Olen sosiaalisissa tilanteissa aivan uuno! Apua!

Tilanne on siis se, että olen erakoitunut. Olen aina viihtynyt hyvin yksin ja ollut ujo ja hiljainen eli vääränlainen ihminen. Siksi olen vetäytynyt omiin oloihini. Toisinaan kuitenkin tahtoisin ystäviä, mutta koska olen ollut niin kauan yksin, ei minulla ole sosiaalisia taitoja enää hitustakaan jäljellä. Joskus keskustelen ihmisten kanssa netissä ja se sujuukin paremmin. Kasvokkain "jäädyn" täysin. En keksi mitään sanottavaa, olen todella tietoinen kropastani ja ilmeistäni, möläytän jotain tyhmää, kun yritän epätoivoisesti keksiä jotakin sanottavaa, sanat menevät sekaisin, kun yritän vastata kysymykseen jne. Erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa mietityttää myös moni asia, kuten: Kuinka kauan kahvittelun tulisi kestää? Pitääkö viedä jotain mukanaan jos menee toisen luo vierailulle? Jos pitää, niin mitä? Jos käy yhdessä lenkillä, niin kuinka pitkä lenkki olisi hyvä ja pitääkö sen jälkeen kutsua toinen vielä vaikka kahville? Jos kutsuu kotiinsa ensimmäistä kertaa, pitääkö koko asunto esitellä?

Minun pitäisi tavata joku päivä eräs nettituttu, mutta en millään uskalla. Asumme aika lähellä toisiamme, joten tapaaminen voisi olla ihan vain kävelylenkki tai kahvittelu. Mutta kun minulla ei ole niitä sosiaalisia taitoja, joten tiedän, että mokaan jotenkin. Niin käy aina. Tunnen myös olevani vääränlainen ihminen, siis liian hiljainen, vakava ja tylsä. En tiedä, jaksanko nyt pitää yllä pirteää roolia, kun olen muutenkin väsynyt. En kuitenkaan viitsisi sanoa, että en haluakaan tavata, koska törkeäähän sekin olisi. Toisaalta se on ehkä ainoa vaihtoehto. Erakkous on tainnut kohdallani päästä jo niin pahaksi, ettei tästä voi enää selvitä.