Kiltit ja empaattiset eivät pärjää työmarkkinoilla, joten miksi lapsia kasvatetaan sellaisiksi?

Väitätkö, ettei kiltillä ja empaattisella ihmisellä voi olla karismaa?

Idealismin vuoksi. Hyvä vaan, että kyseinen tyyli kasvattaa lisääntyy.

Kasvatatko itse lapsesi työmarkkinoita varten?

Vierailija kirjoitti:

Väitätkö, ettei kiltillä ja empaattisella ihmisellä voi olla karismaa?

Mitä pelkkä karisma auttaa, kun ei kykene taistelemaan itseään niihin tilanteisiin joissa siitä olisi hyötyä? Syrjäytyneen karisman ainoa yleisö ovat hänen vuokrayksiönsä seinät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väitätkö, ettei kiltillä ja empaattisella ihmisellä voi olla karismaa?

Mitä pelkkä karisma auttaa, kun ei kykene taistelemaan itseään niihin tilanteisiin joissa siitä olisi hyötyä? Syrjäytyneen karisman ainoa yleisö ovat hänen vuokrayksiönsä seinät.

Kiltti ja empaattinen eivät ole sama asia kuin ujo ja syrjäytynyt.

Olen kiltti ja empaattinen mutta myös suorittaja. Työni olen aina hoitanut ja ylikin eli työtehot ja moraali työntekoon on kova. En osannut 25 vuoteen sanoa "ei" mutta en myöskään osannut vaatia itselleni parempaa palkkaa tms. Olen aina tyytynyt vähään enkä tuonut itseäni esiin. Nöyrä työntekijä.

Jostain syystä olen suorittaja joka piiputti itsensä sitten loppuun. Olisin ehkä pärjännyt paremmin jos olisin osannut sanoa ei ja käyttää vähän kyynärpäitä uralla etenemiseen jne. Tähän en kyennyt ja nyt työkyvyttömyyseläkkeellä.

Oman huomioni mukaan työelämän jyrät eivät enää pärjää työmarkkinoilla . Jokaisen pitää pystyä yhteistöhön. Ei enää katsella sitä, kun joku sooloilee ja murjottaa.

Kiltti ja enpaattinen on eri asia ku kynnysmatto.. Kiltillä ja empaattisella voi olla vahva tahto ja vahvat mielipiteet ja ilkeällä ei mielipiteitä ollenkaan, pelkät kyynärpäät.

Hyvä tiedostaa myös, että vaikkei kukaan ilmaisisi suoraan, että kyynärpäätaktikka on huomattu, se pistetään merkille ja vaikuttaa työntekijän maineeseen. Ei pidä aliarvioida muita.

Minä toivon, ettei lapseni tarvitsisi koskaan mennä työelämään. Mikä tahansa muu valinta on avain parempaan elämään meille omistavalle luokalle. Voi vaikka käydä hymisemässä luomu-kasvis-retriitissä tai muuttaa joksikin aikaa Intiaan.

Vierailija kirjoitti:

Kasvatatko itse lapsesi työmarkkinoita varten?

Pääsy työmarkkinoille ja asema siellä ovat keskeisin ihmisen elämään vaikuttava tekijä. Koko koululaitos on rakennettu sen ympärille. Se joka jää vaille työtä jää hyvin herkästi myös vaille parisuhdetta, lapsia ym. ja muutenkin jää ulkopuoliseksi yhteiskunnassa, kokee itsensä tarpeettomaksi, kehittää mielenterveysongelmia. Tai sanalla sanoen syrjäytyy.

Minä taas opettajana kasvatan niitä epäempaattisia ja itsekkäitä mu_kkuja pois huonoista tavoistaan. Ei työmarkkinoillakaan pärjää mikään kyynärpäätaktikko, sellaisesta tyypistä kun ei vaan tykätä.

Aika moni lapsi/nuori valitettavasti kasvatetaan siten, että hän tottuu saamaan aivan kaiken ja häntä palvellaan. Mitään ei tarvitse tehdä itse, vaivaa ei tarvitse nähdä ja muita ei pidä kunnioittaa. He haluavat tehdä oman mielensä mukaan, mikä ei tietenkään toimi ryhmässä. Nämä eivät edes osaa ottaa muita huomioon. Erittäin vaikeita persoonia, jopa sairaita.

Vierailija kirjoitti:

Kiltti ja enpaattinen on eri asia ku kynnysmatto.. Kiltillä ja empaattisella voi olla vahva tahto ja vahvat mielipiteet ja ilkeällä ei mielipiteitä ollenkaan, pelkät kyynärpäät.

Juuri näin. Meidän firma on täynnä kilttejä ja empaattisia ihmisiä, jotka tekevät tehokkaasti ja hyvää tulosta ja nauttivat töistä joka päivä.  Jos työkaverilla on vaikeeta - perheessä vaikkapa sairautta - häntä empatiseerataan ja työ joustaa, että asiat saa järjestettyä.  

Kiltti ja empaattinen pitää olla eläimille ja heikoille ja sorretuille. Työelämässä ei tarvitse olla kiltti jos haluaa menestyä. Pitää olla rohkea ja määrätietoinen ja pyrkiä tavoitteisiin.

Samalla toki on hyvä arvostaa niitä ketkä ovat kilttejä ja suostuvat paskaduuneihin matalalla palkalla.

Näin opetan itse lapselleni.

Vierailija kirjoitti:

Minä toivon, ettei lapseni tarvitsisi koskaan mennä työelämään. Mikä tahansa muu valinta on avain parempaan elämään meille omistavalle luokalle. Voi vaikka käydä hymisemässä luomu-kasvis-retriitissä tai muuttaa joksikin aikaa Intiaan.

Vapaa-ajaltamme käsin naureskelemme aloittajan kovislapsille, jotka rääkkäävät itseään töissä, ennen kuin annamme filippiiniläiselle kotipalvelijallemme ohjeita seuraavaa päivää varten.

Kaikki eivät kasvata lapsiaan niin kuin meinaat, mutta normaalit käytöstavat ovat aina hyvät. Myöskään kaikki lapset eivät ole yhä vieläkään samanlaisia keskenään ihan siinä missä työpaikatkaan eivät ole.

Täysin turha aloitus siis jälleen kerran.

Elät joko outojen ihmisten ympäröimänä tai ajatusmaailmaan on pahoin vääristynyt. Kaikki tuntemani urallaan menestyneet ihmiset ovat todella empaattisia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvatatko itse lapsesi työmarkkinoita varten?

Pääsy työmarkkinoille ja asema siellä ovat keskeisin ihmisen elämään vaikuttava tekijä. Koko koululaitos on rakennettu sen ympärille. Se joka jää vaille työtä jää hyvin herkästi myös vaille parisuhdetta, lapsia ym. ja muutenkin jää ulkopuoliseksi yhteiskunnassa, kokee itsensä tarpeettomaksi, kehittää mielenterveysongelmia. Tai sanalla sanoen syrjäytyy.

Näin tietenkin onkin, köyhillä. Tai ei-luovilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvatatko itse lapsesi työmarkkinoita varten?

Pääsy työmarkkinoille ja asema siellä ovat keskeisin ihmisen elämään vaikuttava tekijä. Koko koululaitos on rakennettu sen ympärille. Se joka jää vaille työtä jää hyvin herkästi myös vaille parisuhdetta, lapsia ym. ja muutenkin jää ulkopuoliseksi yhteiskunnassa, kokee itsensä tarpeettomaksi, kehittää mielenterveysongelmia. Tai sanalla sanoen syrjäytyy.

Pöh, asenteesta se on kiinni. Miksi kantaa syyllisyyttä, jos yhteiskunnan talouskäppyrät ovat siinä kulmassa, ettei kaikille vain riitä töitä? Ei voi väkisin marssia mihinkään toimistoon, tehdä töitä ja vaatia palkkaa.

Jos minä olen kouluttautunut kalliisti yhteiskunnan verovaroilla ja saanut aikoinani opiskelupaikan tarkkojen laskelmien mukaan, että tämä määrä tarvitaan osaajia työhön X, niin totta htissä yhteiskunta on tehnyt tässä laskelmassa virheen. Se ei ole minun vikani, jos jäin ilman työpaikkaa.

Minä haen aktiivisesti työpaikkaa, mutta jos minua ei tarvita, niin eipä ole minun vikani. En suostu syrjäytymään, olen täyspäinen ihminen ja tarvittu henkilö muilla elämän osa-alueilla. Työ ei minua määritä.

Tämä on self help "oikotie onneen" ihmiseltä, joka ei ole omassa kasvuympäristössään kokenut empatiaa, hyvää kohtelua. Eli lapsena vaurioituneelta ihmiseltä. Saisit yhtä osaavia ja pärjääviä lapsia toisenlaisellakin kasvatuksella, jos uskaltaisin katkaista kierteen.