Mitä pitäisit ajatuksesta jos miehesi ostaa lahjaksi koiranpennun?
Olisitko ikionnellinen vai suuttuisitko? Harkitsen pennun ostamista rakkaalleni.
Kommentit (33)
Olisin täysin varma, että mies on seonnut ja passittaisin tutkimuksiin.
Suuttuisin. Eläintä ei osteta yllätyslahjaksi. Haluaisin ehdottomasti itse osallistua koiran valintaan.
Jättäisin sen sian! Ehkä pitäisin koiran....
Koira ei ole kauaa pentu, vaan muuttuu aikuiseksi. Siitä on jaksettava huolehtia silti, sen elämän loppuun asti. Se ei ole lelu. On hoidettava ruokinnat, koulutus, ulkoilutus ja eläinlääkärikäynnit. Tämä kaikki myös maksaa paljon.
Pitäisin tyhmänä ihmistä, joka ostaa eläimen lahjaksi.
No koska en koiraa muutenkaan haluaisi en varmasti ilahtuisi.
Saisi pitää koiran itsellään ja suhde päättyisi, en suostu elämään elukan ehdoilla.
Niin moni asia voi mennä pieleen... Rodun valinta, koiran sukupuoli, lahjan saaja ei ole saanut etukäteen tutustua juuri tähän koiraan ja sen luonteeseen. Ja varmaan vielä paljon muuta.
Mutta osta joku pentutehdaskoira. Halpa ja... voi olla pahasti sairas tai vaikka kuolla parin päivän päästä ostamisesta, ja myyjä häipynyt kuin pieru saharaan.
Ei ei ei. Elävä olento ei voi ikinä olla mikään lahja, se on suuri vastuu ja vaatii pitkää perinpohjaista harkintaa.
En tykkäisi, olen tehnyt hyvin selväksi etten pidä koirista. Jos mies ostaisi koiran lahjaksi, pitäisin sitä v**tuiluna.
Minusta tuota voisi verrata kysymykseen: mitä tykkäisit, jos vaimosi antaisi sinulle lahjaksi lapsen?
Suuttuisin koska en halua koiraa ja sen jälkeen googlettaisin hyviä reseptejä koiran lihalle.
Mä olen aina vastustanut elävien eläinten ostamista lahjaksi, mutta jos mietin tarkemmin niin riippuu niin paljon tilanteesta.
Esimerkiksi jos mun miesystävä ostaisi mulle joululahjaksi koiran, tai vaikka veisi mut itse valitsemaan rescue-koiraa niin en pitäisi pahana. Olen omistanut koiria ja koira kuuluu ehdottomasti suunnitelmiini. Mies tuntee mut tarpeeksi hyvin hankkiakseen jotain puudelia, noutajaa tai spanielia...
Itse olisin iloinen, koska asiasta on puhuttu mutta haluaisin olla mukana valitsemassa koiraa.
Ihan ilman mitään ennakkopuhumista en kannata missään nimessä.
Ihmettelisin hetken, taittaisin koiralta niskat ja alkaisin valmistella Boshintangia. Toki pieni miinus siitä että olisi pentu, täysikasvuisessa on edemmän lihaa.
ap-jonne unohtaa nyt sen naapurilta ilmaiseksi saatavan koiranpennun ja ostaa naiselleen vaikka uudet sukset.
Säälisin koiraa. Suomessa on koiria JO AIVAN LIIKAA!
Kohdistakaa se hoivaviettinne vaikka omiin lapsiin!
Se olisi ihanaa. Mutta koiran kuuluisi olla toiveideni mukainen ja siitä pitäisi jollain tasolla keskustella ennen :)
T. Koirakuumeinen (minkä mies kyllä tietää)
Toteaisin, että koira on sen, joka on sen ostanut. En ulkoiluttaisi, ei siivoaisi jälkiään, en hoitaisi. Siinä olisi miehelle töitä seuraavaksi 20 vuodeksi.
En tykkäisi. Olemme keskustelleet koiran hankinnasta, mutta kyseessä on uusi jäsen perheeseen, joten asia vaatii enemmän, kuin pintapuolista keskustelua. Pitää päästää rodusta yhteisymmärrykseen, löytää hyvä ja sopiva (joillakin voi olla vuosien jonot koiriinsa) kasvattaja, keskustella sen kasvattajan kanssa, varata koira, valita koira ja käydä katsomassa koiraa ja emää ennen luovutusta. Ei se ole mikään kirjaan verrattava lahja, jonka voi antaa eteenpäin, kun se on luettu.
Olisin aika vihainen, jos mies tulisi koiran kanssa kotiin, ellei se olisi joku, joka olisi päätynyt lopetukseen vain, koska edellinen omistaja ei koiraa halua enää pitää.
Jos kummatkin jaksatte sitä koiraa hoitaa, kouluttaa ja ulkoiluttaa niin mikäpå siinä...