Mies aikoo tehdä tulevalle lapselle isyystestin vaikkei edes epäile mitään, sanoo että vain varmuudeksi että tietää ennen kuin investoi koko...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä se kehä vaan rullailee. Molemmat puolet jankuttaa samoin argumentein. Eiköhän tämä ketju ollut tässä.

Ja ei, normaalissa parisuhteessa, jossa vauvaa yhdessä suunnitelmallisesti ”tehdään” ja toivotaan, ei enää testailla mitään isyyksiä.

Asia loppuun käsitelty.

Tässä SINÄ vaan jankutat, tällä kertaa tyystin ilman argumentteja.

Ei, vaan ynnäsin keskustelun keskeisimmän pointin, jonka johdosta jankutusta ei tarvitse jatkaa tämän enempää.

Ei, vaan toistit yksipuolista ja yksisilmäistä väitettä, vailla argumentteja. Etkä osaa vieläkään lopettaa, koska olet jankuttaja.

Mä vaatisin mieheltä jatkossa sukupuolitautitestejä ennen jokaista kertaa, kun aikoo saada seksiä. What goes around comes around.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni tuntuu ottavan isyystestin loukkauksena, mutta voihan se olla myös mahdollisuus osoittaa olevansa luotettava elämänkumppani. Miehelle voi olla todella vaikeaa ottaa isyystesti puheeksi. Varmasti nainen, joka hyväksyy pyynnön rauhallisesti ja rohkaisevasti lujittaa suhdetta enemmän kuin nainen, joka saa pyynnöstä draamakohtauksen ja alkaa syyttelemään miestä luottamuksen puuttumisesta.

Olet missannut pointin. Pointtihan oli juuri se, että kaikki eivät tunne tarvetta lujittaa suhdetta tuossa tilanteessa. Eikä se tarkoita sitä, että "saa draamakohtauksen", jos tuota pitää loukkaavana. Kyllähän sitä voi vaan todeta, että joo tehdään sitten. Mutta sitten kuitenkin molemmat pikkuhiljaa huomaavat, että suhteen lujittumisen sijaan jotain olennaista ja tärkeää on suhteesta kadonnut.

Miten tuolla muka voi todistaa olevansa luotettava kumppani? Ja miksi yleensä ajattelet, että suhteessa täytyisi sellaista todistaa, sen enempää naisen kuin miehenkään? Ja miten mies sitten voisi sen todistaa, jos isyystesti olisi naiselle joku "luotettavuustesti"? Siis tuota testiähän voisi käyttää juuri oman epäluotettavuuden peittelyyn, sillä jos tietää tässä kohtaa isyyden olevan oikein, voi esittää innokasta testaajaa ja siten peitellä vaikka aiempia pettämisiä - tai luoda hyvä pohja sille, ettei mies myöhemminkään epäile mitään. Eihän tuo testi mitään luotettavuutta todista. Se nyt on kuitenkin lähes todennäköistä, että yhdessä yritetty vauva on sen miehen, kenen kanssa lasta on yritetty. Kuten ketjussa on mainittu, harvempi tuossa kohtaa olisi muiden kanssa ollut.

Harvempi joutuu liikenneonnettomuuteen tänään, ei edes promille, silti se turvavyö kannattaa laittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyväksyisin testin avoimin mielin. Jos se helpottaa miehen oloa ja antaa varmuuden hänen paikastaan isänä, se on vain ja ainoastaan hyvä asia. Muutenkin haluaisin olla miehelleni sellainen ystävä, jolta voi kysyä ja pyytää sellaisiakin asioita joiden lausuminen ääneen tuntuu vaikealta.

Moni tuntuu ottavan isyystestin loukkauksena, mutta voihan se olla myös mahdollisuus osoittaa olevansa luotettava elämänkumppani. Miehelle voi olla todella vaikeaa ottaa isyystesti puheeksi. Varmasti nainen, joka hyväksyy pyynnön rauhallisesti ja rohkaisevasti lujittaa suhdetta enemmän kuin nainen, joka saa pyynnöstä draamakohtauksen ja alkaa syyttelemään miestä luottamuksen puuttumisesta.

Miehen ei tarvitse pyytää naisen hyväksyntää sille, että testaa oman lapsensa kuten ei naisenkaan tai tarvitse pyytää sitä mieheltä eikä keneltäkään muulta. Jos jompikumpi tai molemmat epäilevät oman lapsensa geneettistä alkuperää, niin silloin testauttaa sen. Tilaa testin tai vie oman lapsen testeihin ja sillä selvä. Mitään hyväksymisiä tai hakemuksia ei tarvita, jos mies on merkitty isäksi ja nainen äidiksi. Omaa lastaan saa testityttää niin paljon kuin haluaa, varsinkin yksityisesti.

Ei tarvitse ottaa edes asiaa puheeksi, jollei halua.

En vaan ymmärtää miksi veronmaksajien, joista suurin osa on kohta sinkkuja pitäisi vuosittain maksaa varmuuden vuoksi testejä, joilla ei ole lapsen terveydelle merkitystä? Aikuisen terveydelle merkityksellisiä asioita maksetaan jo nyt toisaalta tarpeeksi ja toisaalta ei makseta yhtään ja jokainen maksaa ne omasta pussistaan.

Jos lapsia syntyy n. 47 tuhatta vuodessa ja yksi testi ja kaikki siihen liittyvä byrokratia, rekisterien ylläpito ym. maksaisi 100€ per lapsi se on 4,7 miljoonaa vuodessa yhteensä. 47 miljoonaa 10 vuodessa.

Eikö olisi parempi, että nämä menisi vaikka miestentautien seulontaan?

Tiedän. Kirjoitin viestini siltä pohjalta että mies ja nainen ovat sen verran hyvissä väleissä, että keskustelevat asiasta sen sijaan että toimivat salamyhkäisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse naisena suostuisin isyystestiin ihan sen takia, että on useita miehiä, jotka etsivät syytä laistaa isän velvollisuuksista. Jos isyys on varmistettu, niin kynnys tällaiseen vastuun pakoiluun olisi luultavasti suurempi. Vaikka elämä yhdessä ei jatkuisi, niin hän luultavasti kantaisi vastuun lapsesta myös jatkossa todennäköisemmin, kun tietää asian varmuudella. 

Hän ei luota sinuun, mutta sinun on luotettava vain hänen sanaansa, että hän pysyy rinnallasi ja tukenasi?

Tiedätkös kuinka monta pikkulapsen isää on häipynyt, kun ei se elämä ollutkaan kivaa? Ja ihan oman biologisen lapsensa ovat hylänneet....

Siihen ei ole testiä, että olisi hyvä isä.

Niin. No itse olen realistinen ja looginen ihminen. Olen hyvin tietoinen siitä, että monet suhteet päättyvät eroon. Olen tietoinen siitä, että monet isät välttelevät vastuuta ja nainen voi päätyä yksinhuoltajaksi varsin helposti. Olen myös tietoinen siitä, että pettäminen on hyvin yleistä. Vaikka en itse ikinä pettäisi (olen romanttinen demiseksuaali ja hyvin introvertti ihminen, joka vaatii pitkällisen luottamuksellisen suhteen rakentamisen ennen kuin tunnen lainkaan seksuaalista halua toista kohtaan ja muutoin en kaipaa seksiä ollenkaan), niin ymmärrän täysin, että tuo pettämisen yleisyys pelottaa monia "tavisseksuaaleja". En ottaisi sitä siis henkilökohtaisena loukkauksena. Realisti on realisti ja se on ominaisuus, joka minussa itsessänikin on olemassa. Jos olisin toisen demiseksuaalin kanssa, niin asian pyytäminen ehkä ihmetyttäisi enemmän, koska toinen demiseksuaali kyllä tietäisi, etten pystyisi harrastamaan seksiä kuin sen kumppanini kanssa. Mutta muutoin en näe asiaa omituisena. Ja juu tiedän, että monet isät hylkäävät lapsensa. Mutta uskon silti, että kynnys tähän on pienempi kun voi ajatella, ettei oikeasti ole edes lasten isä. Isyystestin tuoma varmuus voisi siis nostaa tuota hylkäämisen kynnystä, mikä on vain hyvä asia. 

Nostaa hylkäämisen kynnystä?  :D  Ja sinä luotat siihen???

Entäs kun hän haluaa testauttaa teidän toisen lapsen ja kolmannenkin? Vaikka tiedät ja hänkin tietää, että pettäminen on sinun tapauksessa täysin mahdotonta.  Hänkö epäilee, että sinä kahden pienen lapsen äiti, HÄNEN lastensa äiti, kahden testatun lapsen äiti, kävisi jossain salamyhkää panemassa rakastajaansa juuri ovulaation aikaan ja olisi NIIN tyhmä, että harrastaisi suojaamatonta seksiä juuri "otolliseen" aikaan?

Sinä vaan hoet, että hylkäämisen kynnys on testaamisen jälkeen pienempi.... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse naisena suostuisin isyystestiin ihan sen takia, että on useita miehiä, jotka etsivät syytä laistaa isän velvollisuuksista. Jos isyys on varmistettu, niin kynnys tällaiseen vastuun pakoiluun olisi luultavasti suurempi. Vaikka elämä yhdessä ei jatkuisi, niin hän luultavasti kantaisi vastuun lapsesta myös jatkossa todennäköisemmin, kun tietää asian varmuudella. 

Hän ei luota sinuun, mutta sinun on luotettava vain hänen sanaansa, että hän pysyy rinnallasi ja tukenasi?

Tiedätkös kuinka monta pikkulapsen isää on häipynyt, kun ei se elämä ollutkaan kivaa? Ja ihan oman biologisen lapsensa ovat hylänneet....

Siihen ei ole testiä, että olisi hyvä isä.

Niin. No itse olen realistinen ja looginen ihminen. Olen hyvin tietoinen siitä, että monet suhteet päättyvät eroon. Olen tietoinen siitä, että monet isät välttelevät vastuuta ja nainen voi päätyä yksinhuoltajaksi varsin helposti. Olen myös tietoinen siitä, että pettäminen on hyvin yleistä. Vaikka en itse ikinä pettäisi (olen romanttinen demiseksuaali ja hyvin introvertti ihminen, joka vaatii pitkällisen luottamuksellisen suhteen rakentamisen ennen kuin tunnen lainkaan seksuaalista halua toista kohtaan ja muutoin en kaipaa seksiä ollenkaan), niin ymmärrän täysin, että tuo pettämisen yleisyys pelottaa monia "tavisseksuaaleja". En ottaisi sitä siis henkilökohtaisena loukkauksena. Realisti on realisti ja se on ominaisuus, joka minussa itsessänikin on olemassa. Jos olisin toisen demiseksuaalin kanssa, niin asian pyytäminen ehkä ihmetyttäisi enemmän, koska toinen demiseksuaali kyllä tietäisi, etten pystyisi harrastamaan seksiä kuin sen kumppanini kanssa. Mutta muutoin en näe asiaa omituisena. Ja juu tiedän, että monet isät hylkäävät lapsensa. Mutta uskon silti, että kynnys tähän on pienempi kun voi ajatella, ettei oikeasti ole edes lasten isä. Isyystestin tuoma varmuus voisi siis nostaa tuota hylkäämisen kynnystä, mikä on vain hyvä asia. 

Jos jotain et ainakaan ole niin se on realistinen JA looginen. Looginen voi olla vaikka millä typerillä oletuksilla ja väärällä tiedolla. Mutta jos olet looginen, niin sitten sun päättelyketjujesi on ainakin oltava valideja ja ristiriidattomia. Realistinen et voi olla, jos tietosi maailmasta on systemaattisesti väärää tai puutteellista.

Jos et ymmärrä luottamuksen roolia parisuhteessa, niin se on sokea piste. Jos et ymmärrä että tässä on ehdottomasti kyseessä luottamuksen puute, olet epälooginen. Jos ymmärrät molemmat, mutta tulet silti lopputulokseesi, se on ristiriidassa sen kanssa että haluat itsellesi hyvän suhteen.

Veikkaan ettet ymmärrä kumpaakaan ja näin ollen sekä olet epälooginen että epärealistinen tässä asiassa, mutta lisäksi olet myös sisimmässäsi jo hyväksynyt kauan sitten, että sun tehtäväsi on miellyttää miestä määrättömästi ja suostua mihin tahansa saadaksesi pitää hänet ja ansaitaksesi häneltä hyväksynnän murusia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni tuntuu ottavan isyystestin loukkauksena, mutta voihan se olla myös mahdollisuus osoittaa olevansa luotettava elämänkumppani. Miehelle voi olla todella vaikeaa ottaa isyystesti puheeksi. Varmasti nainen, joka hyväksyy pyynnön rauhallisesti ja rohkaisevasti lujittaa suhdetta enemmän kuin nainen, joka saa pyynnöstä draamakohtauksen ja alkaa syyttelemään miestä luottamuksen puuttumisesta.

Olet missannut pointin. Pointtihan oli juuri se, että kaikki eivät tunne tarvetta lujittaa suhdetta tuossa tilanteessa. Eikä se tarkoita sitä, että "saa draamakohtauksen", jos tuota pitää loukkaavana. Kyllähän sitä voi vaan todeta, että joo tehdään sitten. Mutta sitten kuitenkin molemmat pikkuhiljaa huomaavat, että suhteen lujittumisen sijaan jotain olennaista ja tärkeää on suhteesta kadonnut.

Miten tuolla muka voi todistaa olevansa luotettava kumppani? Ja miksi yleensä ajattelet, että suhteessa täytyisi sellaista todistaa, sen enempää naisen kuin miehenkään? Ja miten mies sitten voisi sen todistaa, jos isyystesti olisi naiselle joku "luotettavuustesti"? Siis tuota testiähän voisi käyttää juuri oman epäluotettavuuden peittelyyn, sillä jos tietää tässä kohtaa isyyden olevan oikein, voi esittää innokasta testaajaa ja siten peitellä vaikka aiempia pettämisiä - tai luoda hyvä pohja sille, ettei mies myöhemminkään epäile mitään. Eihän tuo testi mitään luotettavuutta todista. Se nyt on kuitenkin lähes todennäköistä, että yhdessä yritetty vauva on sen miehen, kenen kanssa lasta on yritetty. Kuten ketjussa on mainittu, harvempi tuossa kohtaa olisi muiden kanssa ollut.

Harvempi joutuu liikenneonnettomuuteen tänään, ei edes promille, silti se turvavyö kannattaa laittaa.

Mutta turvavyö laitetaan sulkemalla klipsi. Ei epäilemällä kumppanillesi päin naamaa, että hän on lasta yrittäessänne pettänyt sua toisen miehen kanssa koska välittää susta niin vähän ja on ylipäätäänkin sellainen ihminen joka tuollaista ikinä tekisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni tuntuu ottavan isyystestin loukkauksena, mutta voihan se olla myös mahdollisuus osoittaa olevansa luotettava elämänkumppani. Miehelle voi olla todella vaikeaa ottaa isyystesti puheeksi. Varmasti nainen, joka hyväksyy pyynnön rauhallisesti ja rohkaisevasti lujittaa suhdetta enemmän kuin nainen, joka saa pyynnöstä draamakohtauksen ja alkaa syyttelemään miestä luottamuksen puuttumisesta.

Olet missannut pointin. Pointtihan oli juuri se, että kaikki eivät tunne tarvetta lujittaa suhdetta tuossa tilanteessa. Eikä se tarkoita sitä, että "saa draamakohtauksen", jos tuota pitää loukkaavana. Kyllähän sitä voi vaan todeta, että joo tehdään sitten. Mutta sitten kuitenkin molemmat pikkuhiljaa huomaavat, että suhteen lujittumisen sijaan jotain olennaista ja tärkeää on suhteesta kadonnut.

Miten tuolla muka voi todistaa olevansa luotettava kumppani? Ja miksi yleensä ajattelet, että suhteessa täytyisi sellaista todistaa, sen enempää naisen kuin miehenkään? Ja miten mies sitten voisi sen todistaa, jos isyystesti olisi naiselle joku "luotettavuustesti"? Siis tuota testiähän voisi käyttää juuri oman epäluotettavuuden peittelyyn, sillä jos tietää tässä kohtaa isyyden olevan oikein, voi esittää innokasta testaajaa ja siten peitellä vaikka aiempia pettämisiä - tai luoda hyvä pohja sille, ettei mies myöhemminkään epäile mitään. Eihän tuo testi mitään luotettavuutta todista. Se nyt on kuitenkin lähes todennäköistä, että yhdessä yritetty vauva on sen miehen, kenen kanssa lasta on yritetty. Kuten ketjussa on mainittu, harvempi tuossa kohtaa olisi muiden kanssa ollut.

Ehkäpä sitten missasin, ajattelin ongelmaa melko mustavalkoisesti omalta kantiltani: olisinko itse loukkaantunut jos mies ilmoittaisi teettävänsä isyystestin? Ajattelin myös viestissäni että mies ja nainen ovat toisiaan rakastava pariskunta, jolla ei ole sen kummempia luottamusongelmia.

En minäkään usko että parisuhteessa jotenkin pitäisi jatkuvasti olla todistelemassa luotettavuuttaan, koska sehän tarkoittaisi sitä että ajatus toisen luotettavuudesta ei ole itsestäänselvyys. Hain enemmän takaa sitä, että isyystestin haluaminen ei välttämättä ole kriisin paikka, vaan toistensa tukemisen paikka. Luotettavuutta elämänkumppanina on mielestäni se, että kykenee astumaan kumppaninsa saappaisiin ja joskus tekemään kompromisseja ihan vain tehdäkseen toiselle paremman olon. Jos miehen varovainen toive isyystestiin helpottaa miehen oloa, haluaisin ainakin itse tehdä sen. Isäksi tuleminen voi olla monelle uskomaton kokemus, johon saattaa liittyä kaikenlaisia tunteenmyllerryksiä ja ajatuksia. Aivan kuten äidiksikin tuleminen. Ehkä näkemyksemme isyystestin loukkaavuudesta vain sitten on erilainen. Minusta sen voi teetättää ihan terveessä ja hyvässäkin suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni tuntuu ottavan isyystestin loukkauksena, mutta voihan se olla myös mahdollisuus osoittaa olevansa luotettava elämänkumppani. Miehelle voi olla todella vaikeaa ottaa isyystesti puheeksi. Varmasti nainen, joka hyväksyy pyynnön rauhallisesti ja rohkaisevasti lujittaa suhdetta enemmän kuin nainen, joka saa pyynnöstä draamakohtauksen ja alkaa syyttelemään miestä luottamuksen puuttumisesta.

Olet missannut pointin. Pointtihan oli juuri se, että kaikki eivät tunne tarvetta lujittaa suhdetta tuossa tilanteessa. Eikä se tarkoita sitä, että "saa draamakohtauksen", jos tuota pitää loukkaavana. Kyllähän sitä voi vaan todeta, että joo tehdään sitten. Mutta sitten kuitenkin molemmat pikkuhiljaa huomaavat, että suhteen lujittumisen sijaan jotain olennaista ja tärkeää on suhteesta kadonnut.

Miten tuolla muka voi todistaa olevansa luotettava kumppani? Ja miksi yleensä ajattelet, että suhteessa täytyisi sellaista todistaa, sen enempää naisen kuin miehenkään? Ja miten mies sitten voisi sen todistaa, jos isyystesti olisi naiselle joku "luotettavuustesti"? Siis tuota testiähän voisi käyttää juuri oman epäluotettavuuden peittelyyn, sillä jos tietää tässä kohtaa isyyden olevan oikein, voi esittää innokasta testaajaa ja siten peitellä vaikka aiempia pettämisiä - tai luoda hyvä pohja sille, ettei mies myöhemminkään epäile mitään. Eihän tuo testi mitään luotettavuutta todista. Se nyt on kuitenkin lähes todennäköistä, että yhdessä yritetty vauva on sen miehen, kenen kanssa lasta on yritetty. Kuten ketjussa on mainittu, harvempi tuossa kohtaa olisi muiden kanssa ollut.

Harvempi joutuu liikenneonnettomuuteen tänään, ei edes promille, silti se turvavyö kannattaa laittaa.

Mutta turvavyö laitetaan sulkemalla klipsi. Ei epäilemällä kumppanillesi päin naamaa, että hän on lasta yrittäessänne pettänyt sua toisen miehen kanssa koska välittää susta niin vähän ja on ylipäätäänkin sellainen ihminen joka tuollaista ikinä tekisi.

Tottakai se on epäluottamuslause, kun matkustajana laitat turvavyön, ihan kuin miehesi ei osaisi ajaa autoa turvallisesti! Eron paikka!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse naisena suostuisin isyystestiin ihan sen takia, että on useita miehiä, jotka etsivät syytä laistaa isän velvollisuuksista. Jos isyys on varmistettu, niin kynnys tällaiseen vastuun pakoiluun olisi luultavasti suurempi. Vaikka elämä yhdessä ei jatkuisi, niin hän luultavasti kantaisi vastuun lapsesta myös jatkossa todennäköisemmin, kun tietää asian varmuudella. 

Hän ei luota sinuun, mutta sinun on luotettava vain hänen sanaansa, että hän pysyy rinnallasi ja tukenasi?

Tiedätkös kuinka monta pikkulapsen isää on häipynyt, kun ei se elämä ollutkaan kivaa? Ja ihan oman biologisen lapsensa ovat hylänneet....

Siihen ei ole testiä, että olisi hyvä isä.

Niin. No itse olen realistinen ja looginen ihminen. Olen hyvin tietoinen siitä, että monet suhteet päättyvät eroon. Olen tietoinen siitä, että monet isät välttelevät vastuuta ja nainen voi päätyä yksinhuoltajaksi varsin helposti. Olen myös tietoinen siitä, että pettäminen on hyvin yleistä. Vaikka en itse ikinä pettäisi (olen romanttinen demiseksuaali ja hyvin introvertti ihminen, joka vaatii pitkällisen luottamuksellisen suhteen rakentamisen ennen kuin tunnen lainkaan seksuaalista halua toista kohtaan ja muutoin en kaipaa seksiä ollenkaan), niin ymmärrän täysin, että tuo pettämisen yleisyys pelottaa monia "tavisseksuaaleja". En ottaisi sitä siis henkilökohtaisena loukkauksena. Realisti on realisti ja se on ominaisuus, joka minussa itsessänikin on olemassa. Jos olisin toisen demiseksuaalin kanssa, niin asian pyytäminen ehkä ihmetyttäisi enemmän, koska toinen demiseksuaali kyllä tietäisi, etten pystyisi harrastamaan seksiä kuin sen kumppanini kanssa. Mutta muutoin en näe asiaa omituisena. Ja juu tiedän, että monet isät hylkäävät lapsensa. Mutta uskon silti, että kynnys tähän on pienempi kun voi ajatella, ettei oikeasti ole edes lasten isä. Isyystestin tuoma varmuus voisi siis nostaa tuota hylkäämisen kynnystä, mikä on vain hyvä asia. 

Nostaa hylkäämisen kynnystä?  :D  Ja sinä luotat siihen???

Entäs kun hän haluaa testauttaa teidän toisen lapsen ja kolmannenkin? Vaikka tiedät ja hänkin tietää, että pettäminen on sinun tapauksessa täysin mahdotonta.  Hänkö epäilee, että sinä kahden pienen lapsen äiti, HÄNEN lastensa äiti, kahden testatun lapsen äiti, kävisi jossain salamyhkää panemassa rakastajaansa juuri ovulaation aikaan ja olisi NIIN tyhmä, että harrastaisi suojaamatonta seksiä juuri "otolliseen" aikaan?

Sinä vaan hoet, että hylkäämisen kynnys on testaamisen jälkeen pienempi.... 

Veikkaan, että tässä mennään ristiin sen takia, että toinen on realistisempi kuin toinen. En kokisi sitä ongelmana. Isyystesti on testi muiden joukossa. Ihmiset ovat yhä kiinnostuneempia perimästään, geeneistään jne. Minusta se vain olisi virallinen todiste muiden joukossa eikä mikään pettämisestä syyttämistä ja syy jonkinlaiseen kostoiskuun luottamuksen romahtamisesta. Mikä ongelma siinä muka on, että lapsella olisi viralliset todisteet siitä, ketkä hänen biologiset vanhempansa ovat. Voi olla tärkeääkin tietoa jossakin vaiheessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni tuntuu ottavan isyystestin loukkauksena, mutta voihan se olla myös mahdollisuus osoittaa olevansa luotettava elämänkumppani. Miehelle voi olla todella vaikeaa ottaa isyystesti puheeksi. Varmasti nainen, joka hyväksyy pyynnön rauhallisesti ja rohkaisevasti lujittaa suhdetta enemmän kuin nainen, joka saa pyynnöstä draamakohtauksen ja alkaa syyttelemään miestä luottamuksen puuttumisesta.

Olet missannut pointin. Pointtihan oli juuri se, että kaikki eivät tunne tarvetta lujittaa suhdetta tuossa tilanteessa. Eikä se tarkoita sitä, että "saa draamakohtauksen", jos tuota pitää loukkaavana. Kyllähän sitä voi vaan todeta, että joo tehdään sitten. Mutta sitten kuitenkin molemmat pikkuhiljaa huomaavat, että suhteen lujittumisen sijaan jotain olennaista ja tärkeää on suhteesta kadonnut.

Miten tuolla muka voi todistaa olevansa luotettava kumppani? Ja miksi yleensä ajattelet, että suhteessa täytyisi sellaista todistaa, sen enempää naisen kuin miehenkään? Ja miten mies sitten voisi sen todistaa, jos isyystesti olisi naiselle joku "luotettavuustesti"? Siis tuota testiähän voisi käyttää juuri oman epäluotettavuuden peittelyyn, sillä jos tietää tässä kohtaa isyyden olevan oikein, voi esittää innokasta testaajaa ja siten peitellä vaikka aiempia pettämisiä - tai luoda hyvä pohja sille, ettei mies myöhemminkään epäile mitään. Eihän tuo testi mitään luotettavuutta todista. Se nyt on kuitenkin lähes todennäköistä, että yhdessä yritetty vauva on sen miehen, kenen kanssa lasta on yritetty. Kuten ketjussa on mainittu, harvempi tuossa kohtaa olisi muiden kanssa ollut.

Ehkäpä sitten missasin, ajattelin ongelmaa melko mustavalkoisesti omalta kantiltani: olisinko itse loukkaantunut jos mies ilmoittaisi teettävänsä isyystestin? Ajattelin myös viestissäni että mies ja nainen ovat toisiaan rakastava pariskunta, jolla ei ole sen kummempia luottamusongelmia.

En minäkään usko että parisuhteessa jotenkin pitäisi jatkuvasti olla todistelemassa luotettavuuttaan, koska sehän tarkoittaisi sitä että ajatus toisen luotettavuudesta ei ole itsestäänselvyys. Hain enemmän takaa sitä, että isyystestin haluaminen ei välttämättä ole kriisin paikka, vaan toistensa tukemisen paikka. Luotettavuutta elämänkumppanina on mielestäni se, että kykenee astumaan kumppaninsa saappaisiin ja joskus tekemään kompromisseja ihan vain tehdäkseen toiselle paremman olon. Jos miehen varovainen toive isyystestiin helpottaa miehen oloa, haluaisin ainakin itse tehdä sen. Isäksi tuleminen voi olla monelle uskomaton kokemus, johon saattaa liittyä kaikenlaisia tunteenmyllerryksiä ja ajatuksia. Aivan kuten äidiksikin tuleminen. Ehkä näkemyksemme isyystestin loukkaavuudesta vain sitten on erilainen. Minusta sen voi teetättää ihan terveessä ja hyvässäkin suhteessa.

Toistensa tukemisen paikka? Tekemään kompromisseja?

Kuten tuolla jo kysyin, entäs sitten, kun tulee toinen ja kolmas lapsi? Ja niidenkin isyys pitää testata.

"ei se mitään, minähän teen vaan kompromisseja ja haluan helpottaa isäksi tulevan oloa...."

Ei helvata!

On helppoa luottaa, kun voi olla varma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni tuntuu ottavan isyystestin loukkauksena, mutta voihan se olla myös mahdollisuus osoittaa olevansa luotettava elämänkumppani. Miehelle voi olla todella vaikeaa ottaa isyystesti puheeksi. Varmasti nainen, joka hyväksyy pyynnön rauhallisesti ja rohkaisevasti lujittaa suhdetta enemmän kuin nainen, joka saa pyynnöstä draamakohtauksen ja alkaa syyttelemään miestä luottamuksen puuttumisesta.

Olet missannut pointin. Pointtihan oli juuri se, että kaikki eivät tunne tarvetta lujittaa suhdetta tuossa tilanteessa. Eikä se tarkoita sitä, että "saa draamakohtauksen", jos tuota pitää loukkaavana. Kyllähän sitä voi vaan todeta, että joo tehdään sitten. Mutta sitten kuitenkin molemmat pikkuhiljaa huomaavat, että suhteen lujittumisen sijaan jotain olennaista ja tärkeää on suhteesta kadonnut.

Miten tuolla muka voi todistaa olevansa luotettava kumppani? Ja miksi yleensä ajattelet, että suhteessa täytyisi sellaista todistaa, sen enempää naisen kuin miehenkään? Ja miten mies sitten voisi sen todistaa, jos isyystesti olisi naiselle joku "luotettavuustesti"? Siis tuota testiähän voisi käyttää juuri oman epäluotettavuuden peittelyyn, sillä jos tietää tässä kohtaa isyyden olevan oikein, voi esittää innokasta testaajaa ja siten peitellä vaikka aiempia pettämisiä - tai luoda hyvä pohja sille, ettei mies myöhemminkään epäile mitään. Eihän tuo testi mitään luotettavuutta todista. Se nyt on kuitenkin lähes todennäköistä, että yhdessä yritetty vauva on sen miehen, kenen kanssa lasta on yritetty. Kuten ketjussa on mainittu, harvempi tuossa kohtaa olisi muiden kanssa ollut.

Ehkäpä sitten missasin, ajattelin ongelmaa melko mustavalkoisesti omalta kantiltani: olisinko itse loukkaantunut jos mies ilmoittaisi teettävänsä isyystestin? Ajattelin myös viestissäni että mies ja nainen ovat toisiaan rakastava pariskunta, jolla ei ole sen kummempia luottamusongelmia.

En minäkään usko että parisuhteessa jotenkin pitäisi jatkuvasti olla todistelemassa luotettavuuttaan, koska sehän tarkoittaisi sitä että ajatus toisen luotettavuudesta ei ole itsestäänselvyys. Hain enemmän takaa sitä, että isyystestin haluaminen ei välttämättä ole kriisin paikka, vaan toistensa tukemisen paikka. Luotettavuutta elämänkumppanina on mielestäni se, että kykenee astumaan kumppaninsa saappaisiin ja joskus tekemään kompromisseja ihan vain tehdäkseen toiselle paremman olon. Jos miehen varovainen toive isyystestiin helpottaa miehen oloa, haluaisin ainakin itse tehdä sen. Isäksi tuleminen voi olla monelle uskomaton kokemus, johon saattaa liittyä kaikenlaisia tunteenmyllerryksiä ja ajatuksia. Aivan kuten äidiksikin tuleminen. Ehkä näkemyksemme isyystestin loukkaavuudesta vain sitten on erilainen. Minusta sen voi teetättää ihan terveessä ja hyvässäkin suhteessa.

Toistensa tukemisen paikka? Tekemään kompromisseja?

Kuten tuolla jo kysyin, entäs sitten, kun tulee toinen ja kolmas lapsi? Ja niidenkin isyys pitää testata.

"ei se mitään, minähän teen vaan kompromisseja ja haluan helpottaa isäksi tulevan oloa...."

Ei helvata!

Miksi se olisi sen enempää ongelma toisissa ja kolmansissa? Toisissa on btw eniten isyyspetoksia.

Vierailija kirjoitti:

Joillakin on ihme käsitys, että pettäminen on sellaista, joka jättää jonkin näkyvän merkin tekijäänsä. Että mies ei mitenkään voisi olla huomaamatta ja näkemättä sitä, että puoliso on jossakin vaiheessa pettänyt. Eli pitää syyttää vain itseään, jos on päätynyt kasvattamaan toisen miehen lasta. Näin ei kävisi, jos petetty mies ei olisi valinnut "ketä tahansa", vaan ollut parempi ihmisluonteen tuntija. Kyllä rehellisiltäkin vaikuttavat ihmiset voivat pettää ja pitää sen kumppaniltaan pimennossa. Ei se ole oma syy, jos tulee petetyksi.

Sinä et näemmä kykene käsittämään mitä luottamus on ja miksi se on ehdottoman tarpeellista parisuhteelle. Osanottoni. Pariudu vaikka jonkun toisen kanssa joka ei myöskään ymmärrä näitä asioita, niin ei tule ristiriitaa ainakaan eroavista odotuksista ja voitte kytätä toisianne kaikessa suhteen loppuun saakka. Jos teette lapsia, koittakaa olla pilaamatta heitä tuolla. Onnea matkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni tuntuu ottavan isyystestin loukkauksena, mutta voihan se olla myös mahdollisuus osoittaa olevansa luotettava elämänkumppani. Miehelle voi olla todella vaikeaa ottaa isyystesti puheeksi. Varmasti nainen, joka hyväksyy pyynnön rauhallisesti ja rohkaisevasti lujittaa suhdetta enemmän kuin nainen, joka saa pyynnöstä draamakohtauksen ja alkaa syyttelemään miestä luottamuksen puuttumisesta.

Olet missannut pointin. Pointtihan oli juuri se, että kaikki eivät tunne tarvetta lujittaa suhdetta tuossa tilanteessa. Eikä se tarkoita sitä, että "saa draamakohtauksen", jos tuota pitää loukkaavana. Kyllähän sitä voi vaan todeta, että joo tehdään sitten. Mutta sitten kuitenkin molemmat pikkuhiljaa huomaavat, että suhteen lujittumisen sijaan jotain olennaista ja tärkeää on suhteesta kadonnut.

Miten tuolla muka voi todistaa olevansa luotettava kumppani? Ja miksi yleensä ajattelet, että suhteessa täytyisi sellaista todistaa, sen enempää naisen kuin miehenkään? Ja miten mies sitten voisi sen todistaa, jos isyystesti olisi naiselle joku "luotettavuustesti"? Siis tuota testiähän voisi käyttää juuri oman epäluotettavuuden peittelyyn, sillä jos tietää tässä kohtaa isyyden olevan oikein, voi esittää innokasta testaajaa ja siten peitellä vaikka aiempia pettämisiä - tai luoda hyvä pohja sille, ettei mies myöhemminkään epäile mitään. Eihän tuo testi mitään luotettavuutta todista. Se nyt on kuitenkin lähes todennäköistä, että yhdessä yritetty vauva on sen miehen, kenen kanssa lasta on yritetty. Kuten ketjussa on mainittu, harvempi tuossa kohtaa olisi muiden kanssa ollut.

Ehkäpä sitten missasin, ajattelin ongelmaa melko mustavalkoisesti omalta kantiltani: olisinko itse loukkaantunut jos mies ilmoittaisi teettävänsä isyystestin? Ajattelin myös viestissäni että mies ja nainen ovat toisiaan rakastava pariskunta, jolla ei ole sen kummempia luottamusongelmia.

En minäkään usko että parisuhteessa jotenkin pitäisi jatkuvasti olla todistelemassa luotettavuuttaan, koska sehän tarkoittaisi sitä että ajatus toisen luotettavuudesta ei ole itsestäänselvyys. Hain enemmän takaa sitä, että isyystestin haluaminen ei välttämättä ole kriisin paikka, vaan toistensa tukemisen paikka. Luotettavuutta elämänkumppanina on mielestäni se, että kykenee astumaan kumppaninsa saappaisiin ja joskus tekemään kompromisseja ihan vain tehdäkseen toiselle paremman olon. Jos miehen varovainen toive isyystestiin helpottaa miehen oloa, haluaisin ainakin itse tehdä sen. Isäksi tuleminen voi olla monelle uskomaton kokemus, johon saattaa liittyä kaikenlaisia tunteenmyllerryksiä ja ajatuksia. Aivan kuten äidiksikin tuleminen. Ehkä näkemyksemme isyystestin loukkaavuudesta vain sitten on erilainen. Minusta sen voi teetättää ihan terveessä ja hyvässäkin suhteessa.

Toistensa tukemisen paikka? Tekemään kompromisseja?

Kuten tuolla jo kysyin, entäs sitten, kun tulee toinen ja kolmas lapsi? Ja niidenkin isyys pitää testata.

"ei se mitään, minähän teen vaan kompromisseja ja haluan helpottaa isäksi tulevan oloa...."

Ei helvata!

Miksi se olisi sen enempää ongelma toisissa ja kolmansissa? Toisissa on btw eniten isyyspetoksia.

Lähde?

Vierailija kirjoitti:

On helppoa luottaa, kun voi olla varma.

Voi voi. Ihan toisin päin. Luottamus tarkoittaa epävarmuuden hyväksymistä. Varmuus tarkoittaa faktuaalista tietoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vertaatko sinä lasta ja sukupuolitautia keskenään? Vertaatko sinä lapsen isyyden vahvistamista ja pettämistä keskenään?

Yrittäkää nyt ymmärtää, että isyystesti ei kerro, oletko pettänyt. Isyystesti vahvistaa lapsen isyyden, ja siihen on oikeus sekä isällä että lapsella. Jokuhan voisi antaakin pettämisen anteeksi, mutta silti hän voi haluta isyystestin joka vahvistaa lapsen isän. Nämä on eri asioita!

Oletko ihan idiootti, jos et ymmärrä että epäily siitä, että joku muu on lapsen isä on epäily pettämisestä. Tottakai nämä kaksi asiaa kulkevat käsi kädessä. Millä muulla tavalla isä olisi joku muu?

Sukupuolitaudeista voi tulla vakaviakin seurauksia, miksei olisi samanlainen oikeus testata niitä?

Olkoonkin epäilys mahdollisuus pettämisestä mutta homman pointti on se että miehen tarve varmistua isyydestä täytyy mennä naisen oikeuden edelle uskollisuuteen luottamisessa tässä asiassa. Muotoillaan vaikka niin, että miehenä en voisi jatkaa suhdetta naisen kanssa jolle tämä on ongelma. Pettäminen ei ole ongelma vaan se, että nainen ei koe lapsen isyyden TODENTAMISTA tärkeänä miehen kannalta. Millainen nainen vaatii miestä elämään loppuelämän vain naisen sanan varassa näin suuren asian edessä? Käytännössä miehen elämän suurin asia. Onko teille naisille täysin yksi hailee mikä vauva laitokselta mukaan annetaan?

No sun kannattaa sitten etsiä naista joka suostuu perustamaan perheen ilman molemminpuolista luottamusta, ja ilmoittaa tämä kantasi varhaisessa vaiheessa suhdetta niin että hänkin tietää mihin on ryhtymässä. Kyllä tällaisia naisia löytyy paljon.

Ei tuossa ole kyseessä molemminpuolinen luottamus. Nainen voi olla varma ja ainoastaan mies asetetaan asemaan, jossa hänet velvoitetaan todistamaan sokeaa uskoaan ja luottamustaan. Suhde perustuu siis vain ja ainoastaan siihen, että mies uskoo ja luottaa, ei nainen. Se, kuinka paljon toisen (miehen) pitää luottaa ja uskoa ilman varmuutta mistään, on täysin epätasapainossa. 

No näin olisi jos koko suhde ja vanhemmuus olisi ainoastaan lapsen biologinen vanhemmuus. Ei ole. Enimmäkseen luottamus suhteessa on aika symmetristä, mutta vanhemmaksi ryhtyessä kyllä se on nainen joka pistää mieheen paljon enemmän luottamustaan kuin mies naiseen. Miehellä on vaakalaudalla vain lapsensa biologinen vanhemmuus ja se tuska joka seuraa petetyksi tulemisesta, muu on symmetristä. Naiset taas jäävät todella usein päävastuuseen lapsista ja perheestä, vaikka etukäteen oli sovittu aivan muusta. Myöskään hyväksikäytön ja väkivallan riski parisuhteessa ei ole sukupuolten välillä läheskään symmetrinen. Eronneet isät eivät usein täytä edes lakisääteisiä velvoitteitaan.

En sinänsä näe ongelmaa siinä, että isä haluaa isyytensä varmistaa, mutta pakko myöntää, että olisihan se omalle kohdalle osuessa vähän ikävältä tuntunut, enhän minäkään lähetä miestä sukupuolitautitesteihin aina kun tulee työmatkalta. Poika on onneksi ollut alusta asti isänsä kopio, kaikki ovat aina naureskelleet, ettei ainakaan ole isästä epäselvyyttä.

Mitä isyyden automaattisen tarkastamiseen tulee, en missän nimessä näe tätä vaihtoehtona, mutta mielestäni väitetyille iseille pitäisi tarjota hienovaraisesti synnytyssairaalassa/neuovolassa mahdollisuutta (vähintäänkin omalla kustannuksellaan, ehkä jopa maksutta) teettää isyystesti niin, ettei lapsen äidillä ole mahdollisuuksia saada edes tietoonsa, onko testiä tehty vai ei. Näin jokainen saisi halutessaan isyytensä varmistaa ja päättää sitten itse, haluaako tämän tiedon kumppaninsa kanssa jakaa vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä se kehä vaan rullailee. Molemmat puolet jankuttaa samoin argumentein. Eiköhän tämä ketju ollut tässä.

Ja ei, normaalissa parisuhteessa, jossa vauvaa yhdessä suunnitelmallisesti ”tehdään” ja toivotaan, ei enää testailla mitään isyyksiä.

Asia loppuun käsitelty.

Tässä SINÄ vaan jankutat, tällä kertaa tyystin ilman argumentteja.

Ei, vaan ynnäsin keskustelun keskeisimmän pointin, jonka johdosta jankutusta ei tarvitse jatkaa tämän enempää.

Ei, vaan toistit yksipuolista ja yksisilmäistä väitettä, vailla argumentteja. Etkä osaa vieläkään lopettaa, koska olet jankuttaja.

Tämä sanailu käy loistavasta, myös alkuperäiseen aiheseen sovellettavasta keskustelusta, jollaista dialogi on manipuloijan kanssa. Lyhyestä keskustelusta on löydetttävissä ainakin kaksi seikkaa

1. Syyllisen hakeminen.

2. Vastapuolen asettaminen puolustusasemiin.

Uskottomuustapauksessa huomio siirretään itsestä ja omasta uskottomuudesta suhteen toiseen osapuoleen ja syytetään häntä uskottomuudesta vaatien isyystestiä. Äidistä tehdään altavastaaja, jonka on todisteltava itseään suhteen toiselle osapuolelle, lapsen isälle. Voin hyvin kuvitella, että keskustelua isyystestistä käytäisiin samaan tapaan kuin yllä olevat lainaukset osoittavat.

I: haluan että isyystesti tehdään.

Ä: olemme yrittäneet saada lasta alulle määrätietoisesti jo puolen vuoden ajan. En ymmärrä, miksi epäilet isyyttäsi, kun nyt vihdoin saimme ne kaksi viivaa tikkuun. Mielestäni luotettavassa suhteessa ei näin toimita, vai etkö luota minuun?

I: miks sä jankutat jostain luottamuksesta??? Tässä on vaan kyse varmistuksesta! Sä et perustele kunnolla, miks testi ei oo sun mielestä ok. Mä haluan sen isyystestin, että mä voin olla varma!

Ä: Mä jo ynnäsin mun pointin: terveessä, normaalissa suhteessa ei oo tapana epäillä toista koko ajan.

I: ei, vaan sä hoet pelkästään tota luottamus ja normaaliushommaa. MÄ HALUUN isyystestin, koska sä olet petollinen änmä.

Ä: ???

Iloista lapsiperhearkea kaikille oman elämänsä epäilijöille, muista aina pahinta ajatteleville ja katkeruudella tunne-elämänsä kuorruttaneille

Vierailija kirjoitti:

Ei tuollaista voi näkyä tekstistäni kun en ole sitä mieltä. Se ero meidän ajattelutavassamme jota et ilmeisesti ole tajunnut on, että minusta vanhemmaksi tullaan kantamalla vastuuta lapsesta ja olemalla hänen elämässään läsnä, eikä millään muulla tavalla. Siittäminen eli biologinen isyys ei ole riittävästi vastuuta tai läsnäoloa minkään vaateiden esittämiseen. Raskaus ja synnytys on jo melko paljon vastuunkantoa ja läsnäoloa. Sitten kun synnytyksestä on kulunut vähänkään aikaa niin että mies on ehtinyt yhtään olla isänä, hänen vanhemmuutensa on täysin tasa-arvoista äidin vanhemmuuden kanssa ja hänen oikeutensa ovat sitä myös.

Tässä tapauksessa aviomiehen isyys ei perustukaan siihen että raskautta olisi suunniteltu, vaan siihen että hän haluaa ottaa isän roolin ja äiti suostuu siihen. Sitten hän on ottanut roolin ja on isä, hän kantaa vastuuta lapsesta, on läsnä ja luo tähän molemminpuolisen tunnesiteen, ja hänellä on isän oikeudet.

Kun miehellä ei ole minkäänlaista suhdetta tai tunnesidettä lapseen ja hän vaatii silti tähän oikeuksia, kyllä mä näen tämän nimenomaan pahantahtoisena toimintana, oli motiivi sitten kontrollointi tai mikä vaan. Hänhän saa kyllä oikeutensa lapseen jos äiti harkintansa mukaan katsoo hyväksi antaa ne hänelle. En nyt tarkoita tällä että äidillä ei voisi olla miestä kohtaan esimerkiksi irrationaalista vihaa jonka vuoksi hän kiistäisi mieheltä mahdollisuuden ottaa lapsen isän rooli vaikka mies olisi isäksi vilpittömästi halukas ja kykenevä. Mutta äidin pakottaminen vastentahtoiseen kanssavanhemmuuteen on vahingollista sittenkin vaikka äidin syy kieltäytyä ei olisi järkevä. Luottamukseen perustuvaa yhteistyötä ja sopua vanhempien välillä ei silti voi olla. Järkevä mies joka aidosti ei halua pahaa naiselle ja haluaa hyvää lapselle ei voi tässä tilanteessa tulla mihinkään muuhun ratkaisuun kuin siihen, että hänen etäihastuksensa vauvaan ja fantasiansa isyydestä on tilanteessa se vähiten merkityksellinen tekijä joka joutuu väistymään muiden tieltä. Ja hän tosiaan myös ymmärtää sen että hänen pettymyksensä ja surunsa ei ole sen vakavampi kuin etäihastuksen tai murskaantuneen fantasian aiheuttama pettymys ja suru. Kun pelkkä geneettinen sukulaisuus ei vaan luo minkäänlaista sidettä kahden ihmisen välille.

Tässähän onkin pointtina nyt se, että normaalisti yhteiskunta ei kysy äidin mielipidettä sille, saako isä olla myös virallisesti isä. Jos nainen ei olisi ollut naimisissa, olisi Jämsäsen isyys virallistettu ja vahvistettu. Kyllä minä ainakin minä pidän ongelmallisena, että nimenomaan avioliitto määrittää isyyden. Ja asettaahan se ihmiset eriarvoiseen asemaan, koska jonkun toisen isyyttä ei taas olisikaan tuolla lailla sivuutettu. Toki tämä tapahtui aiemmin - nyt kun tämän keskustelun myötä googlasin aihetta, huomasin että ilmeisesti osittain tämän tapauksen vaikutuksesta onkin tehty lakimuutos, että vastaava tilanne ei kai enää olisi mahdollinen.

Minusta on kyllä kiinnostavaa, että edellyttäisit biologiselta isältä isyydestä luopumista "lapsen edun vuoksi". Kuinka moni meistä ajattelisi, että jos äidiltä vietäisiin pikkuvauva, esim. jos isä kaappaisi vauvan ulkomaille, jossa vauva saisi "uuden äidin", niin kuinka moni olisi sitä mieltä, että äidin pitäisi vaan osata luopua ja myöntää, että oma rakkaus lasta kohtaan on vain fantasiaa ja ihastusta vauvaan? Suurin osa olisi sitä mieltä, että äitiä kohtaan on tehty väärin, ja hänellä tulisi olla oikeus olla lapsensa kanssa. Miksi ajattelisimme isän kohdalla kovin eri tavoin?