Senioriasunnot - moni kakku päältä kaunis
Muutin vajaat kaksi vuotta sitten senioritaloon asumaan. Kaikki vaikutti hyvältä, kun kävin katsomassa asuntoa. Se sijaitsi luhtitalon toisessa kerroksessa rauhallisella pientaloalueella, oli sopivan kokoinen ja siinä oli hieman halvempi vuokra kuin aikaisemmassa asunnossani. Asuntoon oli myös juuri tehty pintaremontti, joten siinäkin mielessä asunto vaikutti oikein hyvältä.
Jonkin aikaa muuton jälkeen kuitenkin huomasin, että kaikki ei ehkä sittenkään ollut aivan niin auvoista kuin olin asuntoon muuttaessani kuvitellut. Osa asukkaista tuntui elävän omien mieltymystensä mukaisesti järjestyssäännöistä piittamatta. Televisot pauhasivat pitkälle aamuyöhön, joskus kovaääninen iskelmämusiikki alkoi soida keskellä yötä ja asuntoihin yksin jätetyt koirat haukkuivat tuntikausia. Näitä ongelmia näytti esiintyvän erityisesti viikonloppuisin, mutta usein myös viikolla. Tein luonnollisesti näistä häiriöistä asianmukaiset ilmoitukset asukasisännöitsijälle.
Aluksi asukasisännöitsijä lupasi puuttua ankaralla kädellä häiriöihin, koska asumisrauha kuului hänen mukaansa yhtäläisesti kaikille asukkaille, mutta myöhemmin, kun häiriöt joidenkin asukkaiden osalta yhä jatkuivat, alkoi selitellä häiriöitä erilaisilla verukkeilla, kuten asukkaiden huonokuuloisuudella, alkoholiongelmilla ja mahdollisilla mielenterveysongelmilla. Hän alkoi myös puhua senioritaloissa vallitsevasta asukasdemokratiasta, jonka mukaan asukkaiden tulisi yhdessä sopia keskinäiset asiansa. Hän vaikutti lisäksi olevan haluton puuttumaan näiden asukkaiden toimintaan kovemmilla keinoilla, kuten esimerkiksi kirjallisilla varoituksilla, vaikka hänellä olisi ollut siihen mahdollisuus.
Senioriasunnoista on kaiken kaikkiaan jäänyt kaiken tämän jälkeen minulle vähemmän mairitteleva kuva. Vaikuttaa siltä, että ainakin kyseisen talon asukkaille oli ajan mittaan muodostunut jonkinlaiset kirjoittamattomat asumiseen liittyvät käytännöt, joita he noudattivat järjestyssääntöjen asemesta. Ehkä senioritalossa asuminen olisi kohdallani ollut auvoista, jos olisin vain mukisematta mukautunut taloyhtiössä vallitsevaan mielivaltaiseen käytäntöön ja kärsinyt seuraukset nahoissani.
Kiinnostaisi kuulla muiden kokemuksia asumisesta senioritaloissa. On elämä senioritalossa auvoista vai ei?
Kommentit (32)
Ei se asunnon uutuuskaan takaa, että olisi hyvä äänieristys. Asun vuonna 2018 valmistuneessa talossa, eli vuoden vanhassa kerrostalossa. Naapurien puhe kuuluu lävitse. Siis ihan nor ääni keskustelu. Erotan sanasta sanaan, mitä puhutaan. Kuuluisan firman rakentama ja omistusasuntoja.
Vierailija kirjoitti:
Ei se asunnon uutuuskaan takaa, että olisi hyvä äänieristys. Asun vuonna 2018 valmistuneessa talossa, eli vuoden vanhassa kerrostalossa. Naapurien puhe kuuluu lävitse. Siis ihan nor ääni keskustelu. Erotan sanasta sanaan, mitä puhutaan. Kuuluisan firman rakentama ja omistusasuntoja.
Juu, tiedän kokemuksesta. Muutin 200-luvun alussa vastavalmistuneeseen kerrostaloon, jossa naapureiden keskustelut kuuluivat seinän takaa ja liesituulettimen hormin kautta. Hyvän asunnon löytäminen on arpapeliä. Naapureitakaan ei voi valita.
-ap
Olen ketjun aloittaja. Kirjoitin tämän päivityksen jo kerran, mutta se katosi jostain syystä. Mutta otetaan uusiksi:
Joulun pyhät menivät rattoisasti juopuneiden asukkaiden mölinää kuunnellessa. Ja koirien haukkuminen useassa asunnossa säesti iloista joulunviettoa. Välillä humalaiset asukkaat hortoilivat yöllä porraskäytävässä huutelemassa joiden asukkaiden ovilla. Olisivatko haalineet lisää väkeä juhliin mukaan. Osalla asukkaista oli nuorempi sukupolvi mukana juhlissa, mutta eikös se ole kiva, että löytyy jokin asia, joka yhdistää sukupolvet. Osa juhlijoista oli jo ihan vanhuksia, mutta kummasti näytti tai oikeastaan kuulosti heistäkin ääntä lähtevän. Mieleen muistui asuntoa minulle esitelleen huoltomiehen ohimennen tokaisema huomautus: "on se kumma, että joka talossa pitää aina vähintään yksi juoppo olla". Kyllä, mutta tässä talossa niitä näyttää olevan valitettavasti useampia.
Muutenkin tämä senioritalo on kummallinen, kun osalle asukkaista on erilaiset säännöt kuin toisille. Jotkut talossa pidempään asuneet asukkaat saavat halutessaan tupakoida huoneistoissaan, kun taas muut eivät saa. Nyt selvisi, miksi yöllisen wc:ssä käynnin yhteydessä haistoin tupakan hajun kylppärissäni. Mitähän muita erivapauksia täällä mahtaa olla?
Asukkaat näyttävät aika ajoin käyvän jotain hämäriä kauppoja keskenään. Kassit ja rahat vaihtavat pihalla ja kerhohuoneessa vähäeleisesti omistajaa. Yksi asukkaista harmitteli minulle jokin aika sitten, että pitkään pimeää viinaa asunnostaan myynyt asukas oli kuollut ja tilalle oli muuttanut tavallinen asukas. Romanit käyvät etsimässä välillä yhtä asukasta, ja jos tämä ei ole kotona tai ei heille avaa oveaan, romanit lähtevät porraskäytävään kierrokselle hakkaamaan muiden ovia siinä toivossa, että nämä tietäisivät, missä kyseinen asukas on.
Tein sitten pyhien aikaan asunnon vaihtoilmoituksen yhdistykselle, joka välittää näitä senioriasuntoja. Laitoin kohteeksi huomattavasti uudemman talon, jossa vuokra on kalliimpi, mutta toivon mukaan asukkaat eivät ole sieltä pussin pohjalta kaavittu niin kuin tässä talossa tuntuuu olevan. Toivoa myös sopii, että uudessa talossa olisi parempi äänieritys ja ilmanvaihto. Ei myöskään haittaisi, jos siellä ei olisi niin paljon juoppoja, piittaamattomia koiranomistajia eikä kerrostalokyttääjiä, joiden aika kuluu juoruilessa asukkaista näiden selän takana. Tiedä sitten kuinka kauan asunnon vaihtoa pitää odottaa, mutta toivossa on hyvä elää.
Näiden kokemusten perusteella en oikein vilpittömästi voi suositella senioriasuntoja kenellekään. Ensi näkemältä senioritalo saattaa vaikuttaa ikääntyvälle ihmiselle sopivalta, mutta samat ongelmat kuin tavallisissa vuokrataloissa näyttävät olevan ainakin tässä talossa. Kuten jo aloituksessani totesin, moni kakku on päältä kaunis, mutta silkkoa sisältä.
Vierailija kirjoitti:
Mieten se muuttaa taloa jos sitä kutsutaan senioritaloksi?
Ei ole lapsiperheitä huutavinen vauvoineen, ei mopoja kaasuttelevia tai stereoita huudattavia teinejä, ei kännissä mölyäviä kolmekymppisiä. Tuskin koiriakaan, jollain mummolla saattaa olla kissa mutta kehräysääni ei kauas kanna.
AP ei ole tainnut senioriasuntoa nähdäkään, niin epäuskottava kuvaus oli. Luhtitalon 2. kerros vanhuksille ja öisin meluavia senioreita, joopa joo. Ehkä tuolla asuukin nuoria eläkeläisiä.
Vierailija kirjoitti:
Mieten se muuttaa taloa jos sitä kutsutaan senioritaloksi?
Ei ainakaan tule lapsiperheitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieten se muuttaa taloa jos sitä kutsutaan senioritaloksi?
Ei ole lapsiperheitä huutavinen vauvoineen, ei mopoja kaasuttelevia tai stereoita huudattavia teinejä, ei kännissä mölyäviä kolmekymppisiä. Tuskin koiriakaan, jollain mummolla saattaa olla kissa mutta kehräysääni ei kauas kanna.
AP ei ole tainnut senioriasuntoa nähdäkään, niin epäuskottava kuvaus oli. Luhtitalon 2. kerros vanhuksille ja öisin meluavia senioreita, joopa joo. Ehkä tuolla asuukin nuoria eläkeläisiä.
Voi tietysti asua nuoria ja lapsiperheitä myös kunhan yksi hallintaoikeuden haltijoista on ikärajan ylittänyt, mutta kaikkien ei suinkaan tarvitse olla.
Jos se on senioritalo,kysymyksessä ei todellakaan ole mikään vanhusten viimeinen "lanssi".
Sinne on ikäraja 55 ja siellä asuu työssä käyviä ihmisiäkin.On ryyppääviä,ryyppäämättömiä,harrastuksissa ja huveissa pyöriviä yhtälailla kuin kotona aikaansa kuluttavia.
On niitä joilla käy paljon vieraita ja heitä,joilla ei käy.
Ongelmat ovat samat kuin muissakin kerros-ja rivitaloissa.
Kannattais vaan olla hyvät äänieristykset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun vuonna 2016 rakennetussa senioritalossa (ikäraja 55v). Olen hyvin tyytyväinen taloon, äänieristykseen, sisäparkkipaikkaan ja muihin tiloihin.
Näitä senioritaloja on nykyään todella upeita ja viihtyisiä. Kotikaupunkiin rakennettiin muutama vuosi sitten iso krs-talo seniori asunnoiksi, upeine puutarhoineen veden äärelle, lähelle kaupungin keskustaa. Ja talossa on upeat kahviot ja ruokalat, yksityiset lääkäripalvelut, uima-altaat ja muut virkistys- ja harrastusmahdollisuudet saman katon alle.
Ja asukkaat kilvan kehuvat asukasmukavuutta.
Missä kaupungissa tuollaisia on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieten se muuttaa taloa jos sitä kutsutaan senioritaloksi?
Ei ole lapsiperheitä huutavinen vauvoineen, ei mopoja kaasuttelevia tai stereoita huudattavia teinejä, ei kännissä mölyäviä kolmekymppisiä. Tuskin koiriakaan, jollain mummolla saattaa olla kissa mutta kehräysääni ei kauas kanna.
AP ei ole tainnut senioriasuntoa nähdäkään, niin epäuskottava kuvaus oli. Luhtitalon 2. kerros vanhuksille ja öisin meluavia senioreita, joopa joo. Ehkä tuolla asuukin nuoria eläkeläisiä.
Vähän jo osasinkin odottaa kaltaiseltasi kognitiivisesti rajoittuneelta lajitoverilta tuon kaltaista kommenttia. Ehkä sinun ei kannattaisi suhteuttaa kaikkea pelkästään oman ymmärryksesi varaan, vaan yrittää katsoa asioita hieman laajemmasta näkökulmasta, mikä valitettavasti taitaa kognitiivisille kyvyllesi taitaa olla ylivoimaista, mutta ainahan voit yrittää, että et aina nolaa itseäsi, kun päästelet suustasi noita aivopierujasi. Ja tervetuloa vain tutustumaan tähän ihanaan taloon. Kommenttisi perustella viihtyisit täällä mainiosti. Tiedoksesi, että asukkaiden ikäraja senioritaloissa on vähintään 55 vuotta, joten ei tällä asu nuoria eläkeläisiä. Ja tosiaan luhtitalon toisessa kerroksessa asun. Ne vanhukset, joille portaiden nousu tuottaa vaikeuksia sijoitetaan ensimmäiseen kerrokseen. Asuntoni entinen asukas oli vaihtanut juuri portaiden vuoksi lähellä sijaitsevaan hissisenioritaloon.
Pannaas taas vähän päivitystä ko. senioritalon ihanuudesta. Vaikuttaa siltä, että olen tullut sohaisseeksi ampiaispesään, kun olen alkanut tehdä asukkaista häiriöilmoituksia isännöitsijälle ja senioriasuntoja välittävän yhdistyksen toiminnanjohtajalle. Mieleen muistuu erään "mustalle listalle" joutuneen miesasukkaan kertomus taloyhtiössä valtaapitävästä "akkamafiasta", Hän kertoi, että tämä joukkko on jo pidemmän aikaa yrittänyt savustaa häntä ulos talosta kaikin mahdollisin tavoin, muun muassa häiritsemällä toistuvasti eri tavoin hänen asumistaan. Miehen kertomus palautui mieleeni, kun tein ensimmäistä kertaa häiriöilmoitusta eräästä asukkaasta puhelimitse asukasisännöitsijälle, joka kysyi minulta ensimmäisenä, oliko häirikkö juuri tuo nimenomainen miesasukas. Ilmeisesti asukasisännöitsijä kuuluu itse tähän "akkamafiaan", vaikka ei tässä talossa asukkaan.
Sittemmin olen itsekin huomannut, että asumistani on alettu häiritä eri tavoin. Kaikenlainen metelöinti on päivä- ja yöaikaan lisääntynyt ja koirien annetaan räksyttää pitkiä aikoja kerrallaan, vaikka koiran omistajat ovat kotona. Porraskäytävässä on miltei jatkuvasti liikettä. Huoneistojen käyvät jatkuvasti. Huoneistoista ja porraskäytävästä kuluu jyskettä ja tavaroiden pudottelua ja kovaäänistä juttelua vuorokauden ympäri. Ylipäätäään, minulle on jäänyt vaikutelma, että myös minut on nyt laitettu "mustalle listalle" eli minusta halutaan päästä eroon. Tämän huomaa erityisesti talossa vallitsevasta tunnelmasta, joka on vaihtunut pintapuolisesta ystävällisyydestä kalseaksi ja kyräileväksi.
Näitä kertomuksia kun lukee, niin ei kyllä tee mieli minkäänlaiseen senioritaloon. Mieluummin ostan jonkun korpimökin ja kuolen sinne, kun se aika tulee.
Kieltämättä muuttaminen on käynyt mielessä.
-ap