Miten esittää surunvalittelut vauvansa menettäneille?

Miten olisi, että sanoisit ihan yksinkertaisesti, että olet hyvin pahoillasi heidän puolestaan ja halaisit sitten. Minun mielestäni ei kannata yrittää sanoa jotain erityisen nasevaa tai lennokasta, tuot vain esiin sen, että olet pahoillasi.



Monelle olisi varmaan myös hyvä apu, että veisit heille ruokaa valmiina aterioina, tyyliin vaikka lasagne, kinkkukiusaus tms. jota on helppo lämmittää.



Jos ei ole mahdollista tavata, niin soita tai lähetä kortti, jossa esität osanottosi.



Voit myöslähettää kukkia tai adressin.

Kysymyksesi liippasi sen verran läheltä, että on pakko vastata.



Vastasyntyneen vauvan kuolema on varmasti suurimpia kriisejä joita vanhemmat voivat saada. Eli kyseisillä vanhemmilla on varmasti todella kriisi menossa. Paras apu olisi ehkä keskusteluapu. Eli jos voisit tiedustella hellävaraisesti, että voitko tulla kylään ja kuunnella heidän suruaan. Varsinkin äidille olisi tärkeää päästä kertomaan tapahtuneesta ja omista tuntemuksistaan uudestaan ja uudestaan. Asiasta puhuminen auttaa vanhempia pikkuhiljaa. Vanhemmat ovat varmaankin itkuisia, mutta sitä ei pidä pelästyä. Sehän on aivan luonnollista.

Vauvan menettäminen on todellakin suuri kriisi. Mutta se on sitä yhtä paljon isälle kuin äidillekin (BeckM). Käsitykseni mukaan äidin jaksamisesta lähiympäristö on aina enemmän huolissaan kuin isän, vaikka yhtä suuren menetyksen molemmat ovat kokeneet.



Oma sisko menetti viime syksynä vauvansa ja yhä molemmat vanhemmat muistelevat kyynelissä menetettyä pienokaistaan, yhä molemmat haluavat käydä haudalla yksin suremassa. Itku ehkä loppuu itkemällä, ikävä ei lopu koskaan.



Mutta ap:n asiaan. Varmasti riippuu todella paljon ihmisestä, miten olisi hyvä muistaa. Mikä on sinulle luonteva tapa? Onko vauvansa menettänyt sinulle niin läheinen, että uskallat olla lähellä ja kestät sen, ettei sanoja ole? On vain loputon ja lohduton ikävä. Kestätkö sen, ettet voi auttaa? Mikäli näin on, ole saatavilla! Älä tuppaudu, mutta tee selväksi se, että sinulla on aikaa ja halua olla lähellä, kuunnella, silittää, kävellä yhdessä ympyrää, mitä tahansa.

Onko heillä lapsia ennestään? Voitko huolehtia heistä nyt? Arjen pyörittäminen voi vanhemmista tuntua tällä hetkellä täysin ylivoimaiselta, mutta toisaalta myös merkityksettömältä, joten siivousapu, ruuanlaitto ym. ovat varmasti mainio tapa olla avuksi, jos se ei tunnu puolin eikä toisin tungettelevalta...



yst. Luuk@

Kaikki surevat eri tavoin, joten yleispätevää vastausta on vaikea antaa.



Totta, kuten edelläkin mainittiin, isän suru usein unohtuu. Tämä johtui siitä, että äidillä on yleensä suurempi tarve puhua menetyksestään, isä taas usein suree hiljaa, mutta ihan yhtä paljon kuin äitikin. Mielestäni tässäkin on liikaa yleistystä, koska jokainen suree tavallaan. On hyvä tarjota keskusteluapua, mutta myös ymmärrettävä se, jos sitä ei heti oteta vastaan. Usein keskustelulle voi olla tarvetta vasta sitten, kun muu maailmaa tuntuu asian jo unohtaneen.



Monet kokevat tärkeimmäksi avuksi keskustelun samaa kokeneiden kanssa eli kun aika on kypsä niin ohjaa ystäväsi Käpy Ry:n nettisivuille ja keskusteluryhmiin ja jos tämä ei tunnu heille oikealta on myös netissä mahdollisuus vaihtaa ajatuksia saman kokeneiden kanssa. Vauvansa syntymän jälkeen menettäneille http://health.groups.yahoo.com/group/enkelivauva/] ja vauvansa kohtuun tai synnytyksen aikana menettäneille [http://groups.yahoo.com/group/tuntematon-enkeli/]. Näistä on oikeasti todella suuri apu!



Hienoa, että haluat tukea ystävääsi, jo se, että tietää sinun olevan tarvittaessa läsnä on varmasti suuri apu!

Nimittäin itse olen menettänyt vauvan ja pääasia on että soitat tai menet käymään ja kerrot että välität. Tosiaankin kaikki suree eri tavalla, toiset haluavat seuraa heti ja toiset haluavat surra ensin yksin rauhassa. Ja hyvä idea on viedä jotain esim piirakkaan tai ihan valmista ruokaa. Kukkia ihmiset tuo yleensä niin paljon että niihin hukkuu eikä niistä jää mitään. Osanottokorttikin olisi ihan hyvä idea.



Itse menetin tuttavia tapahtuneen takia koska ihmiset ei tiedä mitä sanoa tuollaisessa tilanteessa. Ja se on kaikista pahin. Voi vaikka sitten puhua ihan muista asioista ja kysyä vaan lyhyesti että miten voi ja miten jaksaa. Ja itse sain tuosta enkelivauva-listasta paljon apua.

Hei,



meidän vauvamme kuoli tämän vuoden alussa muutaman päivän ikäisenä. Myös me olemme menettäneet paljon ystäviä, koska he eivät ole osanneet olla ja suhtautua. Tärkeintä on huomioida asia, pahinta mitä voit tehdä on yrittää olla puhumasta vauvasta. Miten menettelisit jos ystäväsi puoliso, äiti tms kuolisi? Lähettäisit varmaankin suruvalittelukukat ja osanottokortin. Pienen vauvan kuollessa asia on sama, vaikka elämä olisi jäänyt lyhyeksi, se on arvokas ja ainoa, minkä avulla vanhemmat voivat selvitä, muistojen avulla.



Siis osallistu suruun, kysy miltä tuntuu. älä edes yritä lohduttaa tai ymmärtää, se ei ole tarpeen, vaan läsnäolo.

Olen saanut kokea vauvan menetyksiä siskon,ystävien ja omani perään.Ole läsnä,mitään korulauseita ei kaivattu ja kukkien tuoksu ällöttää edelleen.Ole tukena ja kuuntele.Ja näille on luultavasti tärkeitä ne muutama päivä, jonka vauvan kanssa saivat olla ja koskaan ne eivät unohdu.Halaus on parempi vaihtoehto kukille, joita hekin varmaan on saaneet paljon.

Sorry jos tekstistäni sai sen vaikutelman, että olisin vähättelemässä isän surua (Luuk@). Niin ei toki ollut tarkoitus.