Lapsettomuushoidoista ja adoptiosta
Meillä on nyt kesän jälkeen alkamassa ICSI-hoito, ja ainakin näin etukäteen olen hyvin negatiivisella mielellä - en usko, että onnistuu, ja ajatus hoitorumban jatkamisesta vielä lisää ahdistaa. Vihaan hoitoja, jos ihan suoraan sanotaan. Inhoan lääkkeitä ja etenkin sitä alituista alapään ronkkimista. No mutta siis... Adoptiosta puhuttiin silloin ennen kuin hoitoihin lähdettiinkään, mutta yksissä tuumin päätettiin ensin kokeilla hoitoja - se tuntui niin paljon helpommalta ratkaisulta ja halusin kokea raskaana olemisen ja pikkuvauva-ajan. Taustalla on nyt yksi Clomifen-keskenmeno, epäonnistunut IUI ja IVF, jossa ei päästy siirtoon ollenkaan. Tähän seuraavaan hoitoon lähdetään enemmänkin miehen toiveesta, kuin mun. Musta tuntuu että oon aika rikki jo, vaikka tiedänkin, että monet jatkavat ja jaksavat paljon enemmän.
Kysymys on siis: voinko alkaa ottaa selvää ja jotenkin aloitella mahdollista adoptioprosessia ollenkaan, kun vielä on hoito edessä...? Jos en, niin onko olemassa mitään tiettyä aikaa, mikä hoitojen lopettamisen jälkeen on kuluttava, ennen kuin adoptioprosessia voi aloitella?
Kommentit (9)
Ei meille taida koskaan tulla sitten lasta millään konstilla.
Miten tuo " lopullinen" hoitojen lopetus tulee ilmentää? Allekirjoittaa joku vakuutus siitä, että ei koskaan enää aio mennä hoitoihin?
ap
adoptiolapsia annetaan sellaisiinkin perheisiin joissa on jo ennestään lapsia?
Jotenkin suututtaa kaikki niin kamalasti. En missään tapauksessa alkaisi käyttämään ehkäisyä (heh, ihan niinkuin me muka harrastettaisiin jotain seksiä...). Oon vihainen hoitohenkilökunnalle, jotka " komentaa" vetämään lääkkeitä ja räplää alapäässä, vihainen miehelle kun sen ei tarvitse mitenkään ottaa osaa koko hommaan ja silti tahtoo kovasti jatkaa hoitoja, luultavasti olisiin tosi asennevammainen adoptiotyöntekijöitäkin kohtaan. Varmaan vaan paras ollakin lapseton. :(
Vierailija:
Jotenkin suututtaa kaikki niin kamalasti. En missään tapauksessa alkaisi käyttämään ehkäisyä (heh, ihan niinkuin me muka harrastettaisiin jotain seksiä...). Oon vihainen hoitohenkilökunnalle, jotka " komentaa" vetämään lääkkeitä ja räplää alapäässä, vihainen miehelle kun sen ei tarvitse mitenkään ottaa osaa koko hommaan ja silti tahtoo kovasti jatkaa hoitoja, luultavasti olisiin tosi asennevammainen adoptiotyöntekijöitäkin kohtaan. Varmaan vaan paras ollakin lapseton. :(
joka jo pitkällä adoptioprosessissa, alkuinfot ja preppaukset ja sosiaalitanttojen tapaamiset käyty mutta tekivät kuitenkin vielä nyt keväällä yhden hoidon.
Mä en sitten tiiä että onko ne salannut sen että tekevät ton hoidon vai miten ne sen vielä pysty tekemään.
Vierailija:
joka jo pitkällä adoptioprosessissa, alkuinfot ja preppaukset ja sosiaalitanttojen tapaamiset käyty mutta tekivät kuitenkin vielä nyt keväällä yhden hoidon.
Mä en sitten tiiä että onko ne salannut sen että tekevät ton hoidon vai miten ne sen vielä pysty tekemään.
Voihan toki olla, että adoptioprosessin ajan ehkäisivät eivätkä käyneet hoidoissa, vaan jatkoivat sitten jälkeen päin.
Sieltä löysin tällaisen, vähän asiaasi sivuavan tiedon:
" Entä jos tulee vahingossa raskaaksi kesken prosessin? / Täytyykö adoptioprosessin ajan käyttää ehkäisyä?
Suositus on, että kansainvälisen adoption ollessa kyseessä ehkäisy tulee aloittaa viimeistään hakemuksen lähdettyä kohdemaahan (ks. ed.). Hyvä tietysti olisi ehkäistä koko prosessin ajan, jotta neuvonta- ja muita resursseja voitaisiin kohdentaa niille, jotka loppujen lopuksi adoptiolapsen saavat.
Monista biologisesti lapsettomista pareista ehkäiseminen tuntuu turhalta ja turhauttavalta, kun lasta on kerran yritetty vuosikaudet, ehkä hoidoillakin, ja tuloksetta. Toisilla taas tilanne on se, että perheeseen halutaan ylipäätään lapsi, eikä haluta tehdä " valintaa" biolapsen ja adoptiolapsen välillä. Yksi adoptiolapsen maailman kulmakivistä on kuitenkin tieto, että vanhemmat nimenomaan valitsivat hänet. Nykypäivänä lasta ei (onneksi) voi valita henkilökohtaisesti - mutta voi valita, adoptoiko vai lisääntyykö. Tämä nyt on vain omaa järkeilyäni, mutta jos edellämainittu toteutuu, on hyvä, jos vanhemmat todellakin ovat valinneet lopullisesti adoption tien ja siten viestittävät omalle lapselleen halunneensa nimenomaan tämän."