Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Kun tunne on niin kamala, kalvava, sisältä syövä ja kestänyt jo useamman päivän putkeen. Työt saan hoidettua mutta sen jälkeen ei ole muuta kuin nämä ajatukset.

Ei nyt oikein ole ketään, jolle puhua tai kirjoittaa. Erityisesti ikävä on erästä tiettyä ihmistä, johon en voi ottaa yhteyttä ehkä enää ikinä.

Kohtalotovereita? Mikä auttaa?

Sivut

Kommentit (38)

Vierailija

Älä kestä. Lähde ulos/jonnekin harrastukseen ja etsi juttuseuraa. Toista kunnes saat tuttuja. Näe niitä kunnes saat kavereita. Ole niiden kanssa kunnes saat ystäviä. Vai haluatko oppia oikein hyväksi yksinäisyyden kestäjäksi, niin että vanhana saat muistella, että mitään en tehnyt toisten kanssa, mutta yksinäisyystaitoni hioutuivat huippuunsa?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Mä enn ole pitkäänaikaan tuntenutmitään yksitäisyytttä tai merkityksellisyyttä muuuta kuin kuolema jotta pääsee pois tääältä ihmisten muovaamasta hlvetistä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Älä kestä. Lähde ulos/jonnekin harrastukseen ja etsi juttuseuraa. Toista kunnes saat tuttuja. Näe niitä kunnes saat kavereita. Ole niiden kanssa kunnes saat ystäviä. Vai haluatko oppia oikein hyväksi yksinäisyyden kestäjäksi, niin että vanhana saat muistella, että mitään en tehnyt toisten kanssa, mutta yksinäisyystaitoni hioutuivat huippuunsa?

Sepä siinä just on, että hyvänpäiväntuttuja ja kavereita saan kyllä hankittua, mutta yhteydenpito heihin on lähinnä sen yhdistävän tekijän ja tietyn ympäristön varassa ja katkeaa samassa, kun tämä side. Niin kävi tämänkin henkilön kohdalla.

Oma vika, kun en ole kovin aktiivinen sosiaalisessa mediassa, jota kautta ihmissuhteita kai nykyään ylläpidetään. Mutta kun tausta on se, että ns. ystäviä mulla on hyvin vähän niin vaikea siihen päälle rakentaa uusiakaan suhteita.

Olen kyllä ajatellut korjata asiaa, mutta menneiden tuttavien kohdalla se taitaa olla liian myöhäistä.

ap

PöhnäEetu

Kenties Pirkka oluttölkkien kylmän metallisenpinnan suuteleminen riittävän monta kertaa voi auttaa, jotkut k_i_ltitmiähet kuulemma tekee niin.

Auttaako se on sitten ihan toinen juttu, mene ja tiedä. Hetkeksi ehkä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kuka on tuo johon et ehkä enää voi ottaa yhteyttä ja miksi?

Työkaveri, joka lähti pois. Kai mä hänet voisin sosiaalisesta mediasta kaivaa esiin, mutta vähän liian stalkkeri fiilis tulisi ja luulen, että suhteemme ei ollut hänelle yhtä merkityksellinen kuin minulle.

ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mä en keksi mitään mitä en antaisi, että saisin olla yksin. Just nyt.

Hetki yksin on ihan eri asia kuin mitä minä koen.

Et varmasti vaihtaisi paikkaasi tähän vuosien yksinäiseen yksin olemiseen.

ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Älä kestä. Lähde ulos/jonnekin harrastukseen ja etsi juttuseuraa. Toista kunnes saat tuttuja. Näe niitä kunnes saat kavereita. Ole niiden kanssa kunnes saat ystäviä. Vai haluatko oppia oikein hyväksi yksinäisyyden kestäjäksi, niin että vanhana saat muistella, että mitään en tehnyt toisten kanssa, mutta yksinäisyystaitoni hioutuivat huippuunsa?

Onko joku oikeasti saanut tällä tavalla ystäviä tai pidempiaikaisia kavereita? Eli han vaan menemällä "ulos" tai "jonnekin harrastukseen"? Itse en ole ainuttakaan ystävää/kaveria saanut tällä tavalla.

Monelleko kymmenelle/sadalla ihmiselle menit juttelemaan ennen kuin joku kiinnostui tekemään jotain yhdessä?

Montako sataa/tuhatta tuntia kestit jotain tylsää harrastusta tai yksinään baarissa istumista ennen kuin se ensimmäinen ystävä löytyi?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Älä kestä. Lähde ulos/jonnekin harrastukseen ja etsi juttuseuraa. Toista kunnes saat tuttuja. Näe niitä kunnes saat kavereita. Ole niiden kanssa kunnes saat ystäviä. Vai haluatko oppia oikein hyväksi yksinäisyyden kestäjäksi, niin että vanhana saat muistella, että mitään en tehnyt toisten kanssa, mutta yksinäisyystaitoni hioutuivat huippuunsa?

Juttelenpa nyt tähän, kun ei muutakaan paikkaa ole.

Olen kyllä nimenomaan opetellut hyväksi yksinäisyyden sietäjäksi, turruttanut itseni tähän olotilaan ja tietoisesti rakentanut ympärilleni muurit joiden läpi en ketään päästä. Mutta joskus joku ihminen muodostuu silti niin tärkeäksi, vaikka ei saisi, että hänestä luopuminen tekee niin kipeää että tuntuu että säryn. Nytkin vaan itken. Ehkä se auttaa.

ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä kestä. Lähde ulos/jonnekin harrastukseen ja etsi juttuseuraa. Toista kunnes saat tuttuja. Näe niitä kunnes saat kavereita. Ole niiden kanssa kunnes saat ystäviä. Vai haluatko oppia oikein hyväksi yksinäisyyden kestäjäksi, niin että vanhana saat muistella, että mitään en tehnyt toisten kanssa, mutta yksinäisyystaitoni hioutuivat huippuunsa?

Onko joku oikeasti saanut tällä tavalla ystäviä tai pidempiaikaisia kavereita? Eli han vaan menemällä "ulos" tai "jonnekin harrastukseen"? Itse en ole ainuttakaan ystävää/kaveria saanut tällä tavalla.

Monelleko kymmenelle/sadalla ihmiselle menit juttelemaan ennen kuin joku kiinnostui tekemään jotain yhdessä?

Montako sataa/tuhatta tuntia kestit jotain tylsää harrastusta tai yksinään baarissa istumista ennen kuin se ensimmäinen ystävä löytyi?

Muakin ihan vilpittömästi kiinnostaisi tietää miten näistä oikeasti saa ystäviä. Aikuisena mielestäni tosi vaikeaa. Ei oikein voi kysyä snäppiä tai instaa ja fb:ssä ahdistelu on vähän liian ahdistelua ja tosiaan jos itsellä on kontaktit vähissä niin väkisinkin sitä vaikuttaa ripustautuvalta criipparilta.

Mulle kyllä kelpaisi se kertakäyttöystävyyskin, tai sellainen löyhä kaveruus isommassakin porukassa, joka kuitenkin on olemassa vaikka edes wappin kautta tai facen ryhmässä tms.

No, työn kautta on tällaisia mutta siinäkin oon ulkopuolinen. Ehkä yritän näistä rakentaa jotain syvempää.

ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä kestä. Lähde ulos/jonnekin harrastukseen ja etsi juttuseuraa. Toista kunnes saat tuttuja. Näe niitä kunnes saat kavereita. Ole niiden kanssa kunnes saat ystäviä. Vai haluatko oppia oikein hyväksi yksinäisyyden kestäjäksi, niin että vanhana saat muistella, että mitään en tehnyt toisten kanssa, mutta yksinäisyystaitoni hioutuivat huippuunsa?

Onko joku oikeasti saanut tällä tavalla ystäviä tai pidempiaikaisia kavereita? Eli han vaan menemällä "ulos" tai "jonnekin harrastukseen"? Itse en ole ainuttakaan ystävää/kaveria saanut tällä tavalla.

Monelleko kymmenelle/sadalla ihmiselle menit juttelemaan ennen kuin joku kiinnostui tekemään jotain yhdessä?

Montako sataa/tuhatta tuntia kestit jotain tylsää harrastusta tai yksinään baarissa istumista ennen kuin se ensimmäinen ystävä löytyi?

Muakin ihan vilpittömästi kiinnostaisi tietää miten näistä oikeasti saa ystäviä. Aikuisena mielestäni tosi vaikeaa. Ei oikein voi kysyä snäppiä tai instaa ja fb:ssä ahdistelu on vähän liian ahdistelua ja tosiaan jos itsellä on kontaktit vähissä niin väkisinkin sitä vaikuttaa ripustautuvalta criipparilta.

Mulle kyllä kelpaisi se kertakäyttöystävyyskin, tai sellainen löyhä kaveruus isommassakin porukassa, joka kuitenkin on olemassa vaikka edes wappin kautta tai facen ryhmässä tms.

No, työn kautta on tällaisia mutta siinäkin oon ulkopuolinen. Ehkä yritän näistä rakentaa jotain syvempää.

ap

Facessa on monella kaupungilla sivut uusien ystävien etsimiseen, oletko kokeillut niitä? Et ole tilanteesi kanssa yksin, vaatii vaan tosi paljon aktiivisuutta itseltä. Ja kokeile laittaa tutuille viestiä, sieltä saattaa löytyä joku toinenkin yksinäinen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene terapiaan.

Miten se auttaa yksinäisyyteen, joka on ongelma?

ap

Auttaapa hyvinkin. Jostainhan se yksinäisyys johtuu. Ja niitä asioita voi hoitaa terapialla. Et sinä itse välttämättä näe syy-seuraussuhdetta, mutta hyvä terapeutti, psykologi, tms. huomaa asioiden yhteyden.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene terapiaan.

Miten se auttaa yksinäisyyteen, joka on ongelma?

ap

Auttaapa hyvinkin. Jostainhan se yksinäisyys johtuu. Ja niitä asioita voi hoitaa terapialla. Et sinä itse välttämättä näe syy-seuraussuhdetta, mutta hyvä terapeutti, psykologi, tms. huomaa asioiden yhteyden.

Pelkään, että toi rikkoisi mua vaan lisää, ehkä lopullisesti. Jotenkin olen selvinnyt tästä turruttamalla tunteeni, jotka nyt pitkästi aikaa nousivat esiin ja tuntuu ihan hirveältä, niin mitä tapahtuu jos aktiivisesti joudun miettimään ja käsittelemään samaa. Kun niitä tukevia ihmissuhteita sillä ei kuitenkaan saa. Ja just niitä nytkin tarvitsisin, enkä terapeuttia.

ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä kestä. Lähde ulos/jonnekin harrastukseen ja etsi juttuseuraa. Toista kunnes saat tuttuja. Näe niitä kunnes saat kavereita. Ole niiden kanssa kunnes saat ystäviä. Vai haluatko oppia oikein hyväksi yksinäisyyden kestäjäksi, niin että vanhana saat muistella, että mitään en tehnyt toisten kanssa, mutta yksinäisyystaitoni hioutuivat huippuunsa?

Onko joku oikeasti saanut tällä tavalla ystäviä tai pidempiaikaisia kavereita? Eli han vaan menemällä "ulos" tai "jonnekin harrastukseen"? Itse en ole ainuttakaan ystävää/kaveria saanut tällä tavalla.

Monelleko kymmenelle/sadalla ihmiselle menit juttelemaan ennen kuin joku kiinnostui tekemään jotain yhdessä?

Montako sataa/tuhatta tuntia kestit jotain tylsää harrastusta tai yksinään baarissa istumista ennen kuin se ensimmäinen ystävä löytyi?

Muakin ihan vilpittömästi kiinnostaisi tietää miten näistä oikeasti saa ystäviä. Aikuisena mielestäni tosi vaikeaa. Ei oikein voi kysyä snäppiä tai instaa ja fb:ssä ahdistelu on vähän liian ahdistelua ja tosiaan jos itsellä on kontaktit vähissä niin väkisinkin sitä vaikuttaa ripustautuvalta criipparilta.

Mulle kyllä kelpaisi se kertakäyttöystävyyskin, tai sellainen löyhä kaveruus isommassakin porukassa, joka kuitenkin on olemassa vaikka edes wappin kautta tai facen ryhmässä tms.

No, työn kautta on tällaisia mutta siinäkin oon ulkopuolinen. Ehkä yritän näistä rakentaa jotain syvempää.

ap

Facessa on monella kaupungilla sivut uusien ystävien etsimiseen, oletko kokeillut niitä? Et ole tilanteesi kanssa yksin, vaatii vaan tosi paljon aktiivisuutta itseltä. Ja kokeile laittaa tutuille viestiä, sieltä saattaa löytyä joku toinenkin yksinäinen.

Totta, vaatii aktiivisuutta ja asettamista itsensä arvostelulle ja julkiselle nolaamisellekin. Toivon, että saan joku päivä kerättyä rohkeutta kokeilla. Mulle yksinäisyys on vaan niin suuri häpeä, että en sitä haluaisi kenellekään paljastaa.

Facen kautta olen kyllä vanhoja kaveruussuhteita koittanut lämmitellä. Vähän kaksipiippuinen juttu, kannattiko. Osa suhtautui hyvin kaveripyyntöihin ja viesteihin, mutta sitten tuli sellaista märkää rättiä naamaan että koin niin valtavaa megaluokan häpeää että poistin koko tilin.

Nyt olen uudella tilillä enkä enää kehtaa tehdä samaa uudestaan.

ap

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat