Päivin oma ennustus toteutuu
Tässä on lainaus siitä kirjasesta, jonka takia Päivi on nyt haastettu oikeuteen:
Ruotsissa tuli vuoden 2003 alusta voimaan laki, joka koskettaa oikeutta
opettaa Raamatun homoseksuaalisuutta käsitteleviä kohtia. Henkilö, joka
levittää lausuntoja, joissa homoseksuaalisuutta väitetään synniksi, voidaan
tuomita kiihotuksesta kansanryhmää vastaan kahdeksi vuodeksi vankilaan.
Jos rikkomus katsottaisiin vähäiseksi tai epäilty suostuisi perumaan puheitaan, hän voisi selviytyä pelkillä sakoilla tai ehdonalaisella.
Oikeusoppineiden tulkinnan mukaan Raamatun tekstien toistaminen
historiallisina asiakirjoina ei vielä olisi rikos. Sen sijaan rikoksen tuntomerkit täyttyvät, jos pappi saarnassaan selittää, että Raamatun opetusten
mukaan tulee elää myös tänään. Naapurimaan kuulumiset on syytä ottaa
vakavasti, sillä Suomi näyttää monessa suhteessa seuraavan perässä -
ennemmin tai myöhemmin.
Tulemmeko näkemään uutisia, joissa ruotsalaisia pappeja talutetaan
saarnatuolista käsiraudoissa poliisikuulusteluihin? Kuulemmeko viestejä
seurakunnista, joissa rukoillaan vankilaan teljetyn paimenen puolesta?
Itse asiassa pahinta on, jos Ruotsissa lain voimaan tultua mikään ei
muutukaan. Entä jos lainsäätäjä toteaa tyytyväisenä, että laki on osoittautunut tarpeettomaksi hätävarjeluksi? Eihän papeilla ole mitään pelättävää, jos he eivät ole tähänkään asti opettaneet, että homosuhteet ovat
Jumalan tahdon vastaisia.
Onko tällainen lakiehdotus lopulta seurausta siitä, että kirkko on jo
monessa kohdin vapaaehtoisesti luopunut Raamatusta? Jos Jumalan Sanan
luotettavuus kielletään yhdessä kohdassa, se merkitsee pohjimmiltaan
epäilyn kohdistamista itse Jumalaan. Siksi on mahdotonta lakaista maton
alle pelastuksen kannalta “kehällisiä” kysymyksiä, jotta seurakuntalais-
22
ten rauhaisa yhteiselo ei häiriintyisi. Jos kirkko ei pidä kiinni eettisissä
kysymyksissä selvistä Jumalan Sanan kohdista, lopulta myös evankeliumin ydin on uhattu.
Perkeleen perimmäisenä tavoitteena on estää syntisen tie Kristuksen
luo. Keinot ovat yhtä vanhat kuin ihmiskunnan historia: “Onko Jumala
todellakin sanonut?” Eeva tuli tämän kysymyksen kautta petetyksi hirmuisin seurauksin. Asia tuntui silloinkin melko kehälliseltä, olihan kyseessä vain yksi puu muiden joukossa.
Ruotsista saamassani viestissä ihmetellään, miksi kristityt ovat hiljaa.
Miksi kukaan ei kutsu rukoukseen tai paastoon? Mitä sanoisimme tänään profeetta Jesajasta, joka Jumalan käskystä kulki kolme vuotta avojaloin ja vaatteetta merkkinä siitä, miten pakkosiirtolaisia tultaisiin kuljettamaan häpeällisesti takapuolet paljaina? Profeetallista ääntä tarvitsisimme tänäänkin. Henkilökohtaisesti toivon, että hätä ei kasva niin suureksi, että tarvitaan Jesajan tyylilajia. Mutta paimenten tulisi uskaltaa
tarttua juuri niihin teemoihin, joissa kysellään: “Onko Jumala todellakin
sanonut?” Ruotsin terveiset toimikoot kutsuna rukoukseen - niin itsemme kuin ruotsalaisten puolesta.