Mies jätti mustanvyön minulle ja tehtävän vetää treenit porukalle.

Amerikassa kun asuttiin miehen kanssa, niin mies oli toisess kaupungissa (smalltaun) asioilla, niin tuurasin häntä karatekoulussa karaten vetäjänä.

Noh, kävelin keskellä salia kuin mikäkin palkintohevonen ja huusin: "its nii!"

Muut vaan totteli kun olin niin johtajaa että.

Näytin ja vaadin.

Kyllä se tuntui hienolta olla vallankahvassa hetken ajan, mutta en minä ole niin hyvä mestarina kuin mies on.

Mies on sellainen että hän kyllä vetelee van dammet säkin selkään ja hyppää katumaasturin ikkunasta ulos avaamatta ovea ketterästi kuin cepardi.