Lue keskustelun säännöt.
Olen ollut tipaton 22 päivää!
06.12.2019 |
Jaksaminen ja mieliala on parantunut huomattavasti eikä paino ole noussut vaikka olen herkutellut suhteellisen vapaastikin. Aion ehdottomasti jatkaa. Ensimäinen viikko oli psyykkisesti todella vaikea mutta nyt on ennemminkin vaikea ymmärtää, miksi kukaan haluaa myrkyttää itseään alkoholilla. Tai no ymmärrän jos se joillakin poistaa psyykkisiä estoja mutta itselläni vaikutus on lähinnä vain rauhoittava ja mieliala laskee heti kun lasku alkaa.
Kommentit (14)
Onnea hyvästä suorituksesta, hienoa sinä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnea! Siitä se lähtee. Minulla päihteettömiä vuosia on jo seitsemän, enkä ole katunut eikä sitä kukaan kyseenalaista (enää).
Onnea, hieno saavutus!
Minulla on kohta 130 päivää tipattomuutta mittarissa ja ajatus alkoholin juomisesta tuntuu ihan järjettömältä. Alkoholiriippuvainen en ollut, mutta kovan linjan suurkuluttaja kyllä. On todennäköistä, että jos olisin jatkanut vain pari kolme vuotta samalla linjalla, olisi juomiseni alkanut vakavasti tuhota fyysistä terveyttäni. Mielenterveys rupesi jo kärsimään. Painosta puheen ollen: minulle kävi niin, että kun lopetin juomisen, laihduin vaatekoon verran kuin huomaamatta ilman muita toimenpiteitä. Juomani määrät olivat niin suuria ja juominen suhteellisen usein toistuvaa.
Tsemppiä jatkoon, sinä pystyt siihen!
Onnea ja tsemppiä kaikille tipattomille, jatkakaa samaan malliin! Olette upeita!
Vierailija kirjoitti:
Päiihteet todellakin on lääke ja siiinä vaiheessa se ei enää ole pelkästäään lääke kun siihen tilaan jää koukkuun, alkoholi on niinkuin tyhjän elämään täyyte. Elämä on parasta huuumetta ja niin se on. Se kaksiteräiinen miekka on siinä että alkoholi estää löytämäästä elämäää ja janoamasta sitä alkoholin sijaan, mutta kun alkoholi on pelisssä niin ei ole halua etsiä elämääää alkoholin sijaan.
Eräs raitistunut ystäväni totesi saman asian vähän eri sanoilla. "Elämä vie paljon lujempaa kuin mitä päihteet ikinä. Luulin, että se olisi juuri toisin päin mutta viina toimikin pelkkänä jarruna."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin tipattomalla päivälleen viisi ja puoli vuotta, mutta sitten jano voitti.
itse en näe enään tipattomuutta vaihtoehtona tässä maailmassa.selvinpäin näkee vain kuinka p**ka tä maailma on.keski-ikäisenä,yksinäisenä ja kohta työttömänäkin miehenä ei odota enään tulevaisuudelta yhtään mitään..alkoholi on hyvä lääke siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut jo 14päivää. Toki tiedän että korkki aukeaa ja lasi täyttyy kylmästä juomasta ensi voikin keskiviikkona, sanoisin, ehkä jo tiistaina.
Pidän välillä 3-6viikon kuivatteluja. Pidempää en pysty enkä ole oikein yrittänytkään. Tämäkin on jo hyvä suoritus. Kun on mahdollisuus juoda,olen suurkuluttaja eli pullo viiniä ja pari olutta päälle joka toinen pöivä. Sitten onkin taas viikon jälkeen aika alkaa himmailemaan. Sitä se ikä teettää, tämmöiset viikkojen himmailur ei käyneet mielessäkään 1990-luvilla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ole juonut puoleen tuntiin. Se on kuitenkin totta, että tulee juotua, koska ei ole parempaakaan tekemistä ja en oikein enää muista edes, mitä vapaa-ajalla voi tehdä ilman kaljaa. Tuntuu, ettei mitään.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut jo 14päivää. Toki tiedän että korkki aukeaa ja lasi täyttyy kylmästä juomasta ensi voikin keskiviikkona, sanoisin, ehkä jo tiistaina.
Pidän välillä 3-6viikon kuivatteluja. Pidempää en pysty enkä ole oikein yrittänytkään. Tämäkin on jo hyvä suoritus. Kun on mahdollisuus juoda,olen suurkuluttaja eli pullo viiniä ja pari olutta päälle joka toinen pöivä. Sitten onkin taas viikon jälkeen aika alkaa himmailemaan. Sitä se ikä teettää, tämmöiset viikkojen himmailur ei käyneet mielessäkään 1990-luvilla...
Nuo muutaman viikon kuivattelut ovat aina parempi kuin ei mitään taukoja välissä. Kun vielä join, pidin itsekin pitkin vuotta useampia 3-4 viikon taukoja ryypiskelystä. Tauon jälkeen huomasi aina, että humalasta tuli oikeasti hyvä fiilis eikä sellainen apaattinen vitutuspöhnä. Lopulta tosin nuo kuivattelutkaan eivät enää auttaneet vaan vitutuspöhnästä tuli krooninen. Katsoin siis parhaaksi ruuvata korkin kiinni.
Päiihteet todellakin on lääke ja siiinä vaiheessa se ei enää ole pelkästäään lääke kun siihen tilaan jää koukkuun, alkoholi on niinkuin tyhjän elämään täyyte. Elämä on parasta huuumetta ja niin se on. Se kaksiteräiinen miekka on siinä että alkoholi estää löytämäästä elämäää ja janoamasta sitä alkoholin sijaan, mutta kun alkoholi on pelisssä niin ei ole halua etsiä elämääää alkoholin sijaan.