Vauvan kehitys viive - kokemuksia?

Voi olla kumpi vaan. Mutta kieltämättä toi passiivisuus kuulostaa oudolta. Ettei uudet asiat kiinnosta.

Lapsellani oli hidas motorinen kehitys kohdussa. Hän ei liikkunut. Jos olisin noudattanut neuvolan ohjeita, olisin  loppuraskaudessa joka päivä käynyt kuunteluttamassa vauvan sydänäänet. Niin hiljaista oli. Vauvan luonne oli rauhallinen. Nukkui ja söi hyvin. En ollut huolestunut. Liikkui normaalin rajoissa ja kun nousi 8 kk iässä jaloilleen, osasi heti kaatua turvallisesti pepulleen.

Toinen lapsi oli kohdussa ylivilkas ja synnyttyään vilkas, huono nukkumaan,  huono syömään ja kasvamaan sekä  itkuinen. Neuvolasta ilmoitettiin, että jos ei kävele tiettynä päivämääränä, joutuu tarkempiin tutkimuksiin. Käveli kahta päivää ennen määräaikaa. Kun käveli, tarvitsi kypärän. Oli liian vilkas, ei jaksanut keskittyä kävelyyn ja kaatuili pää edellä koko ajan.

Kolmas vauva ei kääntynyt vatsalleen ajoissa, mutta kun viereen tuli toinen vauva, joka kääntyili jokelteli tälle kaverille ja vihdoin kääntyi. Oli jo varattu aika tutkimuksiin, että miksi makaa vain selällään.

Kaikki ovat aivan normaaleja. Edes vilkas ei ole ADHD.

Onko vauvan näköä ja kuuloa tutkittu? Miten vauva oireilee nälkää, märkää vaippaa tms.?

Aika huolestuttavaa tuo passiivisuus. Ottaako vauva katsekontaktia, hymyileekö, äänteleekö?

Pienen lapsen kehitys ei ole sellaista taitojen oppimista kuin jos aikuinen ihminen alkaa opetella uutta taitoa. Harjoitteluakin hieman tarvitaan, mutta ennen muuta kyse on aivojen kypsymisestä. Ei siis "ei ole nähnyt, ei ole tehty, ei ole opetettu"-jutuista.

Kypsyminen tapahtuu hieman eri tahtia, mutta tuon kertomasi mukaan kyse ei ole vain yksittäisistä kehityksen merkkipaaluista, vaan viive on enemmän kuin pari kuukautta.

Lapsen aisteja varmaan jo tutkitaan ja mitään varmaa tietysti tuossa vaiheessa ei voi sanoa, jos aivokuvissa ei selvää selittävä näy, mutta kertomasi perusteella ei vaikuta vähäiseltä viiveellä.

On siskon kertoman mukaan tyytyväinen vauva. Katsoo kohti ihmiskasvoja ja joskus kurottaa kohti suuta. On vauvaksi hiljainen. Siskon mukaan joskus jokeltelee, nyt en viikonloppuna kuullut. Itki todella vähän. Märkään tai likaiseen vaippaan ei välttämättä reagoinut lainkaan, kerran taisi kitistä.

Syö ja kasvaa hyvin, imetys tosin ei onnistunut imuotteen ongelmien vuoksi. Nukkuu hyvin. On tyytyväisen oloinen. Hymyilee välillä.

Jotain näkö ja kuulo tutkimuksia on tehty. Kuulee kyllä, mutta otti siskon mukaan testit tosi coolisti, eikä esim. pelästynyt tai itkenyt.

Ap

Kuulostaa ihan meidän pojalta. Olin tosi huolissani, kun esikoinen tytär oli ihan toista ääripäätä. Sen todellakin kuuli milloin tytär heräsi: täysi rääyntä päälle heti. Koko ajan oli muutenkin hyvin aktiivinen ja tarkkaavainen pienestä asti.

Sitten syntyi parin vuoden päästä poika. Tuntui että heti syntyessään katse oli erilainen kuin tyttärellä, joka silloin vaikutti vastasyntyneeksi huomattavan tarkkaavaiselta. Pojan katse oli kohdistamaton ja poissaoleva, mutta sellainenhan se niin pienillä usein on joten ei mitään. Mutta tämä poika myös oli äärirauhallinen. Ei oikeastaan vaatinut mitään, ainoastaan nälkää heikolla kitinällä saattoi ilmaista, mutta märkä vaippa, tylsyys / virikkeiden puute tms ei aiheuttanut mitään reaktiota. Poika saattoi herätä uniltaan ja tyytyväisen näköisenä katsella kattoa vaikka tuntikausia. Minkään taitojen opettelu ei kauheasti kiinnostanut ja oppi ne myöhässä. Olin varma että poika on jotenkin kehitysvammainen, mutta tutkimuksissa ei löytynyt mitään sellaiseen viittaavaa. Nyt on jo kouluikäinen eikä onneksi merkkiäkään minkään sortin jälkeenjääneisyydestä. Äärimmäisen rauhallinen luonne on kyllä vieläkin, usein kun ei tarvitse tehdä mitään vaan istuu joko pihalla tai sisällä onnellisen näköisenä pitkiä aikoja, tekemättä yhtään mitään. Ihan kuin "meditoisi" aina kun ei ole pakko aktivoitua ulkomaailmaan. Mutta tosiaan pärjää hyvin koulussa ja kaikessa muussa mihin ryhtyy, ei vaan halua ryhtyä mihinkään mikä ei ole välttämätöntä.

Noin nuoresta on tosiaan vaikea sanoa, enkä nyt haluaisi pelästyttää, mutta kuulostaa aika samanlaiselta kuin veljenpoikani samassa iässä.

Hän on nyt 11-vuotias ja hänellä on tuntematonta etiologiaa oleva syvä kehitysvamma. Osaa nyt jo kääntyä ja pystyy ryömimään parin metrin matkoja. Joskus mukin pitäminen kädessä onnistuu, yleensä ei pysty juomaan itse. Pillillä imeminen onnistuu välillä. Kehitysvamman lisäksi vaikeita aistialiherkkyyksiä, ei välttämättä itke, vaikka olisi kovinkin kipeä. Lelut eivät kiinnosta vieläkään, ihmisiin ottaa kontaktia omalla tavallaan, musiikkiin reagoi, samoin välillä TV:hen. Tunnistaa tutut ihmiset, mutta ei esim. osaa vierastaa vieraita. Tukiviittomia tai sanoja ei ole oppinut.

Rauhallisuus sinänsä ei ole huolestuttavaa, mutta reagoimattomuus on. Kieltämättä kuulostaa siltä, että jotain isompaa saattaa olla vialla.

Kiitos vastauksista, vaikka vähän huolta lisäsivätkin. En tiedä, miten ammattilaiset ovat siskolle asiasta puhuneet ja miten hän on sen ymmärtänyt. Tämä on heidän esikoisensa ja vähän tuntuu, että sisko ei ihan ymmärrä, että vauva tosiaan ei ole ihan tavallinen.

Toisaalta eipä tämä taida olla sellainen asia, jolle tässä vaiheessa mitään enempää voisi kuin mitä jo tutkitaan ja mihin saa fysioterapiaa.

Ap

Up