Mikä ravintolassa syömisessä on niin mukavaa?

Ravintolat ovat todellinen inhokkikohde. Varsinkin kun tietää mitä kyökin puolella voi tapahtua.

Ei tarvitse kokata ja tiskata. Ruoka ei ole aina sen parempaa kuin kotona (voi olla huonompaakin), mutta välttyy vaivannäöltä.

Ja vaikka ruoka ei olisi kotiruokaa parempaa, se on kuitenkin erilaista. Ravintolassa tilaan mielelläni annoksen, jossa on raaka-aineita joita en itse osaa tai viitsi valmistaa. 

Parhaimmillaan ravintolaruoka voi kyllä olla elämys.

Ravintolat on ällöjä. Lasit haisevat AINA likaisilta, (rafloissa on 2min tiskikoneet, sitten lasit pistetään kosteina pinoon, siinä kun höyry muhii niin alkavat haisemaan), samoin lautaset ovat tunkkaisia.

Ahdasta, tuolit epämukavat, ruuassa säästetään. Esim Morrisonin burgerit olivat ennen vanhaa maittavia, maioneesi hyvä. Nyt hinta noussut eikä ne maistu yhtään miltään, leivän välissä pelkästään kuiva ohut pihvi, mautonta rasvaista majoneesia.

Mul menee aistit ihan sekasin kun syödään melussa, pimeydessä. En yhtään nauti.

Edelliseen lisäys. Keittiö on muuten vain likainen ja haiseva paikka. Monilla ei ole edes hygieniantaju.

Ööhh miten ravintola inho sulkee matkustamisen pois???? Ulkomailla käydään aina marketeista hakee kaikkea herkkuja mitä sit syödään rauhassa ulkona/hotellilla.

Vastaukset olivat juuri sellaisia kuin ajattelinkin: ruoka, tunnelma, perinteet, etiketti ja vaivattomuus. Olen selvästi vähemmistö, mutten sentään ihan yksin.

Minä en pidä seurassa syömisestä. On esimerkiksi olemassa ruokaohjelma, jonka nimi on "Syödään yhdessä" ja joka aiheuttaa minussa inhonväristyksiä vähän samaan tapaan kuin paljon haukutut ASMR-mainokset. Kokeilkaapa peilin edessä, miltä tuon nimen lausuminen kuulostaa ja näyttää. Sanamössöä ja kireitä suupieliä.

Ravintolassa voi saada hyvää ruokaa (ja tulista ruokaa, nam), mutta minun tapauksessani hyvä ruoka ei kompensoi ravintolaelämyksen vastenmielisyyttä. Ihmisiä ympärillä haarukoimassa ja mumisemassa hämärässä. Tarjoilija kyselemässä, miten menee. Keskustelun katkeileminen pureskelemisen vuoksi. Turhauttava tunne siitä, että voisi olla muualla paljon mukavammissa puuhissa.

Aiemmin jouduin silloin tällöin ja etenkin joulun alla illastamaan työn puolesta, aina ns. saamapuolella. Arvostan kyllä sitä, että minulle haluttiin tarjota kiva elämys, enkä tietenkään kertonut kenellekään, että elämys kävi lähinnä rangaistuksesta. Olen ollut horeca-alan ammattilaisten vieraana kymmeniä kertoja ja kuullut mielenkiintoisia tarinoita perinteiden ja ruokalajien synnystä, mutta kiinnostus ravintolamaailmaan vain ei ole herännyt.

Ihmiset pitävät eri asioista. Joskus syyt on helppo nähdä, mutta joskus mieltymykset vain ovat liian kaukana toisistaan. Taidan tehdä uuden aloituksen ja kysyä, mikä elokuvissa käymisessä niin kiehtoo. Minä en nimittäin siedä sitä enää ollenkaan. Tai miksi konserteista niin tykätään. Tai festareista.

Ap