Lue keskustelun säännöt.
Kai se on hyväksyttävä että lapseni on erityisherkkä
10.11.2019 |
Mitään tutkimuksia ei sen suhteen ole tehty mutta olen aina miettinyt miksi elämämme on ollut niin hirveän haastavaa lapsen kiukuttelun vuoksi ja olen tullut siihen tulokseen että kuormittuu päivistä tavallista helpommin ja jos aikataulusta poikkeaa hitusenkin on kaaos päällä.
Jos puhun lapselle vaikka vähän painokkaammin, hän tulkitsee sen huutona ja loukkaantuu entistä enemmän. Varmaan hän kuulee äänet kovempina kuin ovatkaan ja stressaantuu niistä ym. kuitenkin hänellä itsellään on korviaraastavan kova ääni eikä tajua itsekään kuinka paljon hänestä ääntä lähtee.
Kaatumiset ovat aina olleet maailmanloppu ja muista kun oli päiväkoti-iässä niin pieni naarmu oli tyyliin kuin jalka olisi murtunut ja itku sen mukaista. Nyt on vähän onneksi kovettanut itsensä mutta edelleen itku tulee herkästi ties mistäkin asiasta vaikka siitä että toinen moittii liian kovalla tavalla ym. Miten jaksatte olla tällaisen lapsen kanssa? Itse en aina jaksa ja hermot menee. En pysty olemaan rauhallinen koska nuo piirteet ärsyttävät minua niin paljon.
Kommentit (5)
Jos tuntisit yhtään lapsia, niin tietäisit että varmaan jokainen lapsi sanoo vähän kovemmalla äänellä tehtyä pyyntöä huutamiseksi.
Meillä tuo on jatkunut jo 14 vuotta. Aina huudetaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jooh, erityisherkkäpä hyvinkin, miten itte tunnet ootko miten hyvin onnistunu vanhemman roolissa?
Pientä kettuilua olen aistivani tässä kysymyksestä sinulta mutta vastaanpa näin; ihan hyvin mielestäni. Tai miten hyvä vanhemmuus edes määritellään, jokainen tulkitsee sen omalla tavallaan. En vain aina tiedä miten toimia näin herkän lapsen kanssa. Ap
Rankin vaihe on meillä menossa nyt murrosiässä. Syvissä vesissä uidaan.
"....Nyt on vähän onneksi kovettanut itsensä mutta edelleen itku tulee herkästi ties mistäkin asiasta vaikka siitä että toinen moittii liian kovalla tavalla ym. Miten jaksatte olla tällaisen lapsen kanssa? Itse en aina jaksa ja hermot menee. En pysty olemaan rauhallinen koska nuo piirteet ärsyttävät minua niin paljon."
Koitahan nyt ap etsiä itsestäsi parempaa ymmärrystä lastasi kohtaan. Kysy ensiksi itseltäsi miksi herkkyys ärsyttää sinua niin paljon? Oletko itse joutunut peittämään herkkyytesi ja kovettamaan itseäsi, kun herkkyys on ollut halveksittu piirre?
Herkkyydessä on todella myös paljon hyviä puolia. Mitähän jos kiinnittäisit niihin huomiota ja kannustaisit niissä. (usein esim. empaattisuus ja erilaisten asioiden syvällinen pohtiminen ja ymmärrys) Lisäksi jos lapsesi kerran ymmärtää ääntä korottamattakin, niin miksi sitten teet niin? Opi arvostamaan lastasi ja hänen luonnettaan. Nykyisellä suhtautumisellasi aiheutat vahinkoa herkälle lapsellesi. Etsi tietoa erityisherkkydestä, niin opit tulemaan paremmin toimeen lapsesi kanssa ja arvostamaan häntä.
Jooh, erityisherkkäpä hyvinkin, miten itte tunnet ootko miten hyvin onnistunu vanhemman roolissa?