Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Muita jotka on kasvatettu niin ettei saa olla näkyvä, juhlissa täytyy hakea ruoka viimeisenä jne...?
30.10.2019 |
Tässä pohdin omaa kasvatusta, niin se on ollut tuollaista ihmeellistä hyssyttelyä. Täytyy vaan olla hiljaa, näkymätön jne. Ei ole hyväksi pukeutua erilaisesti, ei kannata käyttää erikoisia koruja, juhlissa täytyy hakea ruoka viimeisenä jne. Matkakohde saa olla korkeintaan ruotsinlaiva tai Viro, kaikki muu on suuruudenhulluutta. Ei saa olla voimakkaita mielipiteitä, vaan ne täytyy pitää omanaan (no okei, tämä on joissain tilanteissa ihan hyvä ohje!)
Ja aina se vetoaminen ETTÄ MITÄ KYLILLÄ PUHUTAAN JOS TEET NÄIN TAI NIIN! Ei saa tehdä sitä ja tätä koska naapurit ja muut puhuu. Ei saa omistaa erilaista autoa ettei vaan naapurit pahoita mieltään. Tähän tyyliin.
En tiedä johtuuko tuosta hyssyttelystä vai mistä, mutta nyt liki kolmekymppisenä olen melko erikoinen persoona jos katsoo pukeutumista tai kodin sisustusta. Koko aikuisikäni olen ajatellut että teen asiat omalla tavallani, enkä suostu olemaan mikään hissukka jonka tyyli ja mielipiteet riippuu siitä ettei vaan muut pahoita mieltään.
Muilla vastaavanlaisia kokemuksia?
Kommentit (29)
Tuohan oli normikasvatusta 70 ja 80- luvulla, piti olla kiltti hiljainen tyttö. Aloitus oli kuin minun kirjoittama. Pojille sallittiin , "pojat on poikia" kasvatus, itse olin vilkas ja ulospäin suuntautunut eli jatkuvasti hyssyteltiin ja latistettiin pienen tytön elämää. Aikuisena on ilmennyt suorittamisena ja työelämässä olen ollut pidetty kun kaikki hoituu, kilttityttö kun tekee vaan.
N51
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suht tiukat säännöt oli, mut sit jossain vaiheessa omaki käytös muutti, ja äiti on vaan kannustanu että esim teini-iän kokeiluista on sitten hyötyä ja näkemystä myöhemmässä iässä, kasvattaa henkisesti. Ja ehk oon itseki ollu aina vähän omanlainen, sekä positiivisella että negatiivisella tavalla
Ihminen, joka katsoo tumput suorana vierestä kun omaa lasta lyödään, ei ole vanhempi (isä tai äiti) vaan pelkuri. Vanhemmuus on sitä, että asetaan lapsen etu oman edun (ja naapureiden mielipiteiden) edelle.
Suomessa on paljon "vanhempia" jotka ovat vanhempia vain juridisesti, ei millään muulla mittarilla mitattuna.
Ne jotka haluaisivat itsekin erottua muista mutta eivät uskalla, ovat just niitä jotka tätä hissuttelua tyrkyttävät. Paheksuvat niitä jotka uskaltavat olla oma itsensä, todellisuudessa ovat kateellisia.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tollainen äiti! Pahantahtoinen, ei kestä iloisuutta, haluaa vain pahaa, ei puolustanut kun minua hakattiin.
Toivottavasti kuolee pian!!
Itse en toivo pahimmille vihamiehilleni kuolemaa, vaan mahdollisimman kivuliasta ja pitkää elämää avuttomana pyörätuolissa. Mieluiten neliraajahalvaantuneena. Siinähän sitten ovat muiden armoilla kun joku hajamielinen hoitsu käy vaihtamassa vaipat ja tunkemassa ruokaa lusikalla suuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon siis nro 23 ja täytyy siis vähän nolona myöntää että oon kyllä kapinahenkinen aina ollutkin. Jos äiti Alko vaikuttaa liian koservatiiviselta, nii täytyy sanoo että sillon mä alotin luontaisen provosoinnin. Mut mun äiti ei oo mikään ihan maailman vanhoillisin tai mitenkään suvaitsematon ihminen kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Pohjanmaalla, pahin kirosana taisi olla ERILAANEN! Voi kauhia jos oli ERILAANEN yhtään, niin häpäisi koko suvun. Ja häpäisi vaikka olisi ollut niin tavallinen kun pystyy.
Helposti lokeroitavat ihmiset on helpommin kontrolloitavissa. Ei paljon tarvi että menee yli yksinkertaisten ymmärryksen.
Esim vanhempani eivät olisi ollenkaan halunneet, että menen edes lukioon. Mitään tukea ei ole elämän varrella tullut.
Elämäni paras saavutus on ollut että pääsin sentään muuttamaan Helsinkiin. Ja huonoin, etten mennyt vielä kauemmas.
Tästä ja kommentista 22 tulee mieleen nuo eteläisemmät kulttuurin rikkauden tyyssijat, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Siellä nainen puetaan säkkiin ja vaimennetaan kaikin keinoin alle koiran aseman. Suomessa ihan sama meininki, keinot vain vähän erit mutta lopputulos sama, turha suomalaisten on hurskastella. Tätä vastaan on meidän naisten taisteltava. 💪
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tollaistahan se varmasti on jos kasvaa tuppukylissa. Itsella ainakin oli. Samaten jotenkin muita ihmisia/kaupunkilaisia katsottiin ihaillen. Esim oma aitini oli sita mielta etten saisi lahtea aupairiksi ulkomaille suurkaupunkiin, koska perhe on varmasti niin hienoja ihmisia ja en osaisi heille olla hyodyksi. Lahdin kuitenkin ja oon aina tehnyt asiat omalla tavalla, pukeutunut omalla tavalla jne. Taa ei kyllakaan oo siis mitaan kapinointia mitaan vastaan, elama on vaan yksinkertaisesti liian lyhyt et valjastaisin itseni vakipakolla johonkin muottiin.
Alue: Aihe vapaa
Pohjanmaalla, pahin kirosana taisi olla ERILAANEN! Voi kauhia jos oli ERILAANEN yhtään, niin häpäisi koko suvun. Ja häpäisi vaikka olisi ollut niin tavallinen kun pystyy.
Helposti lokeroitavat ihmiset on helpommin kontrolloitavissa. Ei paljon tarvi että menee yli yksinkertaisten ymmärryksen.
Esim vanhempani eivät olisi ollenkaan halunneet, että menen edes lukioon. Mitään tukea ei ole elämän varrella tullut.
Elämäni paras saavutus on ollut että pääsin sentään muuttamaan Helsinkiin. Ja huonoin, etten mennyt vielä kauemmas.