Lue keskustelun säännöt.
Mies aikoo tehdä tulevalle lapselle isyystestin vaikkei edes epäile mitään, sanoo että vain varmuudeksi että tietää ennen kuin investoi koko...
27.11.2019 |
Onko tällainen tilanne epäluottamuslause vai pitäisikö tätä ymmärtää miehen kantilta ja astua miehen saappaisiin ennen kuin reagoi ikävästi?
Naisenahan tietää aina, että se on oma lapsi kun se itsestä pullahtaa ulos. Mies kuitenkaan ei koskaan voi olla varma, ei koskaan. Pitääkö miehen kantaa ymmärtää tässä ja antaa hänen tehdä se testi, että hän voi olla sitten hyvillä mielin ja investoida loppuelämänsä VARMUUDELLA omaan lapseen?
Kommentit (7876)
Niin olikos isyystestimiehellä taas tässä se ajatus, että se isyys voi vielä muuttua myöhemmin, ellei testiä tehdä. Eli jos tänään luotat vaimoosi, hän voi tulevaisuudessa pettää ja silloin sen olemassa olevan lapsenkin isyys muuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En syyttäisi mitenkään. Miehellä on oikeus tietää ja saada se varmuus isyydestä.
n20
Onko miehelläsi siis oikeus teidän suhteessanne pitää sinua lähtökohtaisesti pettäjänä.
No joku nainen se pettäjä kuitenkin on, kun niitä lapsia edelleen on, jolla on ”väärä” isä. Kenen vaimoja ne sitten on? Miten tällaiset naiset voidaan seuloa, jos ei kaikille tehdä testiä? Jotkut ihmiset ovat jopa patologisia valehtelijoita eikä varmaan olisi kiva herätä kymmenen vuotta myöhemmin ja tajuta tilannetta.
No, minä en ole onneksi omalle miehellen "joku nainen". Kukin tyylillään.
Et tietenkään. Et myöskään tarvitse avioehtoa, koska et koskaan eroa. Teillä on täydellinen suhde ja pelkkää onnea ja auvoa. Onneksi olkoon!
Tämäkin on selitetty noin tuhat kertaa tässä ketjussa, mutta antaapas tulla kerta kiellon päälle. On täysin eri asia 1) luottaa sen hetkiseen kumppaniinsa ja siihen puhuuko hän totta lähimenneisyydestä juuri nyt, kuin 2) luottaa tulevaisuuteen, josta kummallakaan ei ole tietoa ja jossa voi tapahtua ihan mitä tahansa. Kai ymmärrät, että sinäkin pystyt tietämään, asutko nykyisessä asunnossasi eilen vai et, kun taas on vähän vaikeampaa sanoa, asutko siinä 30 vuoden kuluttua. Jos et näidenkään eroa ymmärrä, en voi mitään. Parisuhteessa yleensä sitä luottamusta punnitaan sen kuluneen ajan ja nykyhetken perusteella eikä sen perusteella, että tulevaisuudessa ehkä voi tapahtua jotain.
Me ihmiset voidaan olla erilaisia ja ajatella asioista eri tavalla. Esim. minä olen tullut petetyksi, joten joskus olen varmasti vainoharhainen. Siitäkin huolimatta mieheni rakastaa minua eikä häntä haittaa joskus vilauttaa minulle vaikka niitä tekstareitaan, jos se tuo minulle paremman olon. En silti jatkuvasti epäile, että mieheni pettää vaikka joskus sitä pelkäänkin. Se pelko kun ei johdu miehestäni vaan minusta.
Ehkä mulla on sitten ainutlaatuinen kumppani vai ymmärtääkö miehet paremmin kumppanin epävarmuuksia..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En syyttäisi mitenkään. Miehellä on oikeus tietää ja saada se varmuus isyydestä.
n20
Onko miehelläsi siis oikeus teidän suhteessanne pitää sinua lähtökohtaisesti pettäjänä.
No joku nainen se pettäjä kuitenkin on, kun niitä lapsia edelleen on, jolla on ”väärä” isä. Kenen vaimoja ne sitten on? Miten tällaiset naiset voidaan seuloa, jos ei kaikille tehdä testiä? Jotkut ihmiset ovat jopa patologisia valehtelijoita eikä varmaan olisi kiva herätä kymmenen vuotta myöhemmin ja tajuta tilannetta.
No, minä en ole onneksi omalle miehellen "joku nainen". Kukin tyylillään.
Et tietenkään. Et myöskään tarvitse avioehtoa, koska et koskaan eroa. Teillä on täydellinen suhde ja pelkkää onnea ja auvoa. Onneksi olkoon!
Tämäkin on selitetty noin tuhat kertaa tässä ketjussa, mutta antaapas tulla kerta kiellon päälle. On täysin eri asia 1) luottaa sen hetkiseen kumppaniinsa ja siihen puhuuko hän totta lähimenneisyydestä juuri nyt, kuin 2) luottaa tulevaisuuteen, josta kummallakaan ei ole tietoa ja jossa voi tapahtua ihan mitä tahansa. Kai ymmärrät, että sinäkin pystyt tietämään, asutko nykyisessä asunnossasi eilen vai et, kun taas on vähän vaikeampaa sanoa, asutko siinä 30 vuoden kuluttua. Jos et näidenkään eroa ymmärrä, en voi mitään. Parisuhteessa yleensä sitä luottamusta punnitaan sen kuluneen ajan ja nykyhetken perusteella eikä sen perusteella, että tulevaisuudessa ehkä voi tapahtua jotain.
Me ihmiset voidaan olla erilaisia ja ajatella asioista eri tavalla. Esim. minä olen tullut petetyksi, joten joskus olen varmasti vainoharhainen. Siitäkin huolimatta mieheni rakastaa minua eikä häntä haittaa joskus vilauttaa minulle vaikka niitä tekstareitaan, jos se tuo minulle paremman olon. En silti jatkuvasti epäile, että mieheni pettää vaikka joskus sitä pelkäänkin. Se pelko kun ei johdu miehestäni vaan minusta.
Ehkä mulla on sitten ainutlaatuinen kumppani vai ymmärtääkö miehet paremmin kumppanin epävarmuuksia..
Niin, mihin tämä liittyi? Voi kai niitä epävamuuksia olla, eikä siinä ole mitään pahaa, jos olet niistä avoin. Tässä nämä miehet kitisevät, kun eivät uskalla vaimolleen kertoa, että pitävät heitä l*rttoina, jotka pettävät mennen tullen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En syyttäisi mitenkään. Miehellä on oikeus tietää ja saada se varmuus isyydestä.
n20
Onko miehelläsi siis oikeus teidän suhteessanne pitää sinua lähtökohtaisesti pettäjänä.
No joku nainen se pettäjä kuitenkin on, kun niitä lapsia edelleen on, jolla on ”väärä” isä. Kenen vaimoja ne sitten on? Miten tällaiset naiset voidaan seuloa, jos ei kaikille tehdä testiä? Jotkut ihmiset ovat jopa patologisia valehtelijoita eikä varmaan olisi kiva herätä kymmenen vuotta myöhemmin ja tajuta tilannetta.
No, minä en ole onneksi omalle miehellen "joku nainen". Kukin tyylillään.
Et tietenkään. Et myöskään tarvitse avioehtoa, koska et koskaan eroa. Teillä on täydellinen suhde ja pelkkää onnea ja auvoa. Onneksi olkoon!
Tämäkin on selitetty noin tuhat kertaa tässä ketjussa, mutta antaapas tulla kerta kiellon päälle. On täysin eri asia 1) luottaa sen hetkiseen kumppaniinsa ja siihen puhuuko hän totta lähimenneisyydestä juuri nyt, kuin 2) luottaa tulevaisuuteen, josta kummallakaan ei ole tietoa ja jossa voi tapahtua ihan mitä tahansa. Kai ymmärrät, että sinäkin pystyt tietämään, asutko nykyisessä asunnossasi eilen vai et, kun taas on vähän vaikeampaa sanoa, asutko siinä 30 vuoden kuluttua. Jos et näidenkään eroa ymmärrä, en voi mitään. Parisuhteessa yleensä sitä luottamusta punnitaan sen kuluneen ajan ja nykyhetken perusteella eikä sen perusteella, että tulevaisuudessa ehkä voi tapahtua jotain.
Me ihmiset voidaan olla erilaisia ja ajatella asioista eri tavalla. Esim. minä olen tullut petetyksi, joten joskus olen varmasti vainoharhainen. Siitäkin huolimatta mieheni rakastaa minua eikä häntä haittaa joskus vilauttaa minulle vaikka niitä tekstareitaan, jos se tuo minulle paremman olon. En silti jatkuvasti epäile, että mieheni pettää vaikka joskus sitä pelkäänkin. Se pelko kun ei johdu miehestäni vaan minusta.
Ehkä mulla on sitten ainutlaatuinen kumppani vai ymmärtääkö miehet paremmin kumppanin epävarmuuksia..
Miten pitkä parisuhde teillä on nyt? Onko yli 10 vuotta? Mitä teet sitten, jos miehesi kyllästyy jossain vaiheessa todistelemaan sinulle syyttömyyttään jonkun toisen tekemistä teoista? Onko miehesi yhtä epäluuloinen sinun teoistasi?
Kaikille parasta olisi, jos elatusvelvollisuus mukaanlukien avioliitossa olisi sidottu isyystestiin (paitsi keinohedelmöityksessä tai adoptiossa, joita voidaan pitää erikoistapauksina).
Eli jos ei ole isyystestiä (eikä kyse keinohedelmöityksestä tai adoptiosta), ei ole myöskään elatusvelvollisuutta.
Tällä tavalla ne parit ja avioparit jotka luottavat toisiinsa, elävät elämänsä ihan kuin nytkin.
Ne parit, joissa isyystesti johtaa luottamuspulaan ja eroon, voivat valita tasavertaiselta pohjalta etukäteen onko isyystesti tarpeen ja miten mahdollisiin tuloksiin tulee suhtautua.
Miehille tästä olisi se etu, että voivat valita, elättävätkö lapsen siitä riippumatta onko lapsen biologinen isä vai ei, vai varmistavatko asian testillä, ja kantavat sen seuraukset parisuhteellekin.
Nythän tässä ketjussa on painotettu sitä, että jo testistä puhuminen on eroon johtava epäluottamuslause.
Samalla tunnelogiikalla siten jätetty mies ei mitenkään voi olla velvollinen osallistumaan lapsen elatukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikille parasta olisi, jos elatusvelvollisuus mukaanlukien avioliitossa olisi sidottu isyystestiin (paitsi keinohedelmöityksessä tai adoptiossa, joita voidaan pitää erikoistapauksina).
Eli jos ei ole isyystestiä (eikä kyse keinohedelmöityksestä tai adoptiosta), ei ole myöskään elatusvelvollisuutta.
Tällä tavalla ne parit ja avioparit jotka luottavat toisiinsa, elävät elämänsä ihan kuin nytkin.
Ne parit, joissa isyystesti johtaa luottamuspulaan ja eroon, voivat valita tasavertaiselta pohjalta etukäteen onko isyystesti tarpeen ja miten mahdollisiin tuloksiin tulee suhtautua.Miehille tästä olisi se etu, että voivat valita, elättävätkö lapsen siitä riippumatta onko lapsen biologinen isä vai ei, vai varmistavatko asian testillä, ja kantavat sen seuraukset parisuhteellekin.
Nythän tässä ketjussa on painotettu sitä, että jo testistä puhuminen on eroon johtava epäluottamuslause.
Samalla tunnelogiikalla siten jätetty mies ei mitenkään voi olla velvollinen osallistumaan lapsen elatukseen.
Kai ymmärrät, että tuo on pois ainoastaan lapsilta, joille ei toista vanhempaa syystä tai toisesta vahvisteta. Eli tuohan ei ole lapsen etu vaan ainoastaan miehen. Ikävä palauttaa sinun maan pinnalle, mutta näissä isyysjutuissa miehen etua ei voi tuolla tavalla viedä lapsen edun edelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on mennyt ihan älyttömäksi, tämä keskustelu siis. Mies jankkaa, että hänellä on oikeus saada varmuus testillä ja nainen sanoo, että hän ei halua sitten jatkaa suhdetta, koska ei halua elää suhteessa, jossa ei ole luottamusta.
Jokainen voi sitten tykönään miettiä, haluaako olla suhteessa jossa mies on onnellinen, kun voi olla "varma" isyydestään ja nainen loukkaantunut,kun häntä on epäilty noinkin isossa asiassa pettäjäksi. Vai suhteessa jossa mies ei tiedä(?)kenen lasta pitää omanaan ja tuhlaa loppuelämänsä epäillen, mutta nainen on onnellinen, koska varmasti tietää, että lapsi on tehty juuri sille miehelle,jolle hän lapset halusi, eli avoimiehelleen.
Oisko kuitenkin parasta, että mies, joka ei voi/pysty luottamaan vaimoonsa ei ala isäksi ollenkaan. Vaan hoitaa ehkäisyn niin, ettei lapsia tule.
En ymmärrä mitä onnea ja iloa miehellä on olla suhteessa, jossa ei voi luottaa?Miksi pitää olla suhteessa jossa ei ole onnellinen? Mies saa varmuuden isyydestä tekemällä testin, mutta hänen mielestään sen testin tekemisen pitäisi varmistaa paljon muutakin mm. sen että hän voi luottaa naiseensa sekä sen että suhde jatkuu. Vaatimukset tuosta on täysin epärealistisia ja niitä voi pitää täydellä syyllä myös harhaisina. Testi kertoo vain sen onko mies biologinen isä vai ei, ei yhtään mitään muuta.
Tätä samaahan minäkin tarkoitin. Ihmettelin, mitä iloa mielellä on olla suhteessa naiseen johon ei voi luottaa. Vaikka se lapsi olisi omakin, ei se voi poistaa epäilystä, että nainen pettää.
Miksi mies suostuu suhteeseen ja tekee vielä lapsenkin naisen kanssa,johon ei luota.
Lapsi voi olla oma, mutta luottamusta se ei korvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikille parasta olisi, jos elatusvelvollisuus mukaanlukien avioliitossa olisi sidottu isyystestiin (paitsi keinohedelmöityksessä tai adoptiossa, joita voidaan pitää erikoistapauksina).
Eli jos ei ole isyystestiä (eikä kyse keinohedelmöityksestä tai adoptiosta), ei ole myöskään elatusvelvollisuutta.
Tällä tavalla ne parit ja avioparit jotka luottavat toisiinsa, elävät elämänsä ihan kuin nytkin.
Ne parit, joissa isyystesti johtaa luottamuspulaan ja eroon, voivat valita tasavertaiselta pohjalta etukäteen onko isyystesti tarpeen ja miten mahdollisiin tuloksiin tulee suhtautua.Miehille tästä olisi se etu, että voivat valita, elättävätkö lapsen siitä riippumatta onko lapsen biologinen isä vai ei, vai varmistavatko asian testillä, ja kantavat sen seuraukset parisuhteellekin.
Nythän tässä ketjussa on painotettu sitä, että jo testistä puhuminen on eroon johtava epäluottamuslause.
Samalla tunnelogiikalla siten jätetty mies ei mitenkään voi olla velvollinen osallistumaan lapsen elatukseen.
En nyt ihan ymmärrä tuota sinun logiikkaa. Avaatko hieman että miksi miehen ei mielestäsi tarvi osallistua elatukseen jos vaimo jättää testiä vaatineen miehen?
Miten niin jätetty mies ei voi olla velvollinen osallistumaan lapsen elatukseen? Nytkö ollaan pakottamassa sekä testiin että parisuhteeseen. Eihän sitä testiä ole VIELÄKÄÄN kielletty keneltäkään. Miten ihmeessä elatusvelvollisuus loppuisi siihen, että nainen ei halua jatkaa parisuhdetta? Olet ihan sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikille parasta olisi, jos elatusvelvollisuus mukaanlukien avioliitossa olisi sidottu isyystestiin (paitsi keinohedelmöityksessä tai adoptiossa, joita voidaan pitää erikoistapauksina).
Eli jos ei ole isyystestiä (eikä kyse keinohedelmöityksestä tai adoptiosta), ei ole myöskään elatusvelvollisuutta.
Tällä tavalla ne parit ja avioparit jotka luottavat toisiinsa, elävät elämänsä ihan kuin nytkin.
Ne parit, joissa isyystesti johtaa luottamuspulaan ja eroon, voivat valita tasavertaiselta pohjalta etukäteen onko isyystesti tarpeen ja miten mahdollisiin tuloksiin tulee suhtautua.Miehille tästä olisi se etu, että voivat valita, elättävätkö lapsen siitä riippumatta onko lapsen biologinen isä vai ei, vai varmistavatko asian testillä, ja kantavat sen seuraukset parisuhteellekin.
Nythän tässä ketjussa on painotettu sitä, että jo testistä puhuminen on eroon johtava epäluottamuslause.
Samalla tunnelogiikalla siten jätetty mies ei mitenkään voi olla velvollinen osallistumaan lapsen elatukseen.
Itse olen jo moneen otteeseen sanonut, että mies saisi testinsä kyllä vaikka tuplasti, mutta itse tuskin parisuhteeseen jäisin.
Eli millä tavalla tällaisessa mies ei olisi velvollinen osallistumaan lapsensa elatukseen, tarkennatkos tätä vielä.
Tuon yhden ajatuspieru nyt todisti, että tällaisella miehellä ei tarvitse kyllä olla minkäänlaisia oikeuksia edes lisääntymiseen. Ihan tosissaan ehdottaa, että lapsi olisi miehen elätettävä vain parisuhteen ajan ja eron jälkeen elatus jää automaattisesti yksin naiselle. Upeaa isämateriaalia! Napatkaa nyt äkkiä joku tämä helmi tästä lapsenne isäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuon yhden ajatuspieru nyt todisti, että tällaisella miehellä ei tarvitse kyllä olla minkäänlaisia oikeuksia edes lisääntymiseen. Ihan tosissaan ehdottaa, että lapsi olisi miehen elätettävä vain parisuhteen ajan ja eron jälkeen elatus jää automaattisesti yksin naiselle. Upeaa isämateriaalia! Napatkaa nyt äkkiä joku tämä helmi tästä lapsenne isäksi.
Sillä taisi olla ajatuksena että vaimo ei suostu testiin vaan lähtee ennen sitä jolloin isyys jää epäselväksi. Muuta selitystä en keksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon yhden ajatuspieru nyt todisti, että tällaisella miehellä ei tarvitse kyllä olla minkäänlaisia oikeuksia edes lisääntymiseen. Ihan tosissaan ehdottaa, että lapsi olisi miehen elätettävä vain parisuhteen ajan ja eron jälkeen elatus jää automaattisesti yksin naiselle. Upeaa isämateriaalia! Napatkaa nyt äkkiä joku tämä helmi tästä lapsenne isäksi.
Sillä taisi olla ajatuksena että vaimo ei suostu testiin vaan lähtee ennen sitä jolloin isyys jää epäselväksi. Muuta selitystä en keksi.
Juu, tälle tuntuu nyt olevan ihan mahdoton käsittää, että testi on eri asia kuin parisuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikille parasta olisi, jos elatusvelvollisuus mukaanlukien avioliitossa olisi sidottu isyystestiin (paitsi keinohedelmöityksessä tai adoptiossa, joita voidaan pitää erikoistapauksina).
Eli jos ei ole isyystestiä (eikä kyse keinohedelmöityksestä tai adoptiosta), ei ole myöskään elatusvelvollisuutta.
Tällä tavalla ne parit ja avioparit jotka luottavat toisiinsa, elävät elämänsä ihan kuin nytkin.
Ne parit, joissa isyystesti johtaa luottamuspulaan ja eroon, voivat valita tasavertaiselta pohjalta etukäteen onko isyystesti tarpeen ja miten mahdollisiin tuloksiin tulee suhtautua.Miehille tästä olisi se etu, että voivat valita, elättävätkö lapsen siitä riippumatta onko lapsen biologinen isä vai ei, vai varmistavatko asian testillä, ja kantavat sen seuraukset parisuhteellekin.
Nythän tässä ketjussa on painotettu sitä, että jo testistä puhuminen on eroon johtava epäluottamuslause.
Samalla tunnelogiikalla siten jätetty mies ei mitenkään voi olla velvollinen osallistumaan lapsen elatukseen.
Tuota ei tarvitse toistaa. Se on tullut selväksi jo ketjun alussa. Sinun kannaltasi harmittavaa kyllä isyystesti ei tuota varmista.
Mutta hanki nyt ensin se parisuhde ja mieluiten nainen joka haluaa geenejäsi lapsellesi ja vasta sen jälkeen alat edes miettimään haluatko sinä jälkeläisiä.
Tuo testin haluaminen olisi reilumpaa sopia ennen kuin lapsi on tulossa. Vertaa avioehto, joka yleensä sovitaan ennen avioliiton solmimista. Tietenkin ihmislapsi ja maallinen omaisuus on ihan eri luokan asioita.
Vierailija kirjoitti:
Tuo testin haluaminen olisi reilumpaa sopia ennen kuin lapsi on tulossa. Vertaa avioehto, joka yleensä sovitaan ennen avioliiton solmimista. Tietenkin ihmislapsi ja maallinen omaisuus on ihan eri luokan asioita.
Niin olisi, mutta eihän ne vässykät uskalla sitä edes ehdottaa naiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon yhden ajatuspieru nyt todisti, että tällaisella miehellä ei tarvitse kyllä olla minkäänlaisia oikeuksia edes lisääntymiseen. Ihan tosissaan ehdottaa, että lapsi olisi miehen elätettävä vain parisuhteen ajan ja eron jälkeen elatus jää automaattisesti yksin naiselle. Upeaa isämateriaalia! Napatkaa nyt äkkiä joku tämä helmi tästä lapsenne isäksi.
Sillä taisi olla ajatuksena että vaimo ei suostu testiin vaan lähtee ennen sitä jolloin isyys jää epäselväksi. Muuta selitystä en keksi.
Eihän se vaimo tai äiti voi edes kieltäytyä testauksesta, miksi isyys jäisi epäselväksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä miesreppanat siis luulevat, että toisen puhelimen tutkiminen on ihan normaali juttu parisuhteessa..
Tuntuu olevan.
Lueppa aikasi kuluksi 'miten puoliso jäi kiinni pettämisestä'-ketju
Selasin joskus tuota ketjua ja noissa jutuissa oli yleensä jo jokin syy epäillä, eikä menty tonkimaan puhelinta "ihan varmuuden vuoksi"
You just proofed my point...
Aina löytyy tämä "oikeutus", kun kyseessä on nainen joka epäilee miestä
Puhelimen tutkiminen ei nähdäkseni ole sukupuoleen sidottu juttu. Minunkin ex ratsasi puhelintani, ja minä olen nainen. Varmaan olisi isyystestiäkin vaatinut, jos lapsentekovaiheeseen olisi edetty.
Minullahan ei tietenkään olisi ollut mitään oikeutta hänen puhelimeensa, jos sellaista olisin ehdottanut, eli meillä tämä epäluottamus oli kovin yksisuuntaista. No, siksi onkin ex.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon yhden ajatuspieru nyt todisti, että tällaisella miehellä ei tarvitse kyllä olla minkäänlaisia oikeuksia edes lisääntymiseen. Ihan tosissaan ehdottaa, että lapsi olisi miehen elätettävä vain parisuhteen ajan ja eron jälkeen elatus jää automaattisesti yksin naiselle. Upeaa isämateriaalia! Napatkaa nyt äkkiä joku tämä helmi tästä lapsenne isäksi.
Sillä taisi olla ajatuksena että vaimo ei suostu testiin vaan lähtee ennen sitä jolloin isyys jää epäselväksi. Muuta selitystä en keksi.
Eihän se vaimo tai äiti voi edes kieltäytyä testauksesta, miksi isyys jäisi epäselväksi?
En tiedä, mutta miehillä tässä ketjussa tuntuu olevan se käsitys että vaimo voi kieltää testaamisen.
Isyystestillä varmistetaan avioehtokin? Vai miten tuo kommentti liittyi ketjuun? Entä jos pari joka tekee testin ei ole naimisissa, nykyisin aika harva enää on?