Tunnetko vanhoja äitejä?

Minun äiti on jo lähes 80v ja en tiedä miten hänen vauvaelämä on menny, kun ei se muista sitä.

Tunnen itseni. Olin 42 kun lapsi syntyi. Nyt hän on 5. Täysin terve ja aivan ihana vauva-aika oli. Ainoa lapseni.

Muutama 43-vuotiaana lapsen saanut kuuluu ystäviin/sukulaisiin. Lapset olleet terveitä, eikä äideilläkään ongelmia ollut.

Vierailija kirjoitti:

Minun äiti on jo lähes 80v ja en tiedä miten hänen vauvaelämä on menny, kun ei se muista sitä.

Minkä ikäisenä hän sai sinut? milloin muistisairaus tuli?

Vierailija kirjoitti:

Tunnen itseni. Olin 42 kun lapsi syntyi. Nyt hän on 5. Täysin terve ja aivan ihana vauva-aika oli. Ainoa lapseni.

Kaikkea hyvää teille <3 oliko teillä jotenkin enemmän neuvolakäyntejä? tai muuta huomioitavaa

Minkä ikäinen on susta vanha äiti?

Vierailija kirjoitti:

Muutama 43-vuotiaana lapsen saanut kuuluu ystäviin/sukulaisiin. Lapset olleet terveitä, eikä äideilläkään ongelmia ollut.

Mukava kuulla. Ovat siis esim. hyvin jasaneet yövalvomiset jne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen itseni. Olin 42 kun lapsi syntyi. Nyt hän on 5. Täysin terve ja aivan ihana vauva-aika oli. Ainoa lapseni.

Kaikkea hyvää teille <3 oliko teillä jotenkin enemmän neuvolakäyntejä? tai muuta huomioitavaa

Neuvolan mukaan vasta 45 -vuotiailla on eroa ja silloinkin vain yksi tutkimus enemmän kuin nuoremmilla.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen on susta vanha äiti?

yli 40-vuotias vauvan saanut.

Mutta en tarkoita tällä " vanhalla äidillä" mitään negatiivista. Olen itse saanut lapseni 18-vuotiaana ja nyt mietin miehni kanssa olisko meistä vielä vauvan vanhemmiksi näin vanhoina, 40-vuotiaina.

Mun suvussa ei ole useampaan sukupolveen saatu lapsia kuin vasta 30+, eli nelikymppiset äidit ei ole harvinaisuus tuttavapiirissä.

Tunnen. Terveitä, hyvin huolehdittuja lapsia heillä.

Sain esikoiseni 30 vuotiaana, ja kuopukseni 43 vuotiaana. Kun aloin odottaa kuopustani, minulle kerrottiin neuvolassa, että koska kyseessä on riskiraskaus, sitä seurataan tarkemmin kuin aikaisempia raskauksia. Todellisuudessa neuvolakäyntejä oli harvemmin kuin aikaisemmissa raskauksissani. Eli alle 35 vuotiaana kävin alkuraskauden aikana neuvolassa 4 viikon välein + ultrat. 43 vuotiaana, useita alkuraskauden keskenmenoja kokeneena, kävin ennen raskauden puolta väliä 2 kertaa neuvolassa, ja kerran naistentautien polilla seulontaultrassa. Lisäksi loppuraskaudesta piti vaatimalla vaatia, että seurattiin veriarvoja, joissa oli ollut aikaisempien raskauksien kanssa ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Sain esikoiseni 30 vuotiaana, ja kuopukseni 43 vuotiaana. Kun aloin odottaa kuopustani, minulle kerrottiin neuvolassa, että koska kyseessä on riskiraskaus, sitä seurataan tarkemmin kuin aikaisempia raskauksia. Todellisuudessa neuvolakäyntejä oli harvemmin kuin aikaisemmissa raskauksissani. Eli alle 35 vuotiaana kävin alkuraskauden aikana neuvolassa 4 viikon välein + ultrat. 43 vuotiaana, useita alkuraskauden keskenmenoja kokeneena, kävin ennen raskauden puolta väliä 2 kertaa neuvolassa, ja kerran naistentautien polilla seulontaultrassa. Lisäksi loppuraskaudesta piti vaatimalla vaatia, että seurattiin veriarvoja, joissa oli ollut aikaisempien raskauksien kanssa ongelmia.

Kiitos vastauksesta. Toki vauva-ajat ovat varmasti aina erilaisia, mutta muistatko olivatko kokemukseksi vauva-ajasta miten erilaisia?

Kuopukseni syntyi kun olin 40. Hän on terve (ainakin tähän saakka, on nyt 3). Jaksoin valvomiset hyvin, koska hän oli ns. normaali vauva, heräsi pari kertaa yössä syömään ja nukkui muuten. Paljon raskaampaa oli esikoisen kanssa 30-vuotiaana, kun hän heräsi kauhukohtauksiin monta kertaa yössä monta vuotta.

Mummo sai nuorimman tätini 43-vuotiaana,ei ongelmia raskaudessa tai lapsessa. Työkaverini sai ainoan lapsensa 40-vuotiaana, ei myöskään vaikeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Kuopukseni syntyi kun olin 40. Hän on terve (ainakin tähän saakka, on nyt 3). Jaksoin valvomiset hyvin, koska hän oli ns. normaali vauva, heräsi pari kertaa yössä syömään ja nukkui muuten. Paljon raskaampaa oli esikoisen kanssa 30-vuotiaana, kun hän heräsi kauhukohtauksiin monta kertaa yössä monta vuotta.

Lisään, että kuopuksen vauva-aika oli mielestäni helpoin kaikista. Osasin ottaa rennosti ja oli pakkokin jättää vauvaa isälleen kun halusin tehdä isompien kanssa asioita. Toisaalta olin hieman tylsistynyt - vauvaikä ei ole suosikkiaikaani, ja kun sen oli tehnyt jo 2 kertaa niin tuntui hieman puuduttavalta. Mutta se ei liittynyt ikääni vaan siihen että kyseessä oli kolmas.

Oma äitini sai nuorimman meistä 39-vuotiaana ja nuorin sisareni on siis aika normaali, ei nyt ihan yhtä terve kuin me vanhemmat kyllä, en tiedä johtuuko se sitten äidin ja isän i'istä kun hän syntyi, äiti oli kuitenkin aivan perusterve nainen vielä silloin. Mutta aika normaali, vauvaiässä kehitys oli pikkaisen muita jäljessä, mutta oppi puhumaan ja kävelemään kuitenkin ja on nykyään aivan keskiverrosti pärjäävä ihminen. Lapsuudessa ja nuoruudessakin oli kyllä mielestäni enemmän ongelmia eli oli jollainlailla aika hidas oppimaan vaikkei mitään diagnoosia ikinä saanutkaan, oli jonkin verran tukiopetuksessa.

Yksi serkkuni on syntynyt reilu nelikymppiselle äidille, ei ollut ensimmäine ja hän taas on aivan yhtä pärjäävä ja menestyvä kuin muutkin sisarensa. Erittäin sosiaalinen ja suosittu, sattumalta ainoa, jota ei kiinnostanut hakea lukioon, mutta fiksu silti.

Kolmas, jonka tiedän syntyneen nelikymppiselle äidille oli vielä vauva-aikana ja varhaislapsuudessaan täysin normaali. Sisaruksista ainoana hänelle tuli kuitenkin myöhempiä muutamia terveysongelmia ja sairastui skitsofreniaan. Se nyt ei johdu varmasti yksin äidin iästä, mutta voihan se olla osatekijä, vanhemmilla ei skitsofreniaa ollut. On kyllä älykäs ja osaa elää sairautensa kanssa jos jotain positiivista.

Ovathan ne riskit oikeastikin suuremmat nelikymppisellä odottajalla, mutta loppuun asti menneistä raskauksista syntyy pääsääntöisesti perusterve lapsi. Sitä pitää vain punnita tarkkaan ja kuten niiden aiempien kohdalla, pitää miettiä jaksaisiko erityislapsen kanssa, entä muu perhe. Se mahdollisuus kuitenkin on olemassa ja entistä todennäköisempi. Lisäksi iltatähtensä kanssa ei ole yhtä vapaa kuin ensimmäisten kun pitää olla tukemassa myös vanhempien lasten itsenäistymistä, ehkä tulet mummoksikin kohta. Toisaalta onpa ainakin kokemusta äitiydestä, ehkä pikkulapsiaika on nyt helpompaa. Puolensa kaikessa, miettikää yhdessä mitä haluatte. Onnea mihin vain päädyttekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuopukseni syntyi kun olin 40. Hän on terve (ainakin tähän saakka, on nyt 3). Jaksoin valvomiset hyvin, koska hän oli ns. normaali vauva, heräsi pari kertaa yössä syömään ja nukkui muuten. Paljon raskaampaa oli esikoisen kanssa 30-vuotiaana, kun hän heräsi kauhukohtauksiin monta kertaa yössä monta vuotta.

Lisään, että kuopuksen vauva-aika oli mielestäni helpoin kaikista. Osasin ottaa rennosti ja oli pakkokin jättää vauvaa isälleen kun halusin tehdä isompien kanssa asioita. Toisaalta olin hieman tylsistynyt - vauvaikä ei ole suosikkiaikaani, ja kun sen oli tehnyt jo 2 kertaa niin tuntui hieman puuduttavalta. Mutta se ei liittynyt ikääni vaan siihen että kyseessä oli kolmas.

Kiitos rehellisestä kuvauksesta.

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini sai nuorimman meistä 39-vuotiaana ja nuorin sisareni on siis aika normaali, ei nyt ihan yhtä terve kuin me vanhemmat kyllä, en tiedä johtuuko se sitten äidin ja isän i'istä kun hän syntyi, äiti oli kuitenkin aivan perusterve nainen vielä silloin. Mutta aika normaali, vauvaiässä kehitys oli pikkaisen muita jäljessä, mutta oppi puhumaan ja kävelemään kuitenkin ja on nykyään aivan keskiverrosti pärjäävä ihminen. Lapsuudessa ja nuoruudessakin oli kyllä mielestäni enemmän ongelmia eli oli jollainlailla aika hidas oppimaan vaikkei mitään diagnoosia ikinä saanutkaan, oli jonkin verran tukiopetuksessa.

Yksi serkkuni on syntynyt reilu nelikymppiselle äidille, ei ollut ensimmäine ja hän taas on aivan yhtä pärjäävä ja menestyvä kuin muutkin sisarensa. Erittäin sosiaalinen ja suosittu, sattumalta ainoa, jota ei kiinnostanut hakea lukioon, mutta fiksu silti.

Kolmas, jonka tiedän syntyneen nelikymppiselle äidille oli vielä vauva-aikana ja varhaislapsuudessaan täysin normaali. Sisaruksista ainoana hänelle tuli kuitenkin myöhempiä muutamia terveysongelmia ja sairastui skitsofreniaan. Se nyt ei johdu varmasti yksin äidin iästä, mutta voihan se olla osatekijä, vanhemmilla ei skitsofreniaa ollut. On kyllä älykäs ja osaa elää sairautensa kanssa jos jotain positiivista.

Ovathan ne riskit oikeastikin suuremmat nelikymppisellä odottajalla, mutta loppuun asti menneistä raskauksista syntyy pääsääntöisesti perusterve lapsi. Sitä pitää vain punnita tarkkaan ja kuten niiden aiempien kohdalla, pitää miettiä jaksaisiko erityislapsen kanssa, entä muu perhe. Se mahdollisuus kuitenkin on olemassa ja entistä todennäköisempi. Lisäksi iltatähtensä kanssa ei ole yhtä vapaa kuin ensimmäisten kun pitää olla tukemassa myös vanhempien lasten itsenäistymistä, ehkä tulet mummoksikin kohta. Toisaalta onpa ainakin kokemusta äitiydestä, ehkä pikkulapsiaika on nyt helpompaa. Puolensa kaikessa, miettikää yhdessä mitä haluatte. Onnea mihin vain päädyttekin.

kiitos tuhannesti tästä kattavasta kirjoituksestasi. 

42-vuotiaana mun sisko sai kolmannen lapsen. Kaikki on mennyt ok ja terve lapsi. Eka lapsi siskon ollessa 35v.