Mikä on tyhmintä mitä olet tehnyt työelämässä?

Pyysin apua kokemaani kiusaamiseen esimieheltä. Tilanteen seuranta kiteytyi minun vahtimiseeni ja simputtamiseeni. Lopulta ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä ennen kuin mielenterveys olisi pettänyt lopullisesti.

Vierailija kirjoitti:

Pyysin apua kokemaani kiusaamiseen esimieheltä. Tilanteen seuranta kiteytyi minun vahtimiseeni ja simputtamiseeni. Lopulta ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä ennen kuin mielenterveys olisi pettänyt lopullisesti.

Suomi on kiusaajien maa, jossa narsistisia piirteitä suositaan. Supliikkia, röyhkeyttä. Etenkin myynnissä ja viennissä. Hetkeäkään en ihmettele miksi kouluissamme kiusataan. Isän ja äidin mallia vain seurataan.

Heitin vahingossa roskiin yhden lähemmäs 1000 euroa maksavan työvälineen. Kyllä oli kamalat syyllisyyden tuskat sen jälkeen. Sitä välinettä ei voinut enää pelastaa siinä vaiheessa kun sen katoaminen huomattiin.

ajattelin että uudet työkaverit (keski-ikäiset naiset) on varmasti tosi mukavia ja avoimin mielin yritin tutustua.

..vain huomatakseni että ko. kotkat seuraa jokaista liikettäni ja kaikista ”virheistä” tekee ilmoituksen esimiehelle.

t: nuorempi nainen

Otin nykyisessä työpaikassa esille ehdotuksia pieniin käytäntöjen muutoksiin (pomo+myyntipäälikkö+huoltopäälikkö), ja sen että minun työtä koskevaa oleellista informaatiota ei kulje minulle asti (asiakaspalveluun) muilta osastoilta/johtoportaalta. Ollut siinä vaiheessa talossa n. 3 vuotta. 

Tämä päättyi siihen että minulle huudettiin pää punaisena että kato ne tiedot skypestä, ja kysele niitä tietoja tekstarilla jos on kiire (eli minun pitäisi ennustaa että jotain poikkeavaa tietoa on olemassa/tulossa jotakin koskien, ja sitten osata kysyä sitä tiettyä juttua ennakoivasti).

Kun yritin selittää että nyt taidetaan puhua eri asioista tai minun pointtini meni täysin ohi, kokous lopetettiin siihen paikkaan. 

Siitä lähtien säännöllisesti säilytän kuulemma takkia väärässä paikassa, mun reppu ei saa näkyä asiakkaille, eli väärässä paikassa (minun työpisteelleeni ei ole asiakakäyntiä), olen vastarannankiiski, ja MINÄ olen muutosvastainen.

Innostus tehdä työni hyvin on aika matalalla. 

Mutta laskut on maksettava, eikä eläkkeeseen ole kuin 30 vuotta enää..... :D :D 

Tein liikaa töitä. Sain burn outin ja niiden myötä potkut. Sain kyllä korvaukset pitkän taistelun jälkeen. Sen opin että ikinä-ikinä- ei pidä antaa liikaa työlle. Työnantajat ovat hyväksikäyttäjiä, jotka ottavat ihmisestä kaiken irti ja heittävät sen jälkeen pois. Jos saavat mahdollisuuden tehdä niin.

Musta tää kokemus myös teki vankkumattoman ammattiliittojen kannattajan ja oukeistopuolueiden vihaajan.

Vierailija kirjoitti:

Otin nykyisessä työpaikassa esille ehdotuksia pieniin käytäntöjen muutoksiin (pomo+myyntipäälikkö+huoltopäälikkö), ja sen että minun työtä koskevaa oleellista informaatiota ei kulje minulle asti (asiakaspalveluun) muilta osastoilta/johtoportaalta. Ollut siinä vaiheessa talossa n. 3 vuotta. 

Tämä päättyi siihen että minulle huudettiin pää punaisena että kato ne tiedot skypestä, ja kysele niitä tietoja tekstarilla jos on kiire (eli minun pitäisi ennustaa että jotain poikkeavaa tietoa on olemassa/tulossa jotakin koskien, ja sitten osata kysyä sitä tiettyä juttua ennakoivasti).

Kun yritin selittää että nyt taidetaan puhua eri asioista tai minun pointtini meni täysin ohi, kokous lopetettiin siihen paikkaan. 

Siitä lähtien säännöllisesti säilytän kuulemma takkia väärässä paikassa, mun reppu ei saa näkyä asiakkaille, eli väärässä paikassa (minun työpisteelleeni ei ole asiakakäyntiä), olen vastarannankiiski, ja MINÄ olen muutosvastainen.

Innostus tehdä työni hyvin on aika matalalla. 

Mutta laskut on maksettava, eikä eläkkeeseen ole kuin 30 vuotta enää..... :D :D 

Voi ei, miten vähän teillä arvostetaan työpanostasi. Kannattaa katsella koko ajan muita töitä.

Minulla on takana ja meneillään ura, jossa kaikki on aina lopulta kääntynyt hyväksi. Olen kyllä tehnyt erehdyksiäkin, mutta niitä on vaikea jälkeenpäin muistaa, koska vaikka ne tuntuivat kovin dramaattisilta aikoinaan, loppujen lopuksi ne eivät sitten olleetkaan, tai olivatkin jotain onnenpotkauksia joita ei vaan tajunnut aikanaan.

Tästä on kuitenkin ehkä löydettävissä kaksi opetusta tai kaksi virhettä, joista toista olen toistanut useamman kertaa ja toiseenkin sortunut joskus joksikin aikaa.

Ensimmäinen, se toistamani virhe, liittyy aina siihen, että kuvittelen, ettei minulla ole vaihtoehtoja, vaan olen jotenkin olosuhteiden armoilla ja on pakko sopeutua Ja pakko täyttää jonkun muun asettamat vaatimukset. Oikeasti ei ole. Siitä voi olla etua, jos tuohon pystyy, mutta jollei pysty tai ei koe sitä järkeväksi ja pitkällä tähtäimellä fiksuksi, niin ei se välttämättä ole järkevää ja pitkällä tähtäimellä fiksua - ja vaihtoehto on aina olemassa, kun sen vain etsii. Niinpä esim ensimmäiseen tarjottuun työhön ei aina kannata tarttua, jos se ei ole sitä mitä haluaisi tehdä, eikä ylennyskriteereitä kannata tuijottaa kirjaimellisesti, jos mieluummin tekisi jotain hienompaa.

Toinen virhe on jäädä murehtimaan niitä valintojaan tai toimiaan, jotka vaikuttavat erehdyksiltä. Vaikka ne tuntuisivat katastrofaalisiakin, niin kauan kuin kukaan ei kuollut yksiselitteisesti tämän takia, kaikki asettuu vielä kohdalleen. Ei pidä jäädä jumiin pieleen menneisiin juttuihin, vaan lähteä etsimään uutta reittiä eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyysin apua kokemaani kiusaamiseen esimieheltä. Tilanteen seuranta kiteytyi minun vahtimiseeni ja simputtamiseeni. Lopulta ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä ennen kuin mielenterveys olisi pettänyt lopullisesti.

Suomi on kiusaajien maa, jossa narsistisia piirteitä suositaan. Supliikkia, röyhkeyttä. Etenkin myynnissä ja viennissä. Hetkeäkään en ihmettele miksi kouluissamme kiusataan. Isän ja äidin mallia vain seurataan.

Samaa mieltä myynnistä, kokemuksen syvällä rintaäänellä. Karmeaa, pinnallista, ilkeää ja narsistista sakkia. Kovia arvoja. Pelkkiä tyhjiä kuoria ja rakennettua habitusta. Kiusaamispesäkkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Tein liikaa töitä. Sain burn outin ja niiden myötä potkut. Sain kyllä korvaukset pitkän taistelun jälkeen. Sen opin että ikinä-ikinä- ei pidä antaa liikaa työlle. Työnantajat ovat hyväksikäyttäjiä, jotka ottavat ihmisestä kaiken irti ja heittävät sen jälkeen pois. Jos saavat mahdollisuuden tehdä niin.

Musta tää kokemus myös teki vankkumattoman ammattiliittojen kannattajan ja oukeistopuolueiden vihaajan.

Tässä hyvä vinkki, ei kannata polttaa itseään loppuun.

Älä jää työpaikkaan jossa on kuppikuntia, ns. yläastemeinenkiä, jos et sellaisesta pidä. On olemassa myös työpaikkoja, joissa työsuoritus ja se että olet luotettava tyyppi joka ei aiheuta ongelmia, huomataan positiivisesti niin työnantajan kuin työkavereiden toimesta.

Tein muidenkin töitä vaikka en ollut yrityksen palkkalistalla edes, vaan kaupungin kautta siellä töissä. Oma työ oli raskas ja palkka tietty aivan kärpäsen kakka. Uuvuin ja jäin saikulle.

Työpaikka oli pieni ja siellä oli kova kiire, koin että oli pakko auttaa että "kuuluisin porukkaan".

Sain siitä arvokkaan oppitunnin omista rajoista.

Se etten yrittänytkään edetä pariutumalla ylöspäin

Yhdelle esimiehelle mun pelkkä olemassaolo oli tyhmää. Olin vääränlainen = en rätkättänyt miesten jutuille kuten hän, vaan tein töitä.

Olin hidas ja ymmärtämätön = töitä oli liikaa kun oli sälytetty muidenkin tehtäviä esimiehen määräyksellä, kuitenkin hänen mielestään minä tein väärin kun niitä töitä tein koska eivät kuuluneet minulle. Kun sitten kieltäydyin jostakin, aiheutin vaivaa muille kun en kykene otona tekemään.

Sain vihaisia tiuskaisuja kun joku asia oli tekemättä. Asioita, joista esimies ei ollut maininnut että pitäisi tehdä ja sellaisia joita en itse olisi voinut mitenkään ennakoida. Ennakoinnista ja varpaillaan olosta tuli toinen luonto, mutta mikään ei ollut hyvä. En osannut puhelimessakaan puhua ilman puuttumista, sama työhuone meillä.

Ei ikinä enää sitä painolastia mitä tästä tuli. Tyhmää kun yritin mukautua. Tuntui ettei voi hengittää silloin kun esimies (nainen) oli paikalla. Onneksi olen nyt muualla töissä.

Esittelin kultaketjuja mustalaisille.

Mut kutsuttiin ensimmäiseen asiakastapahtumaani, katsomaan lätkäpeliä aitioon. Join aivan liikaa, mutta en kyllä ollut ainoa - myös illan emäntä dokasi ihan huolella. Lähdimme hänen kanssaan jatkoille karaokebaariin, siitä en enää muista mitään. Jälkeenpäin kuulin, että asiakasillan emäntä oli hukannut siellä sekä työpuhelimensa että lompakkonsa.

Seuraavana päivänä oli ihan järjetön darra. Raahauduin toki töihin, mutta lounasaikaan oli pakko piiloutua työpaikan saunatiloihin nukkumaan. En tiedä jäinkö kiinni, ainakaan kukaan ei sanonut mitään.. mutta onhan mun täytynyt näyttää aivan kaamealta ja haista myös. Olin koeajalla, joten aika riski veto kaiken kaikkiaan. Tuon tapauksen jälkeen olen pitänyt mielessä, että työtilaisuuksissa maksimissaan annos tai kaksi, vaikka kuinka olisi ilmaista viinaa, ja sitten voi keskittyä alkottomiin vaihtoehtoihin. Jos nyt ylipäätään pitää ottaa yhtään annosta.

Harrastin seksiä työkaverini kanssa työmatkoilla ja työaikanakin kymmeniä kertoja. Yhdessä työntekeminen muuttui oudoksi jo heti ekan kerran jälkeen. Tehtiin vähemmän töitä, mutta sekstailtiin sitäkin enemmän.

Jäin työuupumuksen takia sairauslomalle. Sain henkilöstöpäälliköltä kunnon ripityksen, tälläisiä sairauslomia ei pidetä meidän firmassa. Seuraavissa YT-neuvotteluissa minut irtisanottiin...

Vierailija kirjoitti:

Mut kutsuttiin ensimmäiseen asiakastapahtumaani, katsomaan lätkäpeliä aitioon. Join aivan liikaa, mutta en kyllä ollut ainoa - myös illan emäntä dokasi ihan huolella. Lähdimme hänen kanssaan jatkoille karaokebaariin, siitä en enää muista mitään. Jälkeenpäin kuulin, että asiakasillan emäntä oli hukannut siellä sekä työpuhelimensa että lompakkonsa.

Seuraavana päivänä oli ihan järjetön darra. Raahauduin toki töihin, mutta lounasaikaan oli pakko piiloutua työpaikan saunatiloihin nukkumaan. En tiedä jäinkö kiinni, ainakaan kukaan ei sanonut mitään.. mutta onhan mun täytynyt näyttää aivan kaamealta ja haista myös. Olin koeajalla, joten aika riski veto kaiken kaikkiaan. Tuon tapauksen jälkeen olen pitänyt mielessä, että työtilaisuuksissa maksimissaan annos tai kaksi, vaikka kuinka olisi ilmaista viinaa, ja sitten voi keskittyä alkottomiin vaihtoehtoihin. Jos nyt ylipäätään pitää ottaa yhtään annosta.

Ilmaisen viinan vaaroja, hyvä varoitus kaikille jotka uusia työelämässä.

Tyhmintä on se, että olen tehnyt lähes 10 vuotta pätkiä samalla työnantajalla ja luullut, että se johtaa lopulta vakituiseen paikkaan. Olen uuvuttanut itseni burnoutin partaalle ja ollut liiankin kiltti ja joustava, koska kuvittelin saavani siten vakituisen paikan. Nyt olen ilmeisesti saamassa "potkut" joulun jälkeen. Työpaikoista ei ole puutetta, koska uusia työntekijöitä tulee koko ajan lisää, jopa suoraan vakituiseksi. En usko olevani ihan täysin p***a kuitenkaan, koska ei huonon työntekijän sopimuksia jatketa kymmentä vuotta.

Opin tästä, että seuraavassa työpaikassa katson määräaikaisuuksia korkeintaan vuoden. Sitten alan aktiivisesti kyselemään mahdollisuuksistani vakituiseen työhön. Jos sellaista ei ole näköpiirissä, alan katsoa uutta työpaikkaa. Toiseen 10 vuoden pätkäputkeen en ala.