Kristinusko on kauhea sortouskonto

Keskiajalla kirkonkin opetuksesssa on varmasti ollut monenlaisia kummallisuuksia, kuten eläinten oikeudenkäyntejä ja niitä noitarovioita inkvisitioineen (joskin niitä on ollut todellisuudessa kovin paljon vähemmän, kuin mitä niistä tänä päivänä meteliä pidetään halutessa demonisoida kristinuskoa, samoin kuin ristiretkistä itkeminen. Harvoin puhutaan siitä, miten paljon hyvää ja laupeutta vaikkapa luostarilaitokset ovat harjoittaneet ihmisten parissa kautta aikojen tai siitä, miten yliopistot syntyivät luostarien oppineiden teologien keskellä tai miksei puhuta lukemattomien pyhien ihmisten kuten vaikka Fransiscus Assisilaisen laajasta vaikutuksesta ja rakkauden esimerkistä, mutta näistä ei ole korrektia puhua, koska kristinuskohan on kauhea sortouskonto.