Miksi poikalapsille ei opeteta ihan sanoja asioita kuin tytöillekin?
Minua sitten ärsyttää se, että poikia aina moititaan villeiksi ja ilkeiksi, ja äidit lyöttäytyvät tyttöjensä kavereiksi. Syy poikien käytökseen löytyy kuitenkin melkein poikkeuksetta vanhemmissa!!!!
Minulla kaksi poikaa ja molemmat hyvin empaattisia, rauhallisia, taitavia koulussa, musikaalisia yms. Siis tarkoitan tällä sitä, että ihan varmasti samalla viivalla sosiaalisilta ja muiltakin taidoilta kuin tytötkin. Opettajat kehuvat minulle poikieni hyvää käytöstä ja olisi aina laittamassa heitä tyttöjen porukkaan opiskelemaan. Poikani eivät kuitenkaan ole "tyttömäisiä", vaan olisivat mieluiten poikien seurassa. Useimmat heidän kaverit vaan sattuvat elämään pelimaailmassa. Puhuvat tap pamisesta, ninjoista ja kaikenmaailman ötököistä. Koulu ei maistu ja urheiluharrastuksia ei ole. Mutta eipäs vanhemmat näiden poikiensa kanssa yhtään mitään teekkään tai opeta empatiaa ja sosiaalisia taitoja. Niitä pitää opettaa lapsille!! Taaperosta asti kieltää kaikki lyöminen ja satuttaminen. Kaikki väkivaltaohjelmat ja pelit pitää kieltää lapsilta! Lapsille pitää opettaa leikkimistä ja lelujen jakamista. Lapsilta pitää vaatia rauhallisuutta ja kaunista käytöstä. Miksi pojat olisi tässä asiassa eri asemassa kuin tytöt? Ihan samalla tavalla voitte kasvattaa ne tytöt ja pojat. Tällä tapaa saataisiin kunnollista väkeä maailmaan. Monet näyttävät panostavan tyttöönsä 100% ja pojat laitetaan rauhottumaan tietokoneen ja tv äärelle. Hienoa työtä vanhemmat.
Kommentit (5)
Minulla on molempia ja ihan samalla tavalla on kaikkia kasvatettu.
Mä oon kyllä sitä mieltä, että puheet tappamisesta ja ninjoista ei sulje pois empatiaa. Mulla on kaksi empaattista poikalasta. Etenkin nuorempi (5-vuotias) on erittäin huomaavainen ja päiväkodista ei ole koskaan tullut muuta kuin ylistävää palautetta. Esim. jokaisessa vasukeskustelussa on aina sanottu, että lapseni ei koskaan vahingoita ketään tai pahoita kenenkään mieltä tahallaan. Hän ihastelee kaikkea kaunista, kukkia, kauniita maisemia, kauniita tavaroita ja taideteoksia ym. Mutta, kuten hän itse sanoo: "minä tykkään söpöistä asioista JA taistelujutuista". Vanhempi lapsi on koululainen. Hän on erittäin eläinrakas, ja vaikka hän on luonteeltaan nuorempaa lasta jurompi, en ole koskaan saanut koulusta ja päiväkodista sellaista palautetta, että hän olisi taipuvainen kiusaamaan tai lyömään. Myönnän, että munkin korvaan kuulostaa pahalta, kun hän selittää Minecraft-juttuja ja puhuu tappamisesta ja lyömisestä, ja huomaan, että jonkinlaista ristiriitaa hän itsekin asiasta kokee. Mun mielestä nuo pelimaailmat ovat niin erilaisia kuin oikea maailma, ettei niiden tapahtumia voi oiken verrata. Toki jos lapsen ainoana virikkeenä on lähinnä pelit ja väkivaltaiset ohjelmat, niin tokihan ne vaikuttavat, mutta jos tarjolla on muutakin, niin en näe niitä (ikätaso ja ruutuaika huomioon ottaen) ongelmana.
Minä olen aivan täynnä tätä sukupuolihömppää.
Miksi sukupuolierot pitää häivyttää pois ja mitä pahaa niissä on?
Sukupuolet nyt vain tuppaavat olemaan käytökseltään,taidoiltaan tai vaikka ajatusmaailmaltaan melko erilaisia tapauksia. Toki aina niitä muutamia yksilöitä löytyy ketkä ovat "henkisesti" eri sukupuolta mitä heidän fyysinen sukupuoli on.
Jos sukupuolet kasvattaa samalla tavalla niin ei ne sukupuoliroolit tai sterorypiat mihinkään katoa.
Nykyään tuntuu oleva jopa rikos sanoa se että pojat ja tytöt leikkivät eri leluilla tai että on olemassa miestentöitä ja naistentöitä, vaikka tämä on fakta.
Oikeastaan on väärin kasvattaa kaikkia lapsia samalla tavalla, jokaista pitäisi kasvattaa yksilönä.
Mikään maa maailmassa ei ole vielä onnistunut tekemään sukupuolista samanlaisia, onko suomi ensimmäinen maa maailmassa missä ei ole sukupuolirooleja? Koko ihmiskunnan historian ajan ihmisillä on ollut sukupuoliroolit käytössä ja ihmiset on asustaneet maapallolla jo aika pitkän ajan...
Ihan jo metsästäjä(miehet) ja keräilijät(naiset) ajoilta asti meillä on ollut sukupuoliroolit käytössä...
Meillä on 2 tyttöä ja 2 poikaa, kaikki kasvatettu samalla tavalla mutta he ovat jo omaksuneet perinteiset sukupuoliroolit.
En oikein osaa sanoa, kun minulla ei ole tyttöjä. Minulla ei ole toisaalta ole veljiä, joten en ole lapsena nähnyt (ja lapsuudestani on melko kauan, silloin tytöt ja pojat monessa perheessä kasvatettiin todella eri tavoin) sitä suhtautumiseroa. Omat poikani olen kasvattanut niin hyvin kuin olen osannut, lapsina, en niinkään poikina.