Mies aikoo tehdä tulevalle lapselle isyystestin vaikkei edes epäile mitään, sanoo että vain varmuudeksi että tietää ennen kuin investoi koko...

Isyyden vahvistamisen jälkeen AINUT mistä voi olla varma, että puolisosi on hedelmöittymishetkellä ollut vain sinun kanssasi. Se ei todista/varmista, että puoliso ei ole koskaan pettänyt sinua tai tulisi koskaan sinua pettämään....  

Vierailija kirjoitti:

Isyyden vahvistamisen jälkeen AINUT mistä voi olla varma, että puolisosi on hedelmöittymishetkellä ollut vain sinun kanssasi. Se ei todista/varmista, että puoliso ei ole koskaan pettänyt sinua tai tulisi koskaan sinua pettämään....  

Niin, no siksi sitä ei pitäisikään sotkea pettämisepäilyihin. Se on vain ja ainoastaan virallinen todiste siitä, kuka on biologinen isä. Voi olla, että nainen on ollut muiden kanssa ja edelleenkin on. Jos mies jää suhteeseen, niin hän joutuu edelleen luottamaan siihen, että nainen on uskollinen. Mutta sitä, että hän haluaa virallisen todistuksen isyydestään itselleen ja lapselleen, ei pitäisi sotkea tähän luottamuksen osoittamiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuollaista voi näkyä tekstistäni kun en ole sitä mieltä. Se ero meidän ajattelutavassamme jota et ilmeisesti ole tajunnut on, että minusta vanhemmaksi tullaan kantamalla vastuuta lapsesta ja olemalla hänen elämässään läsnä, eikä millään muulla tavalla. Siittäminen eli biologinen isyys ei ole riittävästi vastuuta tai läsnäoloa minkään vaateiden esittämiseen. Raskaus ja synnytys on jo melko paljon vastuunkantoa ja läsnäoloa. Sitten kun synnytyksestä on kulunut vähänkään aikaa niin että mies on ehtinyt yhtään olla isänä, hänen vanhemmuutensa on täysin tasa-arvoista äidin vanhemmuuden kanssa ja hänen oikeutensa ovat sitä myös.

Tässä tapauksessa aviomiehen isyys ei perustukaan siihen että raskautta olisi suunniteltu, vaan siihen että hän haluaa ottaa isän roolin ja äiti suostuu siihen. Sitten hän on ottanut roolin ja on isä, hän kantaa vastuuta lapsesta, on läsnä ja luo tähän molemminpuolisen tunnesiteen, ja hänellä on isän oikeudet.

Kun miehellä ei ole minkäänlaista suhdetta tai tunnesidettä lapseen ja hän vaatii silti tähän oikeuksia, kyllä mä näen tämän nimenomaan pahantahtoisena toimintana, oli motiivi sitten kontrollointi tai mikä vaan. Hänhän saa kyllä oikeutensa lapseen jos äiti harkintansa mukaan katsoo hyväksi antaa ne hänelle. En nyt tarkoita tällä että äidillä ei voisi olla miestä kohtaan esimerkiksi irrationaalista vihaa jonka vuoksi hän kiistäisi mieheltä mahdollisuuden ottaa lapsen isän rooli vaikka mies olisi isäksi vilpittömästi halukas ja kykenevä. Mutta äidin pakottaminen vastentahtoiseen kanssavanhemmuuteen on vahingollista sittenkin vaikka äidin syy kieltäytyä ei olisi järkevä. Luottamukseen perustuvaa yhteistyötä ja sopua vanhempien välillä ei silti voi olla. Järkevä mies joka aidosti ei halua pahaa naiselle ja haluaa hyvää lapselle ei voi tässä tilanteessa tulla mihinkään muuhun ratkaisuun kuin siihen, että hänen etäihastuksensa vauvaan ja fantasiansa isyydestä on tilanteessa se vähiten merkityksellinen tekijä joka joutuu väistymään muiden tieltä. Ja hän tosiaan myös ymmärtää sen että hänen pettymyksensä ja surunsa ei ole sen vakavampi kuin etäihastuksen tai murskaantuneen fantasian aiheuttama pettymys ja suru. Kun pelkkä geneettinen sukulaisuus ei vaan luo minkäänlaista sidettä kahden ihmisen välille.

Tässähän onkin pointtina nyt se, että normaalisti yhteiskunta ei kysy äidin mielipidettä sille, saako isä olla myös virallisesti isä. Jos nainen ei olisi ollut naimisissa, olisi Jämsäsen isyys virallistettu ja vahvistettu. Kyllä minä ainakin minä pidän ongelmallisena, että nimenomaan avioliitto määrittää isyyden. Ja asettaahan se ihmiset eriarvoiseen asemaan, koska jonkun toisen isyyttä ei taas olisikaan tuolla lailla sivuutettu. Toki tämä tapahtui aiemmin - nyt kun tämän keskustelun myötä googlasin aihetta, huomasin että ilmeisesti osittain tämän tapauksen vaikutuksesta onkin tehty lakimuutos, että vastaava tilanne ei kai enää olisi mahdollinen.

Minusta on kyllä kiinnostavaa, että edellyttäisit biologiselta isältä isyydestä luopumista "lapsen edun vuoksi". Kuinka moni meistä ajattelisi, että jos äidiltä vietäisiin pikkuvauva, esim. jos isä kaappaisi vauvan ulkomaille, jossa vauva saisi "uuden äidin", niin kuinka moni olisi sitä mieltä, että äidin pitäisi vaan osata luopua ja myöntää, että oma rakkaus lasta kohtaan on vain fantasiaa ja ihastusta vauvaan? Suurin osa olisi sitä mieltä, että äitiä kohtaan on tehty väärin, ja hänellä tulisi olla oikeus olla lapsensa kanssa. Miksi ajattelisimme isän kohdalla kovin eri tavoin?

No sun on hyvä nyt sanoa mikä tässä oli muka koko ajan pointtina, kun olet jättänyt valtaosan alun lainauksista pois ja joko et ole sama ihminen jonka kanssa olen käynyt keskustelua tai sitten unohdit jo mistä tässä on ollut puhe. Olen sanonut aivan suoraan että yhteiskunnan ei missään nimessä pitäisi lailla pakottaa yhtään äitiä hyväksymään yhtään bioisää (tai juridista isää, jos isyys on vahvistettu minkään muun periaatteen nojalla kuin vastuunkannon, läsnäolon ja molemminpuolisen tunnesiteen) omaansa ja lapsensa elämään ja että tästä käytännöstä koituu valtavasti vahinkoa.

Kehotan etsimään vastauksia jälkimmäisen kappaleen kysymyksiisi viestistä, jota lainaat. Asia on mielestäni tehty siinä varsin hyvin selväksi.

Täällä on taas nerokkaita avauksia. Tiedoksi, isyystesti tehdään isäehdokkaille, ei lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten avioliitossa syntyneet lapset? Jos DNA-testi paljastaisi isän olevan joku muu, vieläkö aviomies "pakotettaisiin" lapsen isäksi?

Käsittääkseni lain mukaan avioliitto riittää kumoamaan biologisen isyyden. Tästähän on se yksi julkisuudessa ollut tapauskin, jossa nainen oli eroamassa miehestään ja aloitti uuden suhteen. Uudessa suhteessa saatiin alulle raskaus. Nainen kuitenkin palasi takaisin aiemman miehensä luo, jonka kanssa avioero ei ollut vielä ehtinyt voimaan. Ja koska nainen oli lapsen syntymän hetkellä naimisissa, ei biologisella isällä ollut mitään oikeutta lapseen. Tässä ei ole siis huijattu ketään syrjähypyllä, vaan naisen aviomies tietää tilanteen, mutta syystä tai toisesta pitivät lapsen itsellään. Biologinen isä on yrittänyt käydä oikeutta saadakseen isyyden, mutta lain mukaan aviomies on lapsen isä, vaikka kaikki osapuolet tietäisivät, että biologinen isä on joku muu. Googlatkaa vaikka Mikael Jämsänen.

Että sikäli lain mukaan biologinen isyys onkin toissijainen asia. En ole suinkaan sitä mieltä, että tämä olisi hyvä näin, mutta noin se vaan valitettavasti menee.

Tapaus on hirvittävä. Toivon biologiselle isälle voimia.

Teoreettisesti ajatellen (en siis puhu jo tapahtuneesta) voisi olla mahdollista, että biologinen isä saisi jonkun toisen kanssa lapsia, ja tämä ensimmäinen lapsi (joka on äidillään ja äidin aviomiehellä, joka ei kuitenkaan ole lapsen isä) tarvitsisi siirtomunuaista. Äidin munuainen ei sopisi, ei tietysti isän, ei sisarusten, mutta biologisen isän ja hänen lasten munuaiset sopisivat.

Nimittäin elämä tasii ja aikuinen vastaa tekemisistään kuten 296/ kommentti kuuluupi.

Laki on näiltä osin hyvä juuri tällaisena. Siittämisen ei pitäisi antaa mitään oikeutta lapseen silloinkaan kun äiti ei ole naimisissa, ellei äiti sitä hyväksy. Spermanluovutus ei ole vanhemmuutta ja parin kuukauden mittainen ennen syntymää päättynyt suhde naisen kanssa ei synnytä suhdetta eikä tunnesidettä sikiöön.

Tältä mieheltä käsittämätöntä käytöstä yrittää tuolla lailla hajottaa lapsen perheen sillä tekosyyllä että muka välittää lapsesta. Tuo ei ole mitään muuta kuin omistushalua.

Ei tuo mies ollut mikään pelkkä spermanluovuttaja, jos hänellä oli suhde tuohon naiseen. Aivan järkyttävää, että voi kiistää lapseltaan oikeuden tämän biologiseen isään, joka haluaa olla läsnä lapsensa elämässä. Nainen saa katua katkerasti kun lapsi saa tietää, että hänen isänsä olisi halunnut olla osa tämän elämää, mutta äiti ei antanut.

Mitään oikeutta biologiseen isään ei ole, vaan oikeus isään. Oikeutta isäänkään ei pitäisi olla lainkaan olemassa, se aiheuttaa pelkkää vahinkoa eikä kuitenkaan toteudu. Biologinen isyys ei ole mitään eikä minkään arvoista eikä sitä pitäisi käyttää perusteena millekään laissa. Ja kyllä tämän miehen rooli naisen ja lapsen elämässä pelkistyy nimenomaan spermanluovuttajuuteen. Hän ei päässyt ottamaan lapsen isän roolia, koska äiti ei sitä halunnut, kuten ei pidäkään tapahtua (eikä pitäisi tapahtua silloinkaan kun äiti ei ole naimisissa). Jos ei ryhdy isäksi, ei ole isä.

Lasta äärimmäisen todennäköisesti ei kiinnosta pätkääkään että biologinen isä on olemassa. Useimpia luovutetuilla soluilla tehtyjä ei kiinnosta.

Tämä kommentti on täydellinen esimerkki siitä, millainen valtapeli vanhemmuus on naisille. Isä ei ole mitään. Isää ei tarvita. Pelkkä spermanluovuttaja, jonka ei tarvitse olla osa lapsensa elämää. Ja tämä asenne on syy siihen, miksi naiset eivät halua isyystestiä. 

Vääristelet sanojani. Isä on äidin kanssa tasa-arvoisessa asemassa oleva vanhempi sitten kun hän on ryhtynyt omaksunut isän roolin, oli biologinen isä tai ei. Tätä ei isä voi tehdä ennen syntymää.

Jos äiti ei halua sallia isän läsnäoloa vastasyntyneen lapsen elämässä, hänellä on siihen varmasti syynsä eikä pakottaminen palvele lapsenkaan parasta.

Ja kyllä tässä on kyse nimenomaan vallasta, mutta ei naisen vallasta muuhun kuin omaan ja lapsensa elämään. Miehelle joka ei ole luonut suhdetta lapseen eikä osoittanut millään lailla olevansa hyväntahtoinen lasta ja naista kohtaan tai kykenevä tai edes halukas vanhemmuuteen ei pidä antaa minkäänlaista valtaa naiseen ja tämän lapseen. Miehet käyttävät tällaista valtaa pahaan todella usein. Isyyden pitäisi aina toteutua vain sillä ehdolla, että äiti luottaa isää ja haluaa tämän osaksi omaansa ja lapsensa elämää.

Miehillähän  ei asiassa juuri valtaa ole, joten on luonnollista että tuon vallan väärinkäyttäjistäkin suurin osa on naisia, kuten onkin.

En tiedä mistä puhut. Äidit eivät tietääkseni useinkaan käytä elatusmaksuja ja tapaamisoikeutta yksinhuoltajaisän kontrollointiin ja ahdisteluun, eivätkä aloita huoltajuuskiistoja pelkästä halusta tunkeutua eksänsä elämään ja satuttaa tätä olematta tosiasiassa lainkaan kiinnostuneita kantamaan vastuuta lapsesta.

Äidit käyttävät elatusoikeutta ja tapaamisoikeutta exänsä (ja joskus myös nyksänsä) kontrollointiin, rahan ja palvelusten kiristämiseen ja silkkaan pahantahtoiseen satuttamiseen olematta tosiasiassa lainkaan kiinnostuneita siitä kuinka huono vaikutus sillä on pelinappuloiksi päätyneisiin lapsiin.

Miten? He vaativat niitä elareita. Mitä muuta? Asettavat ehtoja yhteistyön tekemiselle tapaamisoikeuden toteutumiseksi? Miksi tämä on kontrollointia, kiristystä ja satuttamista eikä lapsista huolehtimista? Miten nyksää kontrolloidaan keinoilla, joita ei ole olemassa jollei ole erottu?

No nyksää voidaan kontrolloida esimerkiksi sillä että uhkaillaan erolla ja kuinka ei tule enää ikinä näkemään lapsiaan, jos niin käy. Ihan perussettiä naisilta, onneksi nykyään vaikeammin toteutettavissa kuin ennen. 

Ohis.

Jep voi uhkailla, mutta ei hän käytä silloin lain hänelle antamaa valtaa asiassa hyväkseen. Hänellä ei ole oikeutta estää tapaamisia, eikä edes mitään takeita yksinhuoltajuuden saamisesta. 

Positiivisesta kehityksestä huolimatta vielä nykyäänkin naisen sana painaa noissa enemmän kuin miehen sana, ikävä kyllä.

No kyllä noissa näytöt painaa enemmän kuin pelkkä sana. Kannattaisi siis ottaa osaa lapsen hoitoon vauvasta asti, eikä piiloutua esim. ylitöihin tai kaveriporukan kalastusreissulle isyysvapaalla.

Näinpä. Kyllä ihan lapsen parasta ajatellaan, kun pikkulapsi jää sille henkilölle, joka häntä enemmän on hoitanut.

Niiden isyyslomien käyttäminen ja vanhempainvapaiden jakaminen tasan ei ole mitenkään mahdotonta. Meilläkin se onnistui, vaikka mies tienaa huomattavasti enemmän kuin minä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On helppoa luottaa, kun voi olla varma.

Voi voi. Ihan toisin päin. Luottamus tarkoittaa epävarmuuden hyväksymistä. Varmuus tarkoittaa faktuaalista tietoa. 

"Luottamus tarkoittaa epävarmuuden hyväksymistä." Mitä vittua nyt taas.

Vierailija kirjoitti:

Isyyden vahvistamisen jälkeen AINUT mistä voi olla varma, että puolisosi on hedelmöittymishetkellä ollut vain sinun kanssasi. Se ei todista/varmista, että puoliso ei ole koskaan pettänyt sinua tai tulisi koskaan sinua pettämään....  

No ei, vaan ainoa asia mistä voi olla varma on se että lapsi on oma. Hedelmöittymishetki voi olla jopa kaksi viikkoa yhdynnän jälkeen. Nainen on voinut vaikka olla juuri sillä hedelmöitymishetkellä yhdynnässä jonkun kanssa, tai hänellä on voinut olla useamman miehen siittiöitä munanjohtimessaan sen tapahtuessa ja silti biologinen isä voi sattumalta olla testaaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isyyden vahvistamisen jälkeen AINUT mistä voi olla varma, että puolisosi on hedelmöittymishetkellä ollut vain sinun kanssasi. Se ei todista/varmista, että puoliso ei ole koskaan pettänyt sinua tai tulisi koskaan sinua pettämään....  

Niin, no siksi sitä ei pitäisikään sotkea pettämisepäilyihin. Se on vain ja ainoastaan virallinen todiste siitä, kuka on biologinen isä. Voi olla, että nainen on ollut muiden kanssa ja edelleenkin on. Jos mies jää suhteeseen, niin hän joutuu edelleen luottamaan siihen, että nainen on uskollinen. Mutta sitä, että hän haluaa virallisen todistuksen isyydestään itselleen ja lapselleen, ei pitäisi sotkea tähän luottamuksen osoittamiseen. 

Siinäpä se, kun ne kulkevat käsi kädessä! Jos epäilee isyyttä niin epäilee pettämistä. Kun ei sitä neitseellistä sikiämäistä ole vieläkään todistettu :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On helppoa luottaa, kun voi olla varma.

Voi voi. Ihan toisin päin. Luottamus tarkoittaa epävarmuuden hyväksymistä. Varmuus tarkoittaa faktuaalista tietoa. 

"Luottamus tarkoittaa epävarmuuden hyväksymistä." Mitä vittua nyt taas.

No se on aivan olennainen osa luottamuksen määritelmää eikä ole kenenkään muun ongelma kuin omasi, jos et tätä tiennyt tai haluat jostain syystä väittää vastaan sille, mitä sanat tarkoittavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä ei ole epäluottamus puolisoa kohtaan.

Kyseessä on vain varmistus. Joka varmistaa myös sen, että lapsi on oikea eikä vaihtunut laitoksella.

Minäkin haluan että testi tehdään vaikka en todellakaan epäile pettämistä.

Varmistus on epäluottamusta. Se on täsmälleen sama kun sanoisit naiselle suoraan, ettet ilman todisteita usko ettei koko suhteenne ole kulissi jossa hän käyttää sua hyväksi. Ja jos oikeasti uskot ilman todisteitakin, se on silloin vain pieni julma, nöyryyttävä ele naista kohtaan.

Henkistä väkivaltaa. Testaus yleisesti ei ole, mutta silloin on kun siihen ei ole syytä.

Isyystestin positiivinen tulos ei takaa kenenkään uskollisuutta, mutta selvittää miehelle isyyden. Miten te puupäät ette tätä tajua.

:D hauskaa että sanot muita puupääksi vaikket itse tajua sitä että jos nainen ei ole pettänyt, isyys on aivan varma ilman mitään testejäkin.

Niin jos ei ole. Mistä minä sen miehenä voisin tietää onko pettänyt vai ei vaikka lähtökohtaisesti luotankin vaimoni että niin ei tulisi tehdä. Kerrotko millä perusteella minä voisin sen tietää?

Naisilta näyttää olevan realismi aivan kateissa. Luottamus ja rakkaus on hyvä lähtökohtainen asia, mutta silti lähes joka toinen pettää. Myös naisista. Miten tämä fakta voidaan sivuuttaa?. Mielestäni täytyy olla aika puupää jos faktoja sivuuttaa uskon asioilla.

Harvempi pettää juuri siinä kohtaa, kun aletaan yrittämään sitä yhteistä lasta. Tätähän tukee tuo tulos, että noin yksi prosentti lapsista onkin jonkun toisen kuin isäkseen merkityn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni tuntuu ottavan isyystestin loukkauksena, mutta voihan se olla myös mahdollisuus osoittaa olevansa luotettava elämänkumppani. Miehelle voi olla todella vaikeaa ottaa isyystesti puheeksi. Varmasti nainen, joka hyväksyy pyynnön rauhallisesti ja rohkaisevasti lujittaa suhdetta enemmän kuin nainen, joka saa pyynnöstä draamakohtauksen ja alkaa syyttelemään miestä luottamuksen puuttumisesta.

Olet missannut pointin. Pointtihan oli juuri se, että kaikki eivät tunne tarvetta lujittaa suhdetta tuossa tilanteessa. Eikä se tarkoita sitä, että "saa draamakohtauksen", jos tuota pitää loukkaavana. Kyllähän sitä voi vaan todeta, että joo tehdään sitten. Mutta sitten kuitenkin molemmat pikkuhiljaa huomaavat, että suhteen lujittumisen sijaan jotain olennaista ja tärkeää on suhteesta kadonnut.

Miten tuolla muka voi todistaa olevansa luotettava kumppani? Ja miksi yleensä ajattelet, että suhteessa täytyisi sellaista todistaa, sen enempää naisen kuin miehenkään? Ja miten mies sitten voisi sen todistaa, jos isyystesti olisi naiselle joku "luotettavuustesti"? Siis tuota testiähän voisi käyttää juuri oman epäluotettavuuden peittelyyn, sillä jos tietää tässä kohtaa isyyden olevan oikein, voi esittää innokasta testaajaa ja siten peitellä vaikka aiempia pettämisiä - tai luoda hyvä pohja sille, ettei mies myöhemminkään epäile mitään. Eihän tuo testi mitään luotettavuutta todista. Se nyt on kuitenkin lähes todennäköistä, että yhdessä yritetty vauva on sen miehen, kenen kanssa lasta on yritetty. Kuten ketjussa on mainittu, harvempi tuossa kohtaa olisi muiden kanssa ollut.

Ehkäpä sitten missasin, ajattelin ongelmaa melko mustavalkoisesti omalta kantiltani: olisinko itse loukkaantunut jos mies ilmoittaisi teettävänsä isyystestin? Ajattelin myös viestissäni että mies ja nainen ovat toisiaan rakastava pariskunta, jolla ei ole sen kummempia luottamusongelmia.

En minäkään usko että parisuhteessa jotenkin pitäisi jatkuvasti olla todistelemassa luotettavuuttaan, koska sehän tarkoittaisi sitä että ajatus toisen luotettavuudesta ei ole itsestäänselvyys. Hain enemmän takaa sitä, että isyystestin haluaminen ei välttämättä ole kriisin paikka, vaan toistensa tukemisen paikka. Luotettavuutta elämänkumppanina on mielestäni se, että kykenee astumaan kumppaninsa saappaisiin ja joskus tekemään kompromisseja ihan vain tehdäkseen toiselle paremman olon. Jos miehen varovainen toive isyystestiin helpottaa miehen oloa, haluaisin ainakin itse tehdä sen. Isäksi tuleminen voi olla monelle uskomaton kokemus, johon saattaa liittyä kaikenlaisia tunteenmyllerryksiä ja ajatuksia. Aivan kuten äidiksikin tuleminen. Ehkä näkemyksemme isyystestin loukkaavuudesta vain sitten on erilainen. Minusta sen voi teetättää ihan terveessä ja hyvässäkin suhteessa.

Toistensa tukemisen paikka? Tekemään kompromisseja?

Kuten tuolla jo kysyin, entäs sitten, kun tulee toinen ja kolmas lapsi? Ja niidenkin isyys pitää testata.

"ei se mitään, minähän teen vaan kompromisseja ja haluan helpottaa isäksi tulevan oloa...."

Ei helvata!

Lähdet selvästi keskusteluun sillä ennakkoasenteella, ettei mies luota naiseen jos haluaa isyystestin ja nainen nöyristelee jos on asian kanssa rauhallisin mielin. Ikävää jos kompromissit ja toisen tukeminen on sinulle noin vieras paikka. Voihan se toki joidenkin kohdalla ollakin näin, mutta oma pointtini on se ettei isyystestin haluaminen ole aina loukkaava epäluottamuslause.

Avovaimoni oli raskaana ja halusi kanssani naimisiin. En pystynyt sanomaan suoraan, että haluan erota, joten vaadin isyystestiä. Suunnitelma onnistui liiankin hyvin (ei siitä enempää) ja avovaimo pimahti täysin ja halusi itse erota.

Lapsi on minun. Loppu hyvin kaikki hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isyyden vahvistamisen jälkeen AINUT mistä voi olla varma, että puolisosi on hedelmöittymishetkellä ollut vain sinun kanssasi. Se ei todista/varmista, että puoliso ei ole koskaan pettänyt sinua tai tulisi koskaan sinua pettämään....  

Niin, no siksi sitä ei pitäisikään sotkea pettämisepäilyihin. Se on vain ja ainoastaan virallinen todiste siitä, kuka on biologinen isä. Voi olla, että nainen on ollut muiden kanssa ja edelleenkin on. Jos mies jää suhteeseen, niin hän joutuu edelleen luottamaan siihen, että nainen on uskollinen. Mutta sitä, että hän haluaa virallisen todistuksen isyydestään itselleen ja lapselleen, ei pitäisi sotkea tähän luottamuksen osoittamiseen. 

Siinäpä se, kun ne kulkevat käsi kädessä! Jos epäilee isyyttä niin epäilee pettämistä. Kun ei sitä neitseellistä sikiämäistä ole vieläkään todistettu :D

Naisen näkökulmasta isyystestin pyytäminen on automaattisesti sitä, että mies epäilee pettämisestä. Tämä on juurikin tätä, kun on realistisesti ajattelevia ja tunteellisesti ajattelevia ihmisiä. Realisteille se on vain virallinen todistus. Tunteellisille se on jokin suuri epäluottamuksen osoitus. Vähän sama kuin realisti haluaa avioehdon. Ja tunteellinen pitää sitä niin suurena epäluottamuksen osoituksena, että erohan siitä tulee. Monet viralliset todistukset ja sopimukset selkeyttävät asioiden hoitoa. Ei niistä tarvitse tehdä jotain suurta draamaa. 

Miehet kun on syntyjä sä paskoja, niin mitä siinä voi tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on vaakalaudalla vain lapsensa biologinen vanhemmuus ja se tuska joka seuraa petetyksi tulemisesta

Tuska isyyspetoksesta on moninkertain petetyksi tulemisen tuskasta. 

Vierailija kirjoitti:

Isyyden vahvistamisen jälkeen AINUT mistä voi olla varma, että puolisosi on hedelmöittymishetkellä ollut vain sinun kanssasi. Se ei todista/varmista, että puoliso ei ole koskaan pettänyt sinua tai tulisi koskaan sinua pettämään....  

Niin? Tämähän on itsestäänselvyys, ja isyyspetos on aivan eri luokan petos, kuin pettäminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isyyden vahvistamisen jälkeen AINUT mistä voi olla varma, että puolisosi on hedelmöittymishetkellä ollut vain sinun kanssasi. Se ei todista/varmista, että puoliso ei ole koskaan pettänyt sinua tai tulisi koskaan sinua pettämään....  

Niin, no siksi sitä ei pitäisikään sotkea pettämisepäilyihin. Se on vain ja ainoastaan virallinen todiste siitä, kuka on biologinen isä. Voi olla, että nainen on ollut muiden kanssa ja edelleenkin on. Jos mies jää suhteeseen, niin hän joutuu edelleen luottamaan siihen, että nainen on uskollinen. Mutta sitä, että hän haluaa virallisen todistuksen isyydestään itselleen ja lapselleen, ei pitäisi sotkea tähän luottamuksen osoittamiseen. 

Siinäpä se, kun ne kulkevat käsi kädessä! Jos epäilee isyyttä niin epäilee pettämistä. Kun ei sitä neitseellistä sikiämäistä ole vieläkään todistettu :D

Naisen näkökulmasta isyystestin pyytäminen on automaattisesti sitä, että mies epäilee pettämisestä. Tämä on juurikin tätä, kun on realistisesti ajattelevia ja tunteellisesti ajattelevia ihmisiä. Realisteille se on vain virallinen todistus. Tunteellisille se on jokin suuri epäluottamuksen osoitus. Vähän sama kuin realisti haluaa avioehdon. Ja tunteellinen pitää sitä niin suurena epäluottamuksen osoituksena, että erohan siitä tulee. Monet viralliset todistukset ja sopimukset selkeyttävät asioiden hoitoa. Ei niistä tarvitse tehdä jotain suurta draamaa. 

Avioehdon tekeminen otetaan puheeksi hyvissä ajoin avioliittoa suunnitellessa. Sitä ei paukaista esiin vihkipäivän aamuna tai naimisiinmenon jälkeen. Isyystestin voi oikein hyvin ottaa puheeksi, kun ajatus lapsen tekemisestä tulee puheeksi. Palstavässykät saavat suunsa auki vasta sitten, kun raskaus on pitkällä tai lapsi syntynyt. Jos isyyden testaaminen kuuluu miehen suunnitelmiin, niin kerro siitä naiselle hyvissä ajoin ennen raskautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni tuntuu ottavan isyystestin loukkauksena, mutta voihan se olla myös mahdollisuus osoittaa olevansa luotettava elämänkumppani. Miehelle voi olla todella vaikeaa ottaa isyystesti puheeksi. Varmasti nainen, joka hyväksyy pyynnön rauhallisesti ja rohkaisevasti lujittaa suhdetta enemmän kuin nainen, joka saa pyynnöstä draamakohtauksen ja alkaa syyttelemään miestä luottamuksen puuttumisesta.

Olet missannut pointin. Pointtihan oli juuri se, että kaikki eivät tunne tarvetta lujittaa suhdetta tuossa tilanteessa. Eikä se tarkoita sitä, että "saa draamakohtauksen", jos tuota pitää loukkaavana. Kyllähän sitä voi vaan todeta, että joo tehdään sitten. Mutta sitten kuitenkin molemmat pikkuhiljaa huomaavat, että suhteen lujittumisen sijaan jotain olennaista ja tärkeää on suhteesta kadonnut.

Miten tuolla muka voi todistaa olevansa luotettava kumppani? Ja miksi yleensä ajattelet, että suhteessa täytyisi sellaista todistaa, sen enempää naisen kuin miehenkään? Ja miten mies sitten voisi sen todistaa, jos isyystesti olisi naiselle joku "luotettavuustesti"? Siis tuota testiähän voisi käyttää juuri oman epäluotettavuuden peittelyyn, sillä jos tietää tässä kohtaa isyyden olevan oikein, voi esittää innokasta testaajaa ja siten peitellä vaikka aiempia pettämisiä - tai luoda hyvä pohja sille, ettei mies myöhemminkään epäile mitään. Eihän tuo testi mitään luotettavuutta todista. Se nyt on kuitenkin lähes todennäköistä, että yhdessä yritetty vauva on sen miehen, kenen kanssa lasta on yritetty. Kuten ketjussa on mainittu, harvempi tuossa kohtaa olisi muiden kanssa ollut.

Harvempi joutuu liikenneonnettomuuteen tänään, ei edes promille, silti se turvavyö kannattaa laittaa.

Mutta turvavyö laitetaan sulkemalla klipsi. Ei epäilemällä kumppanillesi päin naamaa, että hän on lasta yrittäessänne pettänyt sua toisen miehen kanssa koska välittää susta niin vähän ja on ylipäätäänkin sellainen ihminen joka tuollaista ikinä tekisi.

Tottakai se on epäluottamuslause, kun matkustajana laitat turvavyön, ihan kuin miehesi ei osaisi ajaa autoa turvallisesti! Eron paikka!

No jos teidän suhteenne perustuu jostain syystä nimenomaan miehen ajotaidolle ja sinun luottamuksellesi siihen, ja tosiaan uskotte että ajotaidon puute on ainoa asia joka voi johtaa onnettomuuteen, niin kai se sitten onkin eron paikka. Hyvin vaikea sanoa kun en kykene samastumaan näin järjettömään ajattelutapaan, mutta loogisesti siltä vaikuttaisi.

Kaikista miehistä pitäisi myös olla dna-rekisteri, selviäisi sitten samalla se oikean isukin nimi.

Mikä tässä on edelleen se ongelma? Jos asia on tärkeä, tehkää isyystesti! Mihin te sitä vaimoa siinä tarvitte? Vai varaako hän kenties teille myös omat lääkäriaikanne, ilmoittaa töihin, kun sairastutte jne?

Jos noin yksinkertaisen lapseen liittyvän asian hoitaminen itsenäisesti ilman puolisoa on ylivoimaista, ei kannata ihmetellä, miksi ne pikkulasten hioltajuudet menee naisille. Minullekin koko testi on ihan samantekevä, kunhan mies sen sitten itsenäisesti hoitaa.