Miksi alistut sosiaaliselle paineelle ja miellytät muita tullaksesi hyväksytyksi?

Vituttaa suorastaan.

Haa, mä olen tehnyt elämässäni ratkaisuja, jotka eivät todellakaan ole sosiaalisesti hyväksyttyjä, tosin osin pakon edessä. Virkistävää ja näiden ratkaisujen jälkeen huomaan välittäväni yhä vähemmän muiden ihmisten mielipiteistä. Suosittelen lämpimästi kaikille.

Mä teen niin ku haluan ja muut tekevät niin ku uskaltavat :)

Mä en miellytä ketään

Se kuuluu mun arvoihin. Olla hyvä toiselle ja auttaa. Sitten kun ympärillä kaikki muutkin kohtelee sua niin kuin kohtelet heitä, on elämä ihanaa. :)

Vierailija kirjoitti:

Mä teen niin ku haluan ja muut tekevät niin ku uskaltavat :)

Epävarmojen ihmisten tunnuslause.

Ap, joka tosin olet trolli, samasta syystä kuin ne, jotka yrittävät epätoivoisesti olla tekemättä mitään, mikä on yleisesti hyväksyttyä.

En tee.

Monet Amerikasta tulevat sosiaaliset normit imetään Suomeen, vaikka meidän yhteiskuntarakenne on täysin erilainen. Amerikkalaiset joutuvat mielistelemään kapitalismin takia, mutta Suomessa moiselle käytökselle ei ole perusteita.

Alkaen lapsuuden kaltoinkohtelusta.

Se häijyn isän katse, kontrolli. Se viha jolla se kauko-ohjasi katseella jo pienestä.

Niin aivoissa on neuroseptio niminen tapahtuma, vaikka luulee että voi hallita, niin se joku dissosiatio tekee sen että käyttäytyy tavalla jota ei itsekään ymmärrä. Esim pärjäsin työssä hyvin, tulin kaikkien kanssa toimeen.

Oikein kehuttiin miten taitavasti vein neuvotteluja niin että kaikki voitti.

Mutta kotona en pärjännyt. Kumppanina ulospäin edustava, mutta kulissien takana sadistinen hirviö, josta kukaan ei uskonut mitään pahaa.

Eniten ihmetyttää miten itse meni kuin noiduttuna siihen tilaan, jossa oli joutunut lapsena olemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä teen niin ku haluan ja muut tekevät niin ku uskaltavat :)

Epävarmojen ihmisten tunnuslause.

Ap, joka tosin olet trolli, samasta syystä kuin ne, jotka yrittävät epätoivoisesti olla tekemättä mitään, mikä on yleisesti hyväksyttyä.

Eikö harmitakin kun itse alistut vankeuteen ja toiset lentävät vapaina? Muuten ei tarvitsisi trollitella :)

Koska on joku pakko tehdä niin

Itsellä se juontuu lapsuudesta. Itsetunto murentui jo varhain. En kestä sitä, jos minulle ollaan vihaisia ja minusta ajatellaan pahaa. Ahdistun siitä suunnattomasti.

Lapsuuden traumojen takia. Yliankara tunnevammainen isä ja narsistinen äiti. Kumpikaan ei osannut olla lainkaan lasten kanssa tai asettua lasten asemaan. Koko lapsuuden kestänyt henkinen kaltoinkohtelu ja itsetunnon systemaattinen murentaminen aiheutti sen, että minusta tuli tahdoton muiden miellyttäjä.

En alistu. Ei tosin ole töitä eikä kavereita, eikä muitakaan läheisiä.

En tee niin paitsi en sano kaikkea ääneen mitä ajattelen.

Lapsuuden traumojen takia myös minäkin.