitkään ollut aika samantekevää, miten tapaamisia yms. sosiaalisia suhteita järjestetään. Minulle on ollut kohtuullisen helppoa joustaa ja myös järjestellä omia asioitani ilman muiden apua. Vuosien saatossa asetelma on kuitenkin alkanut ottaa päähän, mutta en enää osaa muuttaa tilannetta.

Sekä perheenjäseneni että ystäväni ja sukulaiseni ovat minua parempia sanomaan, mikä heille ei sovi. He käyttävät vahvempia ilmaisuja kuin minä ja toteavat suoraan, että jokin ei sovi. Minä ilmaisen itseäni pehmeämmin - sanon vaikka, että tänään sopii huonosti, kävisikö huomenna. Sukulaiseni sitten vaan toteavat että ei käy, tulen tänään. Tms.

Vinkkejä tilanteeseen? Miten muuttaa näitä vakiintuneita tapoja katkaisematta välejä?