Lue keskustelun säännöt.
Mistä aikuiset ihmiset löytää uusia kavereita?
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Töistä. Hoitoalalla porukkaa tulee ja menee kuin pyörö-ovista, asian hyvä puoli että tiimi vaihtuu vuosittain joten tapaa valtavan paljon ihmisiä.
Jep ja lääkärit ym. Ympärillä vaihtuu myös kokoajan ja sitten on kaiken maailman keikkailijaa ja opiskelijoita kokoajan tulossa joka tuutista. Tykkään hoitoalasta, raikasta kun porukka vaihtuu kokoajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae lentoemännäksi/stuertiksi. Joka vuorossa eri kollegat.
Mene Big Brotheriin. Siellä ei somettamalla ystävyyksiä luoda.
Vierailija kirjoitti:
Mene Big Brotheriin. Siellä ei somettamalla ystävyyksiä luoda.
Ei vittu siellä olla ystäviä vittu etsimässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastuksista tietysti.
Minkä tyyppisistä harrastuksista? Salilta ei ole ainakaan tarttunut edes yhtä puolituttua.
Ap
Oletko aloittanut keskusteluja ja vaihtanut numeroita/pyytänyt kahville? Voi ihan hyvin olla, että olet aloitteellinen, mutta yleensä ihmiset eivät vain viitsi kysyä. Voi myös ehdottaa treenausapua painojen kanssa (penkkipunnerrus), siitä vaikka sopia seuraavaa treeniaikaa yhdessä, pientä ennätyskisaa tai mitä vaan.
Ei harrastuksistakaan välttämättä saa kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei niitä saa juuri mistään aikuisiällä. Hyvänpäiväntuttuja kyllä, mutta sitä jää helposti muuten ulkopuolelle, kun ihmisillä on jo omat kaverinsa.
Tosi-tv-formaateista. Ihmiset ystävystyy aidosti siellä, kun ei ole muutakaan tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo uskovaisena on kyllä tämän puolesta hyvä olla. Lisäksi lähimmäisenrakkaus asettaa odotuksen että uutta kohdellaan hyvin oli kuka vaan. (Tarkoitan nyt kirkon toimintaa, en mitään lahkoja saati ole kokemusta sellaisesta.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdistystoiminta, vapaaehtoistyö, opiskelujen aloittaminen...
Tunnen ihmisen joka on ymmärtääkseni Facebook-ryhmien kautta tutustunut ja saanut pari pitkäaikaista kaveria aikuisiällä. Kyseessä on ollut yhteisen mielenkiinnonkohteen ympärille perustettu ryhmä, joka on järjestänyt tapaamisia porukalla – ovat käyneet mm. bändin keikalla sekä ulkomaanmatkalla. Jos ei ole kauhean ujo, niin tuollainenkin on mahdollista. Tai onhan se ujollekin mahdollista, mutta on suurempi kynnys lähteä tapaamaan kasvokkain.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Joo uskovaisena on kyllä tämän puolesta hyvä olla. Lisäksi lähimmäisenrakkaus asettaa odotuksen että uutta kohdellaan hyvin oli kuka vaan. (Tarkoitan nyt kirkon toimintaa, en mitään lahkoja saati ole kokemusta sellaisesta.)
Niin ja yhteinen vakaumus luo tietty yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tieto että jotain sinulle henkilökohtaista jaat muiden kanssa, on mielenkiintoista myös tutustua näihin muihin ja keskustella. Tietty ihmisten välillä sitten joidenkin kanssa kohtaa kemiat paremmin kuin toisten.
Tätä voi varmaan soveltaa muuallekin. Itse olen löytänyt ns. samalla aaltopituudella olevia ihmisiä vähän kuin siinä sivussa esim. harrastuksesta joka itseä kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä saa juuri mistään aikuisiällä. Hyvänpäiväntuttuja kyllä, mutta sitä jää helposti muuten ulkopuolelle, kun ihmisillä on jo omat kaverinsa.
Entä jos niitä omia kavereita ei kertakaikkiaan ole?
Vierailija kirjoitti:
Prometheus-leiriltä. Ei pelkkä teinien juttu, niillä on myös aikuisleirejä! Suosittelen lämpimästi, todella hyvä kokemus ja kavereitakin sai :)
Voiko tuonne mennä, vaikka kuuluu kirkkoon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitsee tietyt sosiaaliset taidot, osaa lähestyä ihmistä niin että suhteesta tulee astetta syvällisempi. Ympäristö ei ratkaise. Itselle tullut uusia ystäviä vanhojen ystävien uusilta tuttavuuksilta, työhommista, naapurustosta.
Jos vaan juttelet niitä näitä ei suhde syvenekään. Kysele toiselta kaikkea ja avaa itsestäsi henkilökohtaisia asioita.
Ei ne pelkät irl sosiaaliset taidot nykyään riitä, vaan on oltava myös sometyökaluja. Niiden välityksellä yhteys joko syntyy tai ei. Ilman somea saa vain hyvänpäiväntuttuja. Tai sitten pitää olla aivan erityinen ympäristö, joku muu kuin iso hektinen kaupunki, jos yrittää vanhanaikaisesti luoda tuttavuuksia.
Mitä, tässäkö syy miksi en saa uudessa kaupungissa kavereita vaikka yritän! En ole somessa eli mulla ei ole esim facebookia.
Eikö tosiaan enää ystävyys onnistu ilman somea?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä saa juuri mistään aikuisiällä. Hyvänpäiväntuttuja kyllä, mutta sitä jää helposti muuten ulkopuolelle, kun ihmisillä on jo omat kaverinsa.
Entä jos niitä omia kavereita ei kertakaikkiaan ole?
Sit niitä ei ole.
Mulla on viimeksi ollut kaveri vuonna 1999, opiskeluaikoina. Hän muutti toiselle puolelle maapalloa. Sen jäkkeen ei ole kavereita löytynyt ja olen ollut 20v ilman yhtään ystävää.
Mies ja lapsia on toki mutta kyllä haluaisin ystäviäkin. Olen aika yksinäinen mutta siihen tottuu 20 vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on viimeksi ollut kaveri vuonna 1999, opiskeluaikoina. Hän muutti toiselle puolelle maapalloa. Sen jäkkeen ei ole kavereita löytynyt ja olen ollut 20v ilman yhtään ystävää.
Mies ja lapsia on toki mutta kyllä haluaisin ystäviäkin. Olen aika yksinäinen mutta siihen tottuu 20 vuodessa.
Onpa aika surullista. Tuntuu, että yksinäisiä ja kaverittomia on nykyään paljon, mutta yksinäisyys on edelleen hirveä tabu.
Eipä se aikuisena välttämättä helppoa ole.
Olen saanut kavereita harrastusten
, yhdistystoiminnan jne. myötä vasta yli 40- vuotiaana. Yksi on kopa sellainen?, jonka kanssa soitellaan useita kertoja viikossa.
Jaajaa, eli jos ei oo saatananpalvoja niin pitää olla joku hihhuli. Yhtä pimeitä noitten jututkin on nykyisin. Homsseli ja tiedemiesvihaa, kreationismiä, 6t v vanha universumi, aivopesua yms.