Opiskelu raskauden aikana

Kaikki aina järjestyy. Vaikka asiat olisivat miten. Liian tiukkoja laskelmia ei kannata tehdä eikä itseltään vaatia liikoja: alkuraskauden pahoinvointi voi todella viedä voimat (itselläni ei oikeastaan eli ei ole mikään sääntö) ja toisaalta loppuraskaudessa saattaa (pienelle osalle) tulla ongelmia. Suurin osa raskausajasta sujuu yleensä varsin hyvin eikä ole muuta muutosta kuin kasvava vatsa. Itse kävin osa-aikatöissä ja opiskelin täyspäiväisesti koko raskausajan ilman mitään muutosta aiempaan tahtiin. Lopputyön teko, etenkin jos sitä saa kotona tehdä rauhassa, on tosi hyvä vaihtoehto - itse tein gradun vaikka olin pienen lapsen kanssa kotona. Kaikki on organisoimisesta kysymys. Tosin, kuten joku mainitsi, terveysongelmia, lapsen sairasteluja ym. ei voi ennustaa ja etenkin hoitoonviennin alkuaikoina niitä voi tulla paljon.



Parisuhteelle raskaus ja vauvan saanti ei tee sellaista lisärasitusta mistä julkisuudessa puhutaan: jos kaikki on nyt hyvin, eivät nämä mullistukset sitä ainakaan huonompaan suuntaan muuta. Ongelmia tulee lisää, jos niitä on jo ennestään. Tosin tämäkään ei ole mikään välttämättömyys: meillä ainakin ikään kuin hitsauduimme tiiviimmin yhteen odotuksen ja vauvan myötä, olemme vähemmän itsekkäitä ja luottamus on syventynyt. Väsymys on se mikä tekee kitkaa. Riittävät unet kannattaa itselleen sallia.



Ei sitä kannata liikoja pelätä etukäteen! Itse olen tosi tyytyväinen nyt että annettiin myötä sille tunteelle että lapsi saisi tulla, vaikkei järki ollut ihan samaa mieltä.

Meillä on aikeena jättää syksyllä ehkäisy pois ja antaa lapsen tulla jos on tullakseen. Mulla on opiskelua vielä tämä alkava vuosi ja sen jälkeen sitten gradun kirjoittelua vielä. Hiukan hirvittää, kun on tiedossa rankka vuosi ja läsnäolopakollisia kursseja, opetusharjoitteluja ja muita. Ei muuten, mutta jos oikein paha pahoinvointi sattuu, niin voipi tulla ongelmia. Ja mulla kestää koulumatka 1,5-2h yhteen suuntaan, että koulussa käynti vie kyllä koko päivän.



Mut ajattelin pärjätä silti. Eihän sitä voi tietää kuinka kauan raskaaksi tulemiseen menee ja miten se raskaus sitten sujuu.

" Hyvänä" neuvona voin sanoa että suunnitella voi, mutta ehdottomasti varautua siihen että suunnitelmat muuttuvat! =) Ennen raskautta ja sen aikana ehtii tehdä vaikka mitä (käyväthän suurin osa odottajista normaalisti töissä rv 35 asti), mutta jos raskaudessa ilmenee ongelmia niin suunnitelmat voivat kääntyä päälaelleen. Kannattaa edetä vähän kerrallaan eikä tuntea pettymystä siitä jos ei saakaan tehtyä niin paljon kuin haluaisi/pitäisi.



Aikanaan esikoista odottaessani opiskelumotivaatio oli korkealla, ja sain enemmän aikaan kuin edellisenä vuotena ilman raskautta. =) Onneksi minullakin kuten aikaisemmalla vastaajalla osui alkuraskauden väsymys ja pahoinvointi kesälle - silloin ei jaksanut tehdä yhtään mitään! Kävin luennolla kerran viikossa rv 35 asti ja tein ohessa tutkimusta kandin työhöni, ja ihan hyvin meni. Viimeinen kuukausi oli äitiysloma-aikaa, sillä aivoni olivat pehmentyneet ja kroppa kovilla raskauden takia. Olen kyllä kuullut joidenkin pinnistelevän synnytykseen asti, itse soin itselleni periksi antamisen vaikka kandin työ jäi viimeistelemättä.



Äitiyslomaa pidin sellaiset 5-6 kk, jolloin syyslukukausi alkoi sopivasti ja itsestänikin tuntui että kaipasin älyllisiä virikkeitä. Koska en enää imettänyt ja mies pystyi olemaan kotona 1pvä/vko, järjestin itselleni " luentopäivän" jolloin olin pääasiassa opiskelija. Myös tytön isovanhemmat hoitivat häntä n. 1krt/vko. Sama homma jatkui koko lukuvuoden, ohessa olin äitiyslomalla/hoitovapaalla. Kandityö valmistui ja aloitin maisterin opinnot.



Opinnot ovat vaikeutuneet tytön kasvaessa, sillä hänen unen määränsä on vähentynyt ja vauhti kasvanut, enkä jaksa enää opiskella illalla vaikka vuorokaudessa riittäisi tunteja. Eli suosittelen lämpimästi pienimuotoista opiskelua myös vauva-aikana jos vaan motivaatiota ja aikaa riittää, mutta ehdottomasti ei kannata vaatia itseltään liikoja. Vauvan ja äidin hyvinvointi on kuitenkin aina se tärkein.



Nyt odotan toista lasta ja gradu on kesken. Esikoistyttö, nyt 1 v 4 kk, aloittaa ensi viikolla päiväkodissa (mammalla haikea mieli...) ja minulla on parhaimmillaan 2-3 kk aikaa tehdä gradua ennen vauvan syntymää - nyt siis rv 27. Motivaatio on jälleen korkealla, ja yritän saada sen osuuden tehtyä mikä on mahdotonta vauvan kanssa, eli noin 15 tutkimushaastattelua...



Unelmani olisi valmistua ensi keväänä, jolloin toinen lapsi on n. 7 kk, mutta se jää nähtäväksi. Jos hän on helppo tapaus ja esikoinen viihtyy päiväkodissa, niin se on mahdollista, mutta luulenpa ettei niin hyvin mene... =)

Oli rankkaa, mutta kaikki meni hyvin. Tutkintotyön kanssa tuli kiire ja yöt menivät pitkälti valvoessa ja stressatessa. Ihme että lapsesta tuli noin rauhallinen... Tai no toisaalta onhan tuo äkkipikainen.



Olin niin pieni vatsainen että osa opettajistani huomasi minun odottavan lasta vasta valmistujaisjuhlissa kun minulla oli masun kohdalta kireä mekko päällä. En siis saanut erityiskohtelua vaan raadoin yhtä lailla kuin muutkin.



Esikoiseni syntyi 20 päivää valmistumiseni jälkeen, joten kireälle meni mutta niin oli tarkoituskin. Kalenterista laskettiin että nyt voidaan alkaa yrittää jos meinataan että koulusta pois ja sitten lapsi... (luotettiin siihen silloin sinisilmäisesti että raskaus kestää täysiaikaiseksi asti). Ja olimme onnekkaista kun onnistuimme heti ensi yrittämällä :)

Minä olin opinnot aloittaessani raskaana ja ensimmäisen syyslukukauden kokonaan opiskeluissa mukana, kun la 6.1, joulukuussa jäin äippävapaalle, jolla olinkin kokonaisen vuoden ja hyppäsin aikaisemman vuosikurssin mukaan. Nytten melkee viiden perästä oottelen toista, väännän gradua ja la lokakuun puolivälissä. Hyvin monet opiskelukaverinikin ovat saaneet lapsia opintojensa aikana (jotkut jopa 3), eikä ole ollut ihmeempiä ongelmia, opettajat on olleet tod. ymmärtäväisiä esim. lasten sairastelujen ja hoitoasioiden sumplimisten suhteen, onhan heilläkin monilla lapsia! Paremmin lapsellisuus minun nähdäkseni antaa ihan tervettä näkökulmaa myös opiskeluihin!

esikoista odottaessani. Opiskelu sinänsä sujui ihan hyvin ja vauva masussa kannusti kyllä minua valmistumaan. Koska raskauden sujumista on mahdoton tietää etukäteen niin jonkin lainen varasuunnitelma täytyy mielestäni kyllä myös olla. Itse jouduin sairaalan totaaliseen vuodelepoon raskausviikolla 32 ja lapseni syntyi kuukauden etuajassa keskosena. Gradun ehdin jättää juuri ennen sairaalaan joutumista ja paperit sain esikoiseni ollessa 2 viikkoa. Mutta jos tarkoituksenani olisi ollut käydä luennoilla loppuun asti niin suunnitelmat olisivat kyllä muuttuneet sillä ennen sairaalaan joutumista olin kotona levossa ainakin kuukauden. Toki raskaus voi mennä myös ihan ilman mitään ongelmia ja opiskella voi loppuun asti.

Opiskelen ekaa vuotta sairaanhoitajaksi ammattikorkeakoulussa. Tammikuussa esikoinen ilmoitti tulostaan. opiskelen aikuispuolella, eli koulua käyn vain 2-3 päivää viikossa, muut päivät olen töissä. En ole kokenut opiskelua raskauden aikana raskaaksi, vaikka alkuraskauden voin tosi pahoin, mutta se ei haitannut opiskelua.



Monista ehkä tuntuu hullulta, että aloitin opiskelut syksyllä ja heti hankkiudun raskaaksi. Meille lapsen saaminen ei ollut itsestään selvyyn, olimme jo lähes luopuneet toivosta, että voisin raskautua " luonnollisin menetelmin" , tämä lapsi on siis suorastaan ihme. Elämää on kuitenkin lapsettomuudesta huolimatta jatkettava eteenpäin, ajattelin etten voi jäädä junnaamaan työhön josta en niin kauheasti pitänyt vain sen vuoksi, että jos joskus tulisin raskaaksi niin ainakin tulevaisuus olisi taloidellisesti turvattu. Asioita punnittuani päätin jätää kokopäivä työn ja ruveta opiskelijaksi. Päivääkään en ole katunut valintaani.

Ja mitä opiskeluun ja raskauteen tulee, niin sain tämän lukukauden hoidettua onneksi loppuun. Äitiysloma alkaa vasta elokuussa ja laskettu aika menee syyskuulle. Minulla sinänsä hyvä tilanne kun ei kesken lukuvuotta tarvi koulua keskeyttää. Silti minulla on vakaa aikomus mennä vielä elokuussa muutamille luennoille....



Raskaus on pätevä syy keskeyttää opinnot toistaiseksi. Minun koulu tuntuu ainakin tosi joustavalta ja minulle tehtiin jo alustavasti henkilökohtainen opetussuunnitelma. Keskeytyksen ei pitäisi olla ongelma jatkolle. Valmistuminen vaan lykkääntyy.



Toisille ihmisille raskauden alkamisen suunnittelu on mahdollista ja silloin kannattaa punnita eri vaihtoehtoja, hankiiko lapsen kesken opiskejujen ja jatkaa opintoja myöhemmin vai ajoittaako lapsen syntymän heti valmistumisen jälkeen. Vaikeita asioita pohdittavaksi, mutta aina ei ole vaihtoehtoja tälläiselle pohdiskelulle, lapsen saaminenkaa ei ole aina itsestäänselvyys.

Vielä en osaa kysymyksiisi vastata, mutta sen verran ajattelin mainita että itse opiskelen yliopistossa ja valmistuminen ei ole vielä lähelläkään, mutta silti ensimmäinen lapsi olisi tulossa joulukuussa. Alkuraskauden väsymys on ollut aikamoista ja luultavasti joudun selittämään kelalle vähäisiä opintopisteitä, mutta tarkoituksena olisi koittaa käydä syyslukukausi niin loppuun kuin mahdollista -luennoillahan istuminen ei raskasta ole... Opintoja jatkan taas joko ensi vuoden syksyllä tai kun lapsi on vuoden ikäinen -riippuu vähän siitä miten vauvan kanssa menee ja miten itse jaksan. Lapsen saaminen jo tässä vaiheessa ei huoleta yhtään, koska emme olisi jaksaneet odottaa sinne asti kun on molemmilla ammatit, työpaikat ja on omakotitalo (mitä monet tuttavat sanovat että olisi ollut hyvä odottaa) enkä usko että nälkään kuollaan vaikka minä en paljon rahaa tienaakkaan. Lukioaikana ajattelin vielä että ensin työpaikka sitten lapset, mutta eihän kaikki mene koskaan suunnitelmien mukaan =)

Oli mielenkiintoista lukea teidän kokemuksistanne. Juuri tuon hedelmättömyyden vuoksi mietin jo tässä vaiheessa lasten hankkimista (suuria vaikeuksia suvussa siinä suhteessa enkä usko olevani poikkeus vaikka en olekaan vielä ottanut siitä selvää). Siinä mielessä tilanteemme eroaa, että minun ei ole mahdollista enää jäädä vuodeksi tai kahdeksi kotiin, sillä olen käyttänyt jo poissaolokauteni ja tarkoitus olisi valmistua kokonaan ennen kotiin jäämistä lasten kanssa. Samoin koulussani on läsnäolopakko useimmissa aineissa, joten pelkästään tenttimällä ei selviä (ja opettajat enimmäkseen joustamattomia tuossa asiassa).



Tuona kautena jolloin olisimme pohtineet raskautta tekisimme molemmat lopputöitämme. Onkohan liian rankkaa aikaa raskaudelle? Miten parisuhde esimerkiksi kestää teillä opiskelun ja raskauden? Yleensähän itse opiskelukin on jo jonkin verran stressaavaa (tenttikaudet, ryhmätyöt, harjoittelut) ja kun siihen lisätään vielä raskaus niin luulisi että ongelmia syntyisi myös siitä.



Lisää kokemuksia kuulisin mielelläni myös muilta, jotka eivät ole vielä jakaneet mietteitään. :-)

Tosin opiskelu ei ole siinä mielessä päätoimista, että olen tehnyt sitä työn ohessa. Valmistuin yliopistosta kasvatustieteen kandidaatiksi, kun kuopus oli vajaa 1v. Kandin lopputyön tein nuorimmaisen ollessa 2kk-5kk. Tämä neljäs raskaus oli minulle helppo ja jaksoin käydä luennoilla vielä 2vkoa ennen vauvan syntymää ja taas yliopistolla istuttiin kun hän oli 2vkoa, joten itse toivuin hyvin ja kun lastenhoito kolmen jälkeen jo aika rutiinia, en pelännyt vauvan kanssa luennoille lähtöä. Kun vauva oli 1kk-3kk meni hyvin kerran viikossa proseminaari-istunnoissa, mutta kun alkoi olla enemmän hereillä, niin mummi tuli hoitamaan, että sain proseminaarini tehtyä aikataulussa. Muuten kaikki olikin jo aika pitkälle suoritettu siinä vaiheessa, muutamaa tenttiä ja ruotsin kurssia lukuunottamatta.



Niin isommat lapset oli hoidossa ja koulussa, joten vain vauva oli siis päivisin kanssani.

Mä en kokenut opiskelua raskausaikana rankaksi, olen saanut molemmat lapset opiskeluaikana. Tosin alkuraskauden pahoinvointi osui molemmissa raskauksissa kesäloman aikaan ja molemmat raskaudet sujuivat hyvin. Muutoin opiskelu sujui normaaliin tapaan, paitsi kuukausi ennen laskettua aikaa alkoi motivaatio todella laskea, joten opintopisteitä ei tullut ihan niin paljon kun olin kuvitellut tässä toisen raskauden aikana, koska kotona oli sitten jo esikoinen hoidettavana.



Sitten kun lapsi syntyy, kannattaa äitiysloma pyhittää lapselle, ainakin esikoisen saaminen on niin iso juttu, että mä pidin vuoden tauon opinnoissa. Kun esikoinen täytti vuoden, niin alkoi vähitellen muukin maailma kiinnostaa ;)



Eli mun mielipide on, että kannattaa tehdä mahdollisimman paljon opintoja pois alta ennen lapsia. Me tehtiin lapset kesken mun opintojen, koska ikää alkoi tulla (olin 29v kun esikoinen syntyi) ja mulla on jo yksi tutkinto ja työkokemusta aikaisemmin. Ja jos ehtii olla jonkin aikaa töissä ennen kuin lapsi syntyy, niin äitiyspäivärahakin on sitten parempi. Ja tietysti se oma halu saada lapsi on kaikista tärkein...jos se on tarpeeksi suuri, niin opiskelu ei ole este :)

Sain tietää raskaudesta viime lokakuussa. Syksy meni ihan hyvin vaikka vähän oli pahoinvointia, alkukevät paremmin koska pahoinvointia ei enää ollut ja mahan koko tms. ei enää haitannut. Oli kyllä työn ja tuskan takana suoraansanottuna lukea vielä tentteihin ja kirjoitella esseitä toukokuussa kun tuntui ettei millään olisi enää jaksanut keskittyä muuhun kun odottamiseen. Samoin vatsan kanssa alkoi olla vaikea istua tietokoneen ääressä n. rv 34 asti. Mutta kunnialla sain lukuvuoden hoidettua loppuun asti.



Riippuu varmasti täysin itsestä ja siitä miten raskaus sujuu, miten opiskelun käy. Jos on todella paha pahoinvointi esimerkiksi niin silloin voi olla aika vaikea keskittyä mihinkään.



Me ' teimme' tämän lapsen ihan tarkoituksella kesken minun opintojani, mieheni on jo työelämässä. Aion olla vuoden kotona ja sitten tehdä tutkintoni loppuun, n. vuosi-puolitoista on vielä maisterin tutkinnosta jäljellä. uskon lapsen vaan parantavan opiskelumotivaatiotani, joka on aiemmin ollut vähän hukassa. Eipä enää voi lorvia kun pitäisi joskus sitten töihinkin päästä tienaamaan rahaa perheelle!

Mielenkiinnosta lueskelin noita teidän kirjoituksianne, kun mekin olemme kihlattuni kanssa miettineet ensimmäisen lapsen yrittämistä. Saan nyt kesällä graduni valmiiksi ja periaatteessa kaikki vaadittava maisterin tutkintoon on tehty, mutta toiveissa olisi vielä hieman opiskella yhtä sivuainetta. Harmi vaan, että kyseistä sivuainetta piti hakea ihan pääsykokeiden kautta, eikä minua valittu :( Syksyn suunnitelmat on siis vielä ihan auki, mutta mietin, että jos haluan hakea kyseistä ainetta vuoden päästä uudelleen, niin minun pitäisi kehitellä ensi vuodeksi joitain opintoja. Töitä kun tuskin saisin " pelkällä" maisterin papereilla, eli tutkintoa ei kannattaisi vielä ottaa ulos. Ärsyttää tällainen keplottelu... Ja takuita kun ei ole, että saisin sitä opinto-oikeutta vielä ensi vuoden haussakaan. Mutta siis, vauva on ollut mietinnässä jo jonkin aikaa ja yksi kriteeri minulla on aina ollut se, että opinnot pitäisi olla niin hyvin kasassa, ettei valmistuminen varmasti jäisi. Toisaalta olen ajatellut myös niin, että ensimmäinen vauva voisi olla fiksua yrittää hankkia jo opiskeluaikana. Ja nyt onkin sitten mietinnässä, että olisko nyt oikea aika yrittää? Kieltämättä aika hankala miettiä sopivaa ajankohtaa, kun tuntuu, ettei uskaltais olla työelämästäkään kauaa poissa, varsinkaan vasta valmistuneena... Vai teenkö tästä vaan itselleni liian monimutkaisen asian? Miten olette muut perustelleet oikeaa yritysajankohtaa?

Itse suoritin toisen tutkintoni kiiiiiiireeeellä loppuun kuopuksen ilmoitettua tulostaan. Eli kuulin vauvan tulosta lokakuussa (yllätyksenä) ja valmistuin toukokuussa, kun LA oli kesäkuussa. Siinä tuli yli 80 opintoviikkoa alle vuoteen, joten rankkaahan se oli, mutta kannatti. Kahden lapsen kanssa en enää millään olisi jaksanut opiskella!



Opiskeluaikana raskaus saattaa olla jopa helpompaa kuin työelämäaikana (molemmat olen kokenut), koska opiskeluissa on enemmän joustonvaraa, ainakin yliopistossa. Toisaalta itselläni tiukka aikataulu veti päivät pitkiksi, jopa 12-tuntisiksi ja raskausajan väsymys veti välillä t o d e l l a lötköksi, joskus olin ihan epätoivoinen väsymykseni kanssa, kun tuntui etteivät silmät pysy auki väkiselläkään. Onneksi ei ollut pahoinvointia! Toisaalta samaan aikaan vaati uhmaikäinen esikoinen oman osansa, huhhuh. Mutta silti tein mielestäni oikein, nyt on toinenkin tutkinto taskussa ja olen " vapaa" hoitamaan vauvaani kaikessa rauhassa. Töiden aika on sitten joskus, kun siltä alkaa tuntumaan :)

Itselläni on toinen tutkinto käsillä, käyn koulua 2-3 iltaa viikossa. Päätimme tehdä esikoisemme kesken opintojeni ja päivätyön. Olin kai noin puolessa välissä opintoja silloin. Raskausajan halusin pyhittää vain odotukselle, toisin kuin monet. Valinta tuntui itsestä hyvältä, sillä alkuraskaus tuntui raskaalta ja niin uudelta kokemukselta. Halusin ajatuksilleni aikaa.



Opintoja jatkoin hieman ennen lapsen syntymää, kaksi päivää ennen synnytystä olin luennoilla, viikonloppuna synnytin ja maanantaina palautin tehtäviä. Kaikki meni siis toipumisessa hyvin. Olin varautunut lukukauteen verkkokurssein ja yhdellä iltaläsnäololla. Kolmen viikon kuluttua synnytyksestä menin ensimmäisen kerran käymään luennolla. Varsinaisesti kun esikoisemme oli 3kk kävin kaksi iltaa viikossa luennoilla. Ostin imetystää varten sähköpumpun, joten sikäli lapsi sai opinnoista huolimatta rintamaitoa. Vuoden saldo opintoviikkoina oli 27.



Nyt odotan kakkostani ja olen jälleen tauolla opinnoistani. Sama valinta. Opinnot aloitan kun lapsi on 3 kk. Kesällä otan harrasteena muutaman opintoviikon. Olisin mahdollisesti valmis kun kakkoseni on 2-2,5 vuotta. Työharjoittelun ja opinnäytetyöni teen työelämässä. Opintovapaita tulisi käytettyä 1,5-2vuotta. Valmistuisin kuitenkin tavallaan yhtä nopeasti kuin muutkin.



Omalla kohdallani on jotenkin helpompaa lukea tenttikirjoja pienen lapsen kanssa kuin vanhemman. Pieni lapsi nukkuu paljon, joten kyllä sitä aikaa on. Pahimmin pään saa sekaisin, jos ei ehdi ekoina unina nukkua vähintään kolmea tuntia ennen yöheräämistä. Itsekin voi mennä aikaisemmin nukkumaan, jolloin päivällä saa kyllä luettua. Itse ajattelen, että äiti ei ole ihan kaikki kaikessa. Pieni lapsi on toki äidistä riippuvainen (maito mm.), mutta muutaman tunnin poissaolo pari kertaa viikossa menee monilta omiin harrastuksiinkin tai shoppailuun.



Ainahan sitä on helpompaa opiskella ilman perhettä tai työtä jne. mutta itselleni luennot ovat olleet myös henkireikänä äitiydessä. Varmaan hullunlailla harastaisin jotain, sillä perusrutiinien toisto mökkihöperöittää ainakin minut ennen pitkään. Toisaalta haluan suoda lapsilleni mahdollisimman pitkän kotona olon. Saattaa olla, että menen töihin kun lapset ovat 2 ja 4 vuotiaita. Monilla ystävilläni lapset ovat menneet tarhaan noin yksi vuotiaina.



Niin ja lopuksi pitää vielä sanoa.. kannattaa aina olla kaksi tai kolme visiota miten opinnot menevät. Ja tehdä opintoja silloin kun voi. Lapsen kanssa kaikki ei aina mene niin kuin on suunnitellut. Ne on mm. joskus kipeinä. Onneksi on yleensä kouluissa se opintovapaa jousto.

Itse olen tehnyt töitä ja opiskellut 18 vuotiaasta. Raskautuessani mikään ei muuttunut. Opiskelin päätoimisesti ja tein töitä 25-30 tuntia viikossa. Mieheni teki samaan aikaan täyttä viikkoa töissä sekä opiskeli. 3 kk ennen laskettua aikaa vähensin työmäärää 15-20 viikkotuntiin. Luennoilla jaksoin hyvin. Työt lopetin 1,5kk ennen la:ta ja luennoilla kävin loppuun saakka (vedet meni ke, niin vielä ma istuin luennolla).



Mielestäni tämä kaikki oli ihan iisiä ja jaksoin jopa paremmin kuin aiemmin. Eipä ollut kankkusia, jotka tulivat riennoista. Myös oma raskauteni oli viimeistä kuukautta lukuunottamatta helppo. Mielestäni ei kannata murehtia etukäteen ja toisekseen uskon, että perhelait menee opinahjojen sääntöjen ohi...



I ja K, 11,5 vkoa

Kiitoksia kaikille vastaajille! Lisää omista kokemuksista saa kirjoitella ihan mielellään. :-)



Saamieni vastausten perusteella, olen aika eri tilanteessa tällä hetkellä juuri sen vuoksi että ei ole mahdollisuutta pitää taukoa opiskelusta kun olen kaikki mahdolliset tauot jo käyttänyt ja koulussa on tuo läsnäolopakko. Luultavasti odottelemme mieheni kanssa vielä vuoden tai enemmän kunnes opinnot ovat ohi eikä niiden vuoksi tarvitse sitten enää huolehtia. Lisäksi en koe mielekkäänä edes pitää parin vuoden taukoa, kun aion jäädä kotiäidiksi muutamaksi vuodeksi, joten en kuitenkaan laittaisi lasta päiväkotiin parin vuoden päästä. Lähinnä ajattelin opinnäytetyön kirjoittamisen aikana aikaisintaan yrittää perheen perustamista. Saa nähdä kuinka rankkaa siitä mahdollisesti sitten tulee, jos päätämme kokeilla. :-)